Suositeltu

Tarina mitä en olisi halunnut kirjoittaa

Elämä on ollut sekavaa viimeisen kuukauden. Olen omasta mielestäni aina ollut enemmän järki- kuin tunneihminen, mutta viimeiset viikot ovat saaneet epäilemään omaa itsetuntemustani. Mielialat ovat vaihdelleet ja olo on ollut todella tuskainen, mutta syystä tai toisesta olen sen halunnut peittää jopa kaikkein läheisemmiltä ihmisiltä. Duuneihin on ollut vaikea keskittyä ja ystävien kanssa tehty Rukan vaellusreissu meni omaltakin osalta hiukan tavallisesta hiljaisimmissa ja apaattisemmissa merkeissä.

Photo by Mike on Pexels.com

Isäni kuoli kuukausi sitten. Muutamaa kuukautta vaille 90:nen vanhana. Mies ikäisekseen loistavassa kunnossa. Suolitukos-veritulppa-sydämenpysähdys-keuhkokuume-kuolema. Loppu tuli reilussa viikossa. Joka toinen päivä kuoleman kourissa ja joka toinen päivä valmiina lähtemään pois sairaalasta. Sitkeä loppuun asti.

Isälleni lähtö tuli oikealla tavalla lähes suorilta jaloilta. Oikea loppu elinvoimaiselle ihmiselle ei halua todellakaan olisi halunnut lähteä voimien uupuessa hitaasti pitkän ajan kuluessa.

Hautajaispäivä oli varmasti tämän astisen elämäni raskain kokemus. Ennen H-hetkeä menin monena edellisenä iltana nukkumaan poikkeuksellisen aikaisin, nukuin pitkät yöunet, mutta olin aamuisin todella väsynyt. Fyysinen lepo ei auta henkiseen uupumiseen.

Kappelissa siunauksen aikana välillä tuntui kuin olisi happi loppunut keuhkoista. Teki mieli lähteä ulos hengittämään. Kukkien lasku ja pastoriskan puhe kosketti. Kävimme viikkoa aikaisemmin tunnin Teams-palaverin papin kanssa, jonka sekavasta tuotoksesta hän oli joillain ilveellä onnistunut sisäistämään oleellisen. Ammattilaisia kirkon työntekijät todella ovat. Itseni ja veljeni kunniaksi täytyy sanoa, että oli todennäköisesti ainoa kerta kun keskustelu ei keskittynyt jalkapalloon, ainakaan kokonaan.

Kanttorin pitkät välisoolot kappaleissa kevensivät tunnelmaa ja vähän alkoi harmittamaan ettei viimeisenä biisinä kuullun Airin tilalle tullut valittua kalamiehelle paremmin soveltuvaa Smoke in the Wateria.

Lapsuudesta ja nuoruudesta muistan isästä kuinka hän oli läsnä. Hän oli illat pääosin kotona ja ja jostain halusi keskustella niin aikaa sille kyllä riitti. Isä teki arkisin ruuan ja se oli aina täsmälleen samaan aikaan. Äiti oli taiteilija mainosalalla ja tuli ja meni miten sattui. Isästä pystyi kalibroimaan kellon. Asiat tapahtuivat juuri oikeaan aikaan juuri totutulla tavalla. Ruokalajejakin taisi arkisin olla juuri ne viisi joita syötiin viikosta toiseen.

Isä vietti lähes puolet vuodestaan mökillä Hauhon Torvoilassa. Itse jouduin samaisessa paikassa viettämään lähes kaikki kesälomani 7-15 vuoden ikäisenä. Joidenkin hyvien muistojen lisäksi se jätti selkeästi myös traumoja koska viimeiseen pariin vuosikymmeneen en ole mökillä lyhyitä vierailuja lukuunottamatta juurikaan suostunut viettämään.

Päivät mökillä menivät isällä poikkeuksetta kalastuksen merkeissä. Hyvä uimataitoni johtuu siitä, että paras mökkikaverini asui järven toisella puolella ja koska vene oli aina kalastuskäytössä jäi vastarannalle pääsemikseksi tasan kaksi vaihtoehtoa, joko polkea rämällä jopolla järven ympäri kuusi kilometriä tai uida yli pari sataa metriä. Kun ilma oli lämmin niin uiminen oli parempi vaihtoehto.

Vuokramökki oli ollut vanhempieni hallussa vuodesta -75. Lapsuuteni tutut naapurit olivat vaihtuneet jo useaan kertaan ja itseäni nolotti se etten kunnolla tuntenut uusista oikeastaan yhtäkään. Adresseissa ja myös hautajaisissa kummitteli outoja nimiä, jotka kiittivät isääni ystävyydestä.

Ehkä kaikkein suurin suru mikä jossakin vaiheessa jää kun tunteet ovat tasoittuneet on isän legendaarisen spagettireseptin salaisuuden katoaminen. Herra teki maailman parasta spagetti bologneesia, missä oli jauhelihaa, tomaattipureeta purkista, sipulia ja kermaa. Hyvyys piili tuotoksen kokkareisuudesta, jota en koskaan itse ole pystynyt toistamaan.

Photo by Klaus Nielsen on Pexels.com

Tuotosta kuulemma kehutaan jopa Hollannissa asti kun vanhempi poikani vie kyseisestä maasta olevan opiskelutoverinsa pariksi päiväksi vierailulle aitoon suomalaiseen maalaismaisemaan. Perisuomalaista spagettiahan puukenkämaan kansalaiselle tarjottiin paikallisena kansallisruokana. Myös veljentytön hautajaisissa pitämässä koskettavassa puheessa kyseistä ruokaa kehuttiin vuolaasti.

Uni ei tullut ja aloin kirjoittamaan tätä tuotosta. Ehkä kirjoittaminen yhdessä viskin kera auttaa purkamaan tunteet. Saatan aamulla katua irlantilaista lähestymistapaa kuolemaan, mutta se on sen ajan huoli.

Huomenna on tarkoitus tyhjentää isän asunnosta viimeiset kamppeet. Onneksi mukana on jälkikasvun molemmat tuotokset eli kantaminen sujuu ilman omaa fyysistä osallistumista. Jäljellä enää viimeiset rippeet vanhempien kasaamasta elämästä.

Tavarat ovat levinneet sinne tänne. Niiden muistoarvo haalistuu nopeasti. Mutta mitä jää jäljelle ihmisestä joka poistui? Kauanko henkilö säilyy omaisten ja ystävien mielessä? Ainakin itselleni jää loputtoman tuntuinen ikävä.

Suositeltu

Ensimmäisen kauden tilinpäätös

Photo by Lorenzo on Pexels.com

Kokonainen vuosi sijoittamista takana. Matkalla ollut sekä ylä- että alamäkiä, mutta tavoitteessa on niukasti pysytty ja indeksi hakattu kirkkaasti.

Seuraan kursseja edelleen päivittäin, mutta päänsisäinen spekulaatio siitä pitäisikö omistusta myydä tai jotakin ostaa kurssien heitellessä on jäänyt pois. Teen harkittuja kauppoja suunnilleen kuukauden välein muutaman ennalta mietittyjen vaihtoehtojen kesken riippuen ostohetken kursseista.

Strategia on vuoden aikana vahvistunut ja on tätä nykyä seuraava:

  • Sijoita osakkeisiin joiden yritysten liiketoiminnasta edes vähän ymmärrät. Selvitä lisää jos et ymmärrä
  • Pysy erossa kaikesta hömpästä. Hömpällä tarkoitan tässä yhteydessä kryptovaluuttoja, lyhyeksimyyntiä ja sijoituksia joiden takaisinmaksusta ei ole mitään järjellisiä takeita (esim. AlfaTV)
  • Sijoita korkeintaan 25% osakkeisiin joissa on kasvupotentiaalia eli firmoihin joilla on mahdollinen huikea tulevaisuus tai firmoihin jotka ovat merkittävästi kärsineet koronasta ja jotka mahdollisesti nousevat taas Feenix-linnun lailla vanhaan kukoistukseen (esim.lento-/laivayhtiöt). Sijoittamiseni on pitkäjänteistä eli minimoin turhan riskin
  • Sijoita vähintään 25% yrityksiin jotka maksavat hyvin osinkoa. Näillä maksan Nizzan kämpän yhtiövastikkeet
  • Hajauta siten että korkeintaan 33% on samassa toimialassa tai maassa. Oma salkku on vielä liian Suomi-keskeinen eli tämä vaatii vielä tekemistä
  • Kulut syövät pienten kauppojen katteet eli valitse kerran kuussa yksi kohde johon pistät koko kuukauden panoksen. Oman palveluntoimittajan järjestämät listautumisannit mahdollistavat usein maksuttomat toimeksiannot, mutta kannattaa tarkoin harkita mihin IPOon osallistuu. Viimeisen 12 kuukauden aikana listautumisten määrä on ollut poikkeuksellisen suurta ja osasta ovat helpot pikavoitot jääneet saavuttamatta
  • Osta laskevaan kurssiin. Tämä takaa usein helpon muutaman prosentin pikavoiton omistuksen alkutaipaleella
  • Sijoita vain omalla rahalla

No miten sitten harrastus on edennyt? Vuosi takana, tavoitteeseen vielä toistakymmentä vuotta aikaa.

Nizzan ja/tai Key Westin eläkeasunnon hankinta etenee edelleen täysin tavoitteen mukaisesti.

Viimeinen kuukausi on ollut pientä laskusuhdannetta. Aiemmin pienet prosentuaaliset alamäet eivät tuntuneet missään, mutta pääoman pikkuhiljaa karttuessa ovat myös heilahdusten rahasummat alkaneet kasvamaan.

Tuotossa huomioitu kaikki toimeksiantojen kulut

Vuoden aikana kaksi kuukautta mennyt pakkasen puolelle ja kolme muuta tuottanut voittoa, mutta eivät tavoitteen 3,3% verran. Huolestuttavaa tosin osin se että kuntokäyrässä suurin osa niistä osuu viimeiseen viiteen kuukauteen eli jalkapallotermein lähiaikojen pelit näyttävät seuraavilta: Tasuri-Voitto-Häviö-Tasuri-Häviö. Täysin tyytyväinen ei siis voi olla. Valmentajaa ei tässä tapauksessa oikein voi vaihtaa eli pitää vakavasti harkita uusia pelaajia tai sitten vaan luottaa nykyisen kokoonpanon turnauskestävyyteen.

Photo by Nextvoyage on Pexels.com

Sapattimanin syntymäpäivä

Sapattini alkoi tasan vuosi sitten. Tavoitteita oli useita, mutta osan pilasi korona, osan oma saamattomuus ja osa jäi tekemättä sapatin loputtua ennen aikojaan.

Photo by Karolina Grabowska on Pexels.com

Suunniteltu vähintään neljän kuukauden vapaa typistyi kolmeen. Huima itsensä kehittämiskampanja kuivui osittain kasaan. Miten kävi romaanin tai kodinkunnostuksen. Entäs henkinen ja fyysinen hyvinvointi. Mitä vuodesta sitten oikeasti jäi kasaan eli mitä on tapahtunut tähän mennessä?

Kirjalliset tuotokset

Vuodessa on syntynyt lähes 50 blogi-kirjoitusta. Tasoa on vaikea itse luokitella, mutta yllättäen lukijoita on jostakin siunaantunut myös uskollisen naapurini lisäksi. Alkuun aiheet olivat vahvasti sapattiin liittyviä, mutta sisältö laajeni suhteellisen nopeasti kaikkeen mahdolliseen maan ja taivaan väliltä. Viime aikoina on kirjoitustahti pahasti sakannut, mutta ei siitä nyt enempää koska aiheesta todennäköisesti tulossa oma kirjoitus.

Blogit syntyvät pääosin kahdella eri tavalla. Toiset (kuten tämä) syntyvät ns. pakotettuna eli kirjoitus on sidottu johonkin tiettyyn tapahtumaan tai ajankohtaan, joka pakottaa sen synnyttämiseen.

Toiset blogi-kirjoitukset kypsyvät ajan myötä. Nyt on tämän lisäksi kirjoituksen alla kaksitoista keskeneräistä tuotosta. Osasta löytyy otsikko ja lyhyt tarkennus aiheesta, osasta sisältö ranskalaisina viivoina tai yksittäisinä lauseina ja osa on lähes valmis, mutta niistä puuttuu vielä julkaisun kannalta jotakin olennaista, joka oikeuttaa niiden olemassaoloon. Tämä jokin olennainen voi olla yksittäinen kappale joka saa tekstin elämään tai kuva pihalta joka vaatii tietyn vuodenajan toimiakseen. Tekstejä on siis edelleenkin putkesta tulossa halusitte tai ette.

Sapatin aikana oli myös tarkoitus edistää sisällöltään vielä suuren salaisuuden varjossa olevaa romaania. Alkuun tuotosta syntyi hiukan, mutta sitten kiire lopetti luovan prosessin. Kunhan saan työelämässä yhden massiivisen projektin maaliin on iltaisin ja viikonloppuisin taas paremmin aikaa kirjoittamiselle. Tai ainakin näin olen onnistunut uskottelemaan itselleni. Löyhästi tulkiten voin kuitenkin tituleerata itseäni kirjailijaksi sisältäähän Palloliiton Uudenmaanpiirin historiikki jopa kaksi kirjoittamaani sivua.

Innovaatiot

Innovointi on ollut yksi teema kirjoituksissani kattaen konkreettisena ajatuksena esimerkiksi Ajattomankokouksen, joka esitteli ajatuksen uudenlaisesta tavasta kokoustaa. Omat kokemukseni innovoinnin hallinnasta Heinekenin innovointikilpailun yhteydessä kuvasi kuinka innovointia voidaan käsitellä prosessina satunnaisten älynväläyksien sijaan.

Innovointi on vaikea aihe ja usein siihen käytetty aika supistuu aikojen ollessa huonoja kun pitää keskittyä ydintekemiseen. Toisaalta maailmantilanne on pakottanut yrirtykset innovoimaan pysyäkseen hengissä. Loistavana esimerkkinä ravintolasulkuun valmistautuva ravintola, joka yhdistää voimansa hotellin kanssa mahdollistaakseen molempien toiminnan tulevina viikkoina. Henri Alen on kumppaneineen kunnostautunut muutenkin mukautumis- ja innovointikyvyllään koronan aikana.

Kodinkunnostus

Monia pieniä asioita sai aikaan. Pitkään rempalla olleet sisäänkäynnin rappuset, autokatoksen tyhjennys ja sen sisäpintojen maalaus, kodin uudelleen organisointi ja lukuisat muut pienet kunnostustyöt tuli pääosin tehdyksi. Paljon tavaraa päätyi roskikseen tai jätteiden keräykseen. Tavaraa kertyy nurkkiin ja niistä pitäisi päästä nykyistä nopeammin eroon, jos käyttötarkoitusta ei enää ole.

Ranskalainen kahvila on hyvä esimerkki tilojen uusiokäytöstä. Kesäaikaan tila osoittautui valitettavasti mahdottomaksi aamukahvipaikaksi auringon porottaessa sisään kauttaaltaan ikkunalliseen eteiseen nostaen lämpötilan ruotsalaisen saunan lämpötilaan. Onneksi piha talon toisella puolella tarjosi loistavan vaihtoehdon aamun lehtien lukuun.

Painonhallinta ja kuntoilu

Mibe-indeksiä en ole hetkeen uskaltanut mitata. Kunhan juoksulenkkini on taas paljastunut lumen alta ja olen ehtinyt kuukauden kirmailla Cooper-reittiäni on taas aika aloittaa mittaukset. Paino on siis korona-etätyön aikana noussut.

Vuoden 2021 aikana tavoitteeni on kävellä/juosta 1000 kilometriä ja vetää fillarilla sama matka. Päivittäisiä normaaleja askeleita ei lukuun sisällytetä vaan kyse on vartavasten kilometreistä silloin kun lähden kävelylle. Kävelyn ja juoksun osalta on ensimmäisen vuosineljänneksen osalta saatu kasaan vasta reilut 10% koko vuoden tavoitteesta (josta tosin puolet maaliskuun aikana). Pitää siis hiukan kiriä tahtia tai jää tavoitteet jälleen kerran vain haaveiksi.

Uni

Sapatin aikana nukkuminen oli ihan hyvässä tilassa. Töihin menon jälkeen on keskiarvo tipahtanut kuuteen ja puoleen tuntiin. Viikolla tulee selkeästi nukuttua liian vähän, jonka pyrin balanssoimaan viikonloppuisin. Olen siis palannut rytmiin, joka oli valloillaan ennen sapattivapaata ja josta jo kertaalleen pääsin eroon. Sapatin jälkeen heräsin aamuisin vasta kasilta ja aloitin etäduunikokoukset ysin pintaan. Nyt palaverien määrä kasvaa kasvamistaan ja normaali kokoussyksi pyörii jo aamu kahdeksasta lähtien. Pitäisi päästä aikaisemmin nukkumaan, mutta vanhoista tavoista on vaikea päästä eroon. Oma tyylini tehdä duunia päivittäin kahdessa vuorossa pienentää unen määrää.

Mikä määrä unta on sitten oikea viisi-kuusi tuntia riittää meikäläiselle, mutta kieltämättä perinteisen työpäivän päätteeksi takki on hiukan tyhjä. Kymmenen nurkilla alkava iltavuoroon mennessä intoa ja ideoita taas riittää.

Opiskelu

Ei ole paljoa kerrottavaa. Nykyinen duuni on opettanut paljon uusia käytännön tietoja ja etenkin taitoja. Perinteisen kaltaista opiskelua en ole totuuden nimissä ehtinyt harrastamaan laisinkaan, mutta konkreettinen kokeile ja kokeile uudestaan jossei toimi -tyyppinen mallin merkitys on todellakin korostunut.

Sapatin aikana sain suoritetuksi pari verkkokurssikokonaisuutta ja pari jäi pahasti kesken. Ja kesken ovat edelleenkin.

Ruoka ja juoma

Kulinarismin saralla on vuodessa tapahtunut. Tosin itseni kohdalla tällä aihealueella tapahtuu paljon joka vuosi.

Oluen merkitys nautiskelutuotteena ei humaltumistarkoituksena on kasvanut. Erilaisia oluita on tullut nauttineeksi lähes 400 vuoden aikana. Määrä vaikuttaa järkyttävän suurelta, mutta tulee muistaa että osa määrästä on nautittu yhdessä ystävien kanssa eli kuusi jaettua olutta kolmen juojan kesken tekee kaksi kokonaista juojaa kohden. Kavereiden kesken olemme oikein suunnitelmallisesti järjestäneet tastingejä sisältäen mm. Stout-, Maku Brewing-, Sour- ja englantilaisen oluen -maistelusessiot. Maut jakavat vahvasti mielipiteitä. Oikeastaan ainoa yhtenäinen mielipide on ollut se Cervisiamin tequila-tynnyrissä kypsytetty stout oli hirvittävää.

Mikkellerin ja To Ölin kuukausipaketit saapuvat kuukausittain kotiinkuljetettuna. Mikkellerin laitoin hetkeksi boikottimielessä katkolle kun annista alkoi olla yli puolet pelkkää hapanolutta.

Oluen lisäksi juomien suhteen on tehty jopa uusia innovaatioita joista mainittakoon vaikka legendaarinen juhannusjuoma Pannaani.

Ruuan puolella alkuun oli tarkoitus julkaista tasaiseen tahtiin hyväksy todettuja ruokaohjeita. Tarkoitus jäi tarkoitukseksi. Harvoista esimerkeistä Marokkolainen karitsapata on taas näin pääsiäisen aikaan ajankohtainen, jos lammasta sattuu jäämään Pääsiäispöydästä tähteiksi.

Korjataan asiaa esittelemällä Dijon kyljykset:

Tämä versio on tuotettu ilman tuorejuustoa eli kastike ei ole niin sakeaa. Mukana salaattia sekalaisista aineksista ja perunoita pakastepussista.

Äärimmäisen helppo ja hyvä ruoka:

  • Porsaankyljyksiä (saa olla läskiä reunoilla)
  • Voita paistamiseen
  • Kuohukermaa
  • Tuorejuustoa (esim valkosipuli)
  • Dijon sinappia
  • Suolaa
  • Mustapippuria

Paista kyljykset runsaassa voissa. Lisää kerma, tuorejuusto, sinappi ja mausteet. Anna hautua. Syö lisukkeiden kanssa.

Miltäs nyt tuntuu

Työ on juuri nyt hiukan liiankin hektistä. Jättiläismäisen projektin perälauta on kuukauden päässä eli nyt hommia väännetään apinanraivomoodissa ja sitten myöhemmin otetaan vähän iisimmin.

Vuosittainen kolmen kuukauden sapattivapaa tuntuu mielenkiintoiselta ajatukselta. Sen sijaan ajattelin viettää yhtäjaksoisen neljän viikon kesäloman. Sitä en ole varmaankaan koskaan työurani aikana tehnyt tai en ainakaan moista muista.

Mites tästä eteenpäin

Sapattimanin fanitapaaminen pitää pitää kunhan korona sen sallii. Vielä ei sivuston mainostuloilla pysty tilaisuutta täysin kattamaan, mutta hyvän asian vuoksi lupaan sponsoroida omat juomani. Myös läksiäiset vuoden takaisesta duunista tai itseni tapaan iloiset jälleennäkijäiset ajattelin viettää. Jännityksellä odotan tuleeko kumpaankaan tilaisuuteen kukaan muu itseni lisäksi. No onhan se mukava itseksenikin asioita juhlistaa.

Viimeinen vuosi on ollut näin jälkeenpäin muistellen yllättävän pitkä aika. Paljon on tapahtunut. Olen oppinut itsestäni paljon.

Ranskalaisen kahvilan sitruspuun hedelmän alku.

Jälkihuomio: Sapattimanin mahdolliset syntymäpäivälahjukset voi korvata hankkimalla vaikka oman kotimaisen suosikiurheiluseuran fanikamaa tai jos suosikkia ei ole niin Pallokerho Keski-Uusimaasta kannattaa sellainen tehdä. Kausikortit kohta myynnissä kunhan tiedetään koska kausi alkaa.

Totuus alkaa paljastumaan?

Sokea apinakin pärjäisi osakesijoittajana. Tuttu lause muutaman kuukauden takaa. Kun kaikki kurssit vaan nousevat niin harrastus luo illuusion siitä, että homma olisi hallussa ja oma päättelykyky ylittäisi keskivertosijoittajan osaamistason. Puolen vuoden, vai pitäisikö sanoa kahden kvartaalin jälkeen sijoittamisen perusasiat alkavat olla hanskassa. Ja totuus homman juonesta alkaa pikku hiljaa paljastumaan.

”onko kyseessä kaikkien aikojen kupla?”

Harrastuksen aloittaminen osui hyvään hetkeen. Korona näytti laantumisen merkkejä ja se antoi myös hurmosta pörssikursseille. Nyt tilanne on hiukan tasaantunut ja sekä sosiaalinen että perinteinen media on alkanut spekuloimaan onko vallitseva tilanne normaalia vai onko kyseessä kaikkien aikojen kupla?

Photo by Pixabay on Pexels.com

Jaoin kvartaali sitten tuntoja Nordnetin sijoittajakeskustelupalstalla. Shareville vastasi kylmästi ”Sä tuut pettymään” tai ”Alkusi on vain aloittajan tuuria”. Tuli vastaukseksi myös kannustusta.

Tavoittet on tähän mennessä tuplattu eli kohta on varaa ostaa jo kaksiot Key Westistä ja Nizzasta eläkkeelle siirtyessä. Key West tosin tulee katoamaan mereen erään dokumentin mukaan ympäröivän koralliriutan kadotessa.

No totuuden nimissä sanottuna kone on hiukan alkanut sakkaamaan. Alun huikea tuottoprosentti on tasaantunut huipentuen viimeisen kuukauden hädintuskin voitolliseen tulokseen. Samainen kuukausi on tosin tähän asti vasta ensimmäinen, joka alitti kuukausitavoitteekseni määrittelemän 3,3%. Asia on korjattava. Kevään osingonmaksut parantavat tilannetta jonkin verran, mutta salkun kehitystä on alettava seuraamaan nykyistä tarkemmin ja ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin.

10/202011/202012/202001/202102/202103/2021
8,1 %8,4 %18,7 %5,3 %7,3 %0,4 %
Puolen vuoden tuottoprosentit kulut huomioituna

”Norjan osakkeet menivät kirjaimellisesti turskaksi”

Strategiani mukaisesti salkkua piti hajauttaa myös maantieteellisesti. Hajautus meni täysin persiilleen. Lohen sijasta Norjan osakkeet menivät kirjaimellisesti turskaksi.

Toinen strateginen kulmakiveni on listautumisantien hyödyntäminen. Niiden suuren suosion vuoksi olen harvoin onnistunut saamaan kokonaisuudessaan merkitsemääni määrää. Listautumisissakin olen käyttänyt harkintaa jättäen väliin muun muassa Nightingalen, jonka pörssikurssi aloitti syvänmeren sukelluksen heti julkisen kaupankäynnin alettua. IPO:ssa on taktiikkana ollut myydä puolet hankituista osakkeista pois listautumispäivän parhaaseen kurssiin. Toisen puolikkaan olen rahastanut myöhemmin tai jättänyt salkkuun pidemmän aikavälin sijoitukseksi.

Photo by Gladson Xavier on Pexels.com

Strategioita on monenlaisia. Vanhempi poika, joka on suvun ainoa koulutuksen saanut sijoittaja ja aiheesta aikanaan jopa ammatikseenkin kirjoittanut, on ottanut strategiakseen sijoittaa hauskan nimisiin firmoihin. Strategia on tuottanut hyvin, mutta lähes olemattoman alkupääoman vuoksi on rahallinen osuus jäänyt pieneksi. Tästä viisastuneena sijoitin sijoittajaan sopimuksella, että pistämme mahdolliset tuotot puoliksi kulujen jälkeen rahoittajan eläköityessä.

Onko into laantunut harrastukseen? En enää seuraa osakkeitani useita kertoja päivässä, mutta kyllä edelleenkin tulee päivän päätteeksi katsottua salkun tilanne. Siirrot mietin tavallisesti viikonloppuisin ja sopivana arkiaamuna virittelen tiettyyn hintaan sidotun toimeksiannon. Jossakin vaiheessa päivää puhelin sitten tärähtää toteutuneen kaupan merkiksi. Listautumisten yhteydessä toiminta on päivän mittaan hiukan aktiivisempaa, mutta ei silloinkaan aiheeseen mene muutamaa minuuttia kauempaa.

Palkkatyötä ei vielä todellakaan voi jättää, sen verran epävarmaa sijoittaminen on leivänhakumielessä. Hauskaa puuhaa se on, mutta jos koko elintaso olisi sen varassa, saattaisi verenpaine olla aika korkealla.

Makumatka menneisyyteen

Tankerin mansikka-raparperi olut sai aikaan ensimmäisellä suullisella aikamatkan lapsuuden aurinkoisiin kesiin. Suu lähetti lämpimiä tuntemuksia aivoihin, jotka herättivät muistoja menneestä. Timotein varrella läpäistyt metsämansikat yhtyivät raparperikiisselin kanssa harmoniaan.

Tanker: Not My Style watermelon gose

Välillä ohikulkevan ihmisen parfyymi palauttaa mieleen entisen ihastuksen yläasteelta tai tavallisuudesta poikkeava sipulin sivuvivahde muiston kyproslaisen ravintolan kreikkalaisesta alkusalaatista.

Haju- ja makutuntemukset syöpyvät syvälle muistoihin, mutta niiden palauttaminen muistin syövereista ei onnistu muistelemalla. Kerran nähtyjä asioita voi suhteellisen helposti muistella, mutta kaikkien aikojen parhaat illallisetkin pystyy ainoastaan palauttamaan takaisin muistikuvina annosten ulkonäöstä, ei mausta tai tuoksusta, ilman ulkoisia ärsykkeitä.

En tiedä koskeeko edellä mainitut rajoitukset vain minua vai pystyykö joku kirjoitusteni lukijoista aidosti palauttamaan koetun maun tai hajun esiin mielen syövereistä ilman todellisia ärsykkeitä? itselleni onnistuu vain visuaalisen takauman palautus pelkän mielikuvan voimalla.

Mökin puuceen tyhjennyksen tuoksu on painunut mieleen puistattavana tunteena, ei onneksi tuoksuna. Muistan vasta savustetun kampelan ulkonäön ja sen herättämän tunteen makunystyröissä, mutta en pysty elävästi palauttamaan sen tarkkaa makua mieleeni. Voin toki mielessäni verrata sen ylivertaista makua saadessani palan K-kaupan savukalaa suuhuni.

Muistissa on tunne kun suudellessa teini-iän ihastusta kaulalle poltti hajuvesi suuta, mutta siitä miltä kyseinen hajuvesi tuoksui ei ole pienintäkään mielikuvaa. Toisaalta kun sama parfyymi on tllättäen tullut vastaan, ovat myös teini-iän muistot palanneet mieleen.

Harvoin sairaalassa tai terveyskeskuksessa käydessäni muistan tuoksun joka liittyi mummoni monivuotiseen kärsimykseen syövän kourissa. Sairaalan tuoksu assosioituu muistoissani rakkaan ihmisen kuolemaan.

Onko muistimme valikoiva vai suojeleeko se meitä jostakin? Miksi voimme palauttaa vain osan aistiemme tuntemuksista mieleemme?

Hyvä ruoka ja juoma ovat aina olleet oman elämäni kohokohtia. Moni muu asia on saanut taloudellisesti huoletta olla rempallaan kunhan maku- ja hajuaisti saavat tyydytyksen. Miksi priorisoida tiettyjä aisteja toisten edelle?

Muisti on ylipäänsä veikeä kapistus. Itselleni on ihmisten nimien muistaminen todella vaikeaa. Muistan kyllä samat henkilöt ulkonäön perusteella ilman pienintäkään vaikeutta. Vaikeuksien kanssa oppii toimimaan varsinkin kun ammattina on tiedonhallinta. Heikkouksia pystyy kompensoimaan digitaalisesti. Valokuvamuistista taasen on hyötyä mitä yllättävimmissä tilanteissa.

Digitaalisuuden haittapuoleksi voi laskea sen ettei muistia tarvitse enää vaivata. Kaiken voi nykyään liian helposti Googlata. Mistä ihmeestä tuo näyttelijä on tuttu -kysymykseen löytyy vaivatta vastaus Internet Movie Databasesta samoin kuin internetin eri palvelut lukuisiin muihin kysymyksiin joihin aikanaan vaadittiin älynystyröiden vaivaamista ja muistin kaivelua.

Omiin älyllisiin omituisuuksiin kuuluu myös ilmiömäisen nopea musiikkikappaleiden tunnistaminen. Nuorempi poika on perinyt saman kyvyn vieläkin parempana versiona. Aikanaan opettaessani viimeisintä versiota autoilun ihmeellisen maailmaan soi Spotifyn kautta erinäisten listojen rocktop 100-500 -kollaasit joiden kappaleiden tunnistamisesta kävimme ajo-opetuksen lomassa veristä taistelua. Jäin tässä kisassa harvinaisesti kirkkaasti toiseksi. No jos ei aina voi itse voittaa niin sentään poika voittaa. Tätäkin taitoa pystyy helposti kompensoimaan Shazamin tai Soundhoundin avulla.

Tarina alkoi menneisyyden muistoista ja lopetetaan se myös niihin. Tahraton mieli elokuva (Eternal Sunshine of the Spotless Mind), joka oikeasti on ainoa Jim Carreyn hyvä elokuva, kertoo tarinan koskettavien muistojen pyyhkimisestä tekniikan keinoin. Kaikkea emme voi muistaa, mutta haluaisimmeko samaan aikaan pyyhkiä osan muistoistamme pois jos se olisi mahdollista? Tyyliin tuli vähän mokattua eilisiltana, otanpa siis morkkispillerin ja pyyhin muistot pois.

Jokainen muisto on tärkeä. Elämään mahtuu niin hyviä kuin väliin vähän nolojakin muistijälkiä, mutta niistä molemmista muodostuu kokonaisuus, josta minämme koostuu.

Iltaihmiset barrikaadeille!

Olen ollut niin pitkään kuin muistan vuorotyöläinen. Teen ensin normaalin duunipäivän virka-aikaan ja jatkan duunia kymmenen aikaan illalla sähköpostien ja keskittymistä vaativien tehtävien parissa. Rytmi on syntynyt pääosin siitä yksinkertaisesta syystä, että päivät kuluvat palavereissa, joista suurimmassa osassa pitää olla aktiivisessa roolissa, eikä multitasking oikein onnistu samaan aikaan. Kokousten lisäksi toimenkuvaan kuuluu myös ihan konkreettista duunia, joten joskus nekin on tehtävä.

Etätyö on mahdollistanut nukkumisen hiukan myöhempään kun siirtyminen kodin ja työpaikan välillä on lyhentynyt muutamiin metreihin kymmenien kilometrien sijaan.

Photo by Dominika Roseclay on Pexels.com

Itse olen aina ollut iltaihminen eli luovimmillani illan pimeinä tunteina kun talo hiljenee muiden siirtyessä yöpuulle. Totuuden nimissä on mainittava, että väliin iltatyönteko on kombinaatio television katselusta, sähköposteista, powerpoint-esityksistä, dokumenteista ja sekalaisesta sälästä. Välillä pitää telkun sisältöä hiukan kelata taaksepäin kun jokin jakso sujahti ohi lähes katsomatta keskittymisen ollessa kannettavan ruudussa. Merkki hyvästä televisiosarjasta on se etten malta samaan aikaan piirrellä powerpointtiin palleroita.

Herääminen aamu neljältä on meikäläiselle vaarallinen merkki stressistä. Asiata kohistiin vuosi sitten liittäen aikaisen heräämisen menestymisen tunnusmerkkeihin. Varmasti on menestyviä henkilöitä, jotka heräävät luonnostaan aikaisin, mutta aivan yhtä varmasti niitä löytyy aamulla pitkään nukkuvistakin.

Sapatin aikana nukuin fiiliksen mukaan. Kelloa en katsonut nukkumaan mennessä, eikä se ollut aamulla herättämässä. Keskimääräinen unirytmi oli alta kahdeksan tuntia yö yhden ja aamu yhdeksän välillä useimmiten. Jonain päivinä tuli otettua päiväunetkin.

Joissain yrityksissä työpaikalla oleskelu aamuvarhaisella edustaa ihan aikuisten oikeasti tehokkuutta. Erään yrityskaupan jälkeen sain soiton 07:30 Sepe-sudeksi nimeämämme uuden omistajan edustajalta, joka ilmoitti olevansa työhuoneeni ovella löytämättä meikäläistä. Jouduin toistamaan muutamaan kertaan olevani kotona tuohon aikaan aamukahvin ääressä ennen kuin herra ymmärsi, etten aivan oikeasti ole saapunut työpaikalleni viimeistään seitsemäksi mikä hänelle edusti ainoaa mittaria tehokkaasta ihmisestä. Onneksi kyseinen herra oli normaalioloissa tunnin myöhäisemmässä aikavyöhykkeessä eli häiriö epäinhimilliseen aikaan oli vain satunnaista.

Oma erittäin epätieteellinen empiirinen tutkimukseni, joka ei edes täytä brittiläisen tutkimuksen kriteereitä, toteaa aamuihmisten olevan tehokkaampia rutiinitöissä ja iltaihmisten luovuutta vaativissa tehtävissä. Tutkimukseni perustuu kattavaan otokseen Yläisen kartanon tiluksilla kautta aikojen asuneeseen väestöön. Henkilösuojasyistä en lähde erittelemään tutkimuksen kohderyhmää, mutta asianosaiset tunnistavat kyllä itsekin kumpaan ryhmään kuuluvat.

Loistavana todisteena tutkimuksen toimivuudesta on tiluksien eläinkunta. Maailmankaikkeuden typerin olento fasaanikoiras huutelee tunkion päällä heti kokonlaulun aikaan komennellen tehokkaasti haaremiaan siirtymään sumean logiikan mukaan milloin mihinkin suuntaan. Fasaanikoiraita poskeensa pistävä ketturepolainen taasen saapuu hyvin levänneenä luovaan jahtiin iltahämyssä poimien tehokkaasti aikaisen aamuherätyksen vuoksi väsymyksestä jo valmiiksi puolikuolleita kukkoja. On aamuvirkkuuden terveyshaitoista toki tehty ihan oikeitakin tieteellisiä tutkimuksia.

Miten sopeuttaa oma aamu-unisuus nykyiseen kahdeksasta-tiesmihin aikatauluun? Pitäisikö aamuihmisten nousta barrikadeille oikeuksiensa puolesta ”Ei kokouksia ennen aamukymppiä!” -tyylisesti? Joissain yrityksissä harrastetaan ”palaverittomia perjantaita” joilla varmistetaan että viikon duunit saa oikeasti tehtyä viimeistään perjantaina. Tosin osa näistä on muuttunut valitettavasti ”vain äärimmäisen välttämättömiä palavereita perjantaina” muotoon.

Pitäisikö aamut rauhoittaa palavereilta. Aamuihmiset saisivat hommia tehdyksi ja iltaihmiset silmät auki ja aivot toimintakuntoon? Lopetettaisiin palaverit samaan ties-mihin-aikaan kuin nykyisinkin, jolloin aamuvuoro voisi kotiutua ja iltavuoro tehdä päivän yksilötyöt. Toki malli vaatisi palavereiden karsimista tai tehostamista mikä ei varmaankaan olisi kenenkään mielestä tuomittavaa.

Jos määrää ei voi muuttaa siirrytään perinteisistä tunnin kokouksista 45 minuutin versioihin, asia joka fiksuissa yrityksissä on tehty jo aikoja sitten. Osa kokouksista on helppo vaihtaa ajattomiin kokouksiin.

Outlookissa saa helposti kokouksia lyhennettyä oletusarvoisesti kalenterin asetuksista. Teamsin yhtenä uusista ominaisuuksista kokous varoittaa osallistujia viisi minuuttia ennen kokouksen päättymistä eli kellokallekin on saatu automatisoitua.

Perinteiset työajat liukumineen perustuvat agraariyhteiskunnan auringon liikkeisiin eli silloin tehtiin hommia kun niitä näki tehdä. Sähkölamppujen keksimisen jälkeen on tietotyöläiset kyenneet työhön ulkoilman valoisuusasteesta piittaamatta. Miksi siis noudatamme sääntöjä jotka perustuvat historiaan, vaatimuksiin jota ei pääsääntöisesti enää ole? Taidanpa siis laittaa kellon soimaan aamulla vasta kasiksi ja katsoa NFL-pelin loppuun.

Jalkapallosta osa 2

Olen nyt pyöreästi vuoden ollut erossa jalkapallosta hallintomielessä. Seurani toiminnassa olen korkeintaan paistanut makkaraa edustuksen ottelutapahtuman buffetissa ja toki jalkapalloa olen seurannut.

Olenko kaivannut puuhaa lajien kuninkaan parissa. Vastaus on selkeä ei. Duuni on ollut sen verran hektistä etten ole tarvinnut ylimääräistä tekemistä aikani kuluksi. Pitää miettiä mahdollisia uusia harrastuksia kunhan parhaillaan käynnissä olevat pari massiivista projekti saadaan maaliin kesälomiin mennessä. Aika on hiukan suhteellinen koska kesälomat eivät ala ennen niiden valmistumista.

Photo by Tom Fisk on Pexels.com

En ole myöskään kaivannut Palloliiton osin poliittista peliä ja roolia kumileimasimena muiden valmistelemille päätöksille, joissa annetaan päätettäväksi vain yksi vaihtoehto. En ole kaivannut epämääräistä kulisseissa tapahtuvaa sopupeliä, jossa sisäpiiri luo sääntöjä missä pääasiallisina hyötyjinä on lähipiiriinsä kuuluvat tahot. Näistä hyvinä esimerkkeinä ovat vaikkapa koronatukien/-lainojen jakoperusteet ja talenttivalmentajatukirahapäätökset, jotka ovat poikkeuksellisen suurin osin kohdistuneet liittohallituksen jäseniä lähellä oleviin seuroihin.

No rekisteröity yhdistys saa tehdä omat sääntönsä ja jopa poiketa niistä vaikkei se olisikaan oikeudenmukaista kuten Urheilun oikeusturvalautakunta eräässä taannoisessa tapauksessa totesi.

Siirrytäänpä marmatuksesta aitoon asiaan. Arsenal aloitti kauden kyntämällä Valioliigan loppupäässä. Viime viikot on vihdoin alkanut syntymään tulosta. Peliin on taidon ja taktiikan sijaan tullut mukaan intoa ja positiivistä raivoa. Pelissä on vauhtia ja pallosta taistellaan ihan oikeasti.

http://www..dreamstime.com

Viimekauden muodostelman kärjessä kirmaava vahvin lenkki Aubameyang on uuden sopimuksensa jälkeen kadonnut täysin kuvasta. Muutama viime peli on ollut positiivinen poikkeus sääntöön.

Nuoret pelaajat ovat Sakan johdolla ottaneet aimo askelia eteenpäin eli tulevaisuus vaikuttaa tällä hetkellä lupaavalta, mutta samaa mantraa on toitotettu jo viimeisen kymmenen vuotta Wengerinkin aikakaudella. Nelson kuluttaa syystä tai toisesta penkkiä vaikka kentälle päästyään ovat esitykset olleen pääosin todella lupaavia. Smith Rowen ongelmana on tason vaihtelevaisuus. Loistosuoritukset vaihtuvat keskinkertaisiin esityksiin.

FA Cupissa tuli juuri kuokkaan aneemisella pelillä. Asennetta riitti vain hetkittäin eikä se riitä voittoon vaikka vastassa olisi Southamptonin kaltainen ennakkoon selkeästi heikompi joukkue. Arsenalin kannattajana on viime vuosina ollut raskasta olla.

Kotimaisen jalkapallon kauteen valmistautuminen edistyy mielenkiintoisissa merkeissä. Osa kilpailuihin osallistuvista joukkueista treenaa täysipainoisesti koronasta huolimatta, osalla ei ole edes olosuhteita joissa harjoitella. Viranomaisten rajoitukset luovat omat haasteensa tekemiseen. Oman seurani edustusjoukkue aloitti kauden harjoitukset ilman muutamaa yli 20-vuotiasta pelaajaa, koska sitä vanhemmat eivät yhdessä vaiheessa saaneet harjoitella muun joukkueen mukana. Samaan aikaan joissain kilpailevissa seuroissa ei ikärajoituksesta piitattu

En kritisoi rajoituksia, mutta veteen piirretyt sumealla logiikalla määritellyt viivat eivät mene jakeluun. Uskoisin että epidemian pysäyttämisen kannalta olisi parempi laittaa harrastus- ja kilpailutoiminta kokonaan jäähylle kuukaudeksi kaikissa mahdollisissa lajeissa osittaisen rajoittamisen sijaan. Samaan aikaan kannattaisi myös koulut siirtää etäopetukseen ja laittaa muutkin yleisöä keräävät tapahtumat jäähylle.

Osa karsintasarjoista ja Cup-kilpailuista alkaa jo talvella, joka tarkoittaa kilpailijoiden keskuudessa täysin epäoikeudenmukaisia lähtökohtia. No poikkeustiloissa pitää sopeutua poikkeusolosuhteisiin vaikkeivat ne olisi tasapainossa kaikkien kilpailijoiden kesken. Osa seuroista lisäksi saa toimintaansa ulkoista koronasta johtuvaa tukea, suurin osa ei.

Photo by Tomu00e1u0161 Malu00edk on Pexels.com

Lumisade on suurelle osalle suomalaisia romanttinen tai nostalginen kokemus. Puut saavat lumivaipan ja pääsee taas hiihtämään.

Jalkapalloharrastus tapahtuu edelleenkin pääosin ulkona myös talvella. Lumimyräkät vaikeuttavat harrastusta, mutta kiitos tehokkaan kenttähuoltojoukkojen isostakin myräkästä selvitään usein muutaman tunnin katkoksella.

Oma lukunsa ovat yhä useampaan niemeen ja notkoon nousseet jalkapallohallit, jotka tarjoavat loistavat olosuhteet normaalin talven tarpeisiin, mutta myräkän sattuessa lamaantuvat täysin katolle kerääntyneen lumimassan muodossa. Lumi estää hallin käytön muodostaen vaaran hallin romahtamiseen ja lumen poisto ääritilanteissa on järjettömän vaivalloista ja kallista.

Eräs lähiseudun kuplahalli sai nosturin avustuksella lumet pois katoltaan eli halli saatiin rakennusteknisesti pelastettua, mutta selvitytyykö halliyhtiö operaation seurauksista taloudellisesti jää vielä arvoitukseksi. Espoossa petti hallin katto konkreettisesti ja edessä on mittava korjausprojekti kunhan kevät koittaa.

Kuinka harrastustoiminta etenee

Harrastusta osakemarkkinoiden kanssa on nyt takana kolme kuukautta. Asetin kovan 3,3% kuukausikasvutavoitteen, vanhempi poika nauroi. Nyt ensimmäisen kvartaalin jälkeen olen yli nelinkertaisessa tuloksessa verrattaessa tavoitteeseen. Nauraakohan enää kun testamenttaan sijoittamisella hankkimani Nizzan ja Key Westin kämpät nuoremmalle pojalle tai kodittomille kissoille?

Photo by Nextvoyage on Pexels.com

Kerran kuussa sijoitan joitakin satasia harrastukseen. Eläkkeelle siirtyessä salkun arvo pitäisi olla reilut 2,5 miljoonaa alkuperäisellä kasvutavoitteella. Saa nähdä toteutuuko tavoite ja toisaalta saa myöskin nähdä pääseekö valtiomme nykyisellä lainanotolla kukaan koskaan eläkkeelle.

Päivttäiseen reaaliaikaiseen puljaamiseen ei hektinen duuni anna mahdollisuuksia. Strategiana siis ennemminkin osta ja pidä. Osta oikeaa, oikeaan aikaan. Myyntiä on tullut harrastettua erittäin vähän, koska edellämainittu strategia on osoittautunut yllättävän onnistuneeksi. Erään listautumisannin osakkeista päätin jo ennen ostoa luoputa tietyn tuottoprosentin täytyttyä. Automaattista myyntitoimeksiantoa en osaamattomuuttani tajunnut laittaa päälle, mutta hälytyksen onnistuin kytkemään osakkeen saavutettaessa tietyn arvon. No hälytys oli tärähtänyt kännykkään jossakin vaiheessa kiihkeää palaverirumbaa ja kun huomasin sen illalla pörssin jo sulkeuduttua oli hinta pudonnut. Vähän kiroilutti, mutta yhden päivän epäonni voi toisinaan olla toisen päivän onni. Sain kaupat tehtyä viikkoa myöhemmin lounastauolla paljon alkuperäistä suunnitelmaa parempaan hintaan.

Loin vertailun vuoksi toisen sijoitustilin rahastoille ja ETF indekseille. Eli siis sijoitin ammattilaisten ammattitaitoon. No ammattilaiset ovat kerryttäneet korkoa kvartaalissa noin 5% kun taasen tämä aloittelija on saanut kumulatiivisesti lähes 19% aikaan.

Rahastot ja indeksit valitsin lukuisten blogisuositusten ja toteutuneiden tuottojen perusteella kuitenkin vältellen kaikkien korkeimpia palvelumaksuja sisältäviä. Jos eivät ammattilaiset osaa sijoittaa niin eivät osaa asialleen vihkiytyneet kirjoittajatkaan niistä parhaita valita.

Euromääräisesti kertymää ei vielä ole paljoa, mutta tässä lajissa prosentteja prosenteille on se mikä jyllää

Toteuma verrattuna haastavaan ennusteeseen on siis komeaa katsottavaa. Euromääräisesti kertymää ei vielä ole paljoa, mutta tässä lajissa prosentteja prosenteille on se mikä jyllää.

Sadantuhannen tuotto tulee täyteen ennusteen mukaan kuussa 68 ja ensimmäinen miljoona saavutetaan kuussa 128. Nykyisen toteuman mukaan tosin paljon nopeammin.

Osakesalkun tasapainottaminen on nyt käynnissä. Alussa sijoitin mielestäni voimakkaasti nouseviin riskialttiisiin osakkeisiin ja Finnairiin ihan muista syistä. Finnairhan oli alkuun salkussa puhtaasti yrityksen nurkanvaltaussyistä äärettömän halvan hintansa vuoksi tuottaen persnettoa, mutta on firman osakkeen nousun vuoksi tuottanut nyt jo noin 50%:n voiton.

Nyt ajattelin sijoitella seuraavan kvartaalin magalomaanisiin, vakavaraisiin ja tasaista osinkoa maksaviin yrityksiin. Vanhan luokkakaverin nykyään luotsaama energiayritys sai kunnian toimia ensimmäisenä kohteena.

Jotakin tässä puuhassa on jo tullut opituksikin. Pienten sijoitusten hyöty katoaa palvelumaksuihin. Käyttämäni palvelu Nordnet kyllä perii omansa joka kaupassa. Vaikka prosentuaalinen palvelumaksu toimeksiannoista näyttää mitättömältä on firman ansaintalogiikka minimimaksussa, joka huitelee 3-5 euron paikkeilla. Toimeksiannon 0,1% tai minimissään 5 euroa tarkoittaa käytännössä sitä, että viisi egee ylimääräistä lähtee aina 5000 euroon asti., sen jälkeen astuu tuo 0,1% voimaan. Eli vaikkapa 100 euron osakekauppaan tulee minimaksun vuoksi 5% käsittelykulua. Viidenkympin pikkuostos syö katetta 10%.

Valtiovalta on toki rajoittanut osakesäästötilien toimintaa, jottei porvarit liikaa rikastuisi

Verot ovat toinen huomioitava seikka. Normaalilla arvo-osuustilillä jokainen kasvua tuottanut myyntitoimeksianto vaatii kirjaimellisesti veronsa. Tosin tappiota tuottaneet osakkeet vähentävät verotaakkaa. Tuotot ja tappiot lasketaan yhteen vuositasolla ja lopputuloksen ollessa positiivinen iskee karhu kämmenensä peliin.

Osakesäästötilillä voi leikkiä ilman veroseuraamuksia niin kauan kun tililtä ei siirrä rahaa omalle pankkitilille eli kotiuta myyntejä. Myyntivoitot voi siis sijoittaa uuteen osakehankintaan ilman veroseuraamuksia. Valtiovalta on toki rajoittanut osakesäästötilien toimintaa, jottei porvarit liikaa rikastuisi. Tilille saa siirtää rahaa maksimissaan 50 000 euroa, joka ei minulle ole ongelma 98 kuukauteen, eikä tilillä saa olla kuin pelkkiä osakeomistuksia eli rahastot ja ETF:t ovat poissa laskuista. No itseäni eivät rajoitukset ainakaan toistaiseksi liiemmin vaivaa.

Photo by Pierre Blachu00e9 on Pexels.com

Verotuksesta voi löytyä myös myönteisiä seikkoja eli sijoitustoimintaan liittyviä kuluja voi yrittää vähennellä verotuksessa. Muutamat kotiin tilatut lehdet ainakin yritän muistaa liittää tulonhankkimiskuluihin. Ja uuden näytön kunhan saan sen jossakin vaiheessa hankituksia. Toki tämän hetkisten suunnitelmien mukaan en aio sijoituksia rahastaa eli kun en niistä veroa maksa en voi siis myöskään kuluja vähennellä. Eihän sitä toki koskaan tiedä josko se Nizzan ihannekämppä löytyy jo ennen eläkeikää.

Miksi aikuiset eivät kiipeile puissa?

Lapsena kaikki oli mahdollista. Kallionkielekkeet kutsuivat leikkimään ja puusta toiseen hypittiin kuin Tarzan ja vielä ilman liaaneja.

Syksyiset lehdet eivät saaneet aikaan ajatusta, että tarttis varmaan haravoida, vaan kuvitelman pehmeästä patjasta johon oli hypättävä.

Photo by Thgusstavo Santana on Pexels.com

Missä vaiheessa elämää järki voitti vietit, spontaanisuuden ja korkean riskinottokyvyn? Koska alamme tekemään riskianalyysin ennen hyppäämistä puusta toiseen tai ennen lehtikasan räjäytystä ja hylkäämme ajatuksen liian vaarallisena tai epäsopivana.

Pitäisikö toimistoihin saada liaaneja?

Toimiiko sama lainalaisuus myös työelämässä. Hyvä idea, joka on melkein saamassa sanallisen muodon kuolee huulille, koska ajatuksen toteutuminen sisältää riskejä. Tappaako heittäytymisen riski monet hyvät ideat. Pitäisikö toimistoihin saada liaaneja?

Hesarissa oli juttu Kouvolan kuivasatamasta, jättimäisestä terminaalista keskellä mannerta kymmenien kilometrien päässä lähimmästä oikeasta satamasta. Pääpuolin yhtä älytön idea kuin hyppääminen puusta toiseen, mutta jos asiaan uskoo niin hyppy onnistuu ja Kiinan tavarat saapuvat sisämaahamme ja sieltä käsin Pohjoismaiden markkinoille.

Tunneli Helsingistä tai Espoosta Tallinnaan tuntuu kustannusmielessä järjettömältä. Kun rinnalle laitetaan tuotto-odotukset löytyy hommaan yllättäen järkeä. Tosin samalla kannibalisoimme välillä seilaavat lautat, mutta kun kehitys kehittyy niin aina jokin taho kärsii. Pidettiinhän tunnelia Englannin kanaalin alta aikoinaan järjettömänä ideana, mutta nykyään yli kymmenen miljoonaa vuosittaista käyttäjää saattavat olla eri mieltä.

Toki osa järjettömiltä tuntuvista hankkeista ovat niitä oikeasti. Useissa valtiollisissa ICT-projekteissa ei ole päätä eikä häntää. Vanhentuneella teknologialla rakennellaan tulevaisuuden ratkaisuja, joilla nykyinen toiminta muutetaan täydelliseksi tehottomuudeksi polttaen samalla eräässä esimerkissä 774 miljoonaa.

.. eikä asiantuntijoilla ole riittävästi rautalankaa käytettävissä

Osasta monta vuotta kestäneiden projektien tuotoksista luovutaan vain muutamassa. Onko epäonnistumisten syynä liian massiiviset hankkeet, jotka ovat mahdollisia vain valtion rahoituksella vai ammattitaidottomuus substanssin suhteen, kun päättäjien taidot rajoittuvat politikointiin eikä asiantuntijoilla ole riittävästi rautalankaa käytettävissä.

Eteläinen naapurimme on onnistunut hankkeissaan kertaluokkaa paremmin. Hyviä esimerkkejä olisi lahden takana yllinkyllin, mutta eihän isoveljen sovi ottaa neuvoja pikkuveljeltään. No saammehamme me jossain vaiheessa tunnelin kautta kytkettyä Viron valtiollisen innovatiivisyyden osaksi Suomea.

Toivottavasti suurta julkisuutta nauttineet totaaliset epäonnistumiset eivät ole kuin pieni osa todellisuutta.

Varsinainen ammatillinen urani alkoi lääketeollisuudessa, alalla joka joko kehittää uusia ideoita tai kehittää tehokkaita valmistusmenetelmiä muiden ideoille kunhan patentit ovat rauenneet.

Väliin monivuotinen kallis lääkekehitysprojekti katkesi kuin kanan lento aivan viimeisillä metreillä, joko epäsuotuisiin testituloksiin tai muuttuneeseen kilpailutilanteeseen.

Nyt sadat lääkeyritykset kehittävät kilpaa ratkaisua maailman pysäyttäneeseen tautiin. Näistä noin kymmenkunta tulee saamaan tuotteensa globaaleille tai paikallisille markkinoille. Kilpajuoksun palkinto on taloudellisesti niin merkittävä, että suuri riski on katsottu ottamisen arvoiseksi.

Tärkein kysymys siis on miten tunnistaa riskaabeli hyvä idea vastaavasta huonosta ideasta? Miten varmistaa idean toimivuus tai miten pystyä mahdollisimman varmasti mahdollisimman varhaisessa vaiheessa pysäyttää tuleva katastrofi?

Vakuutus- ja pankkialalla on perinteisesti panostettu paljon innovointiin palveluiden tehostamisen ja digitoinnin merkeissä. Ala on onnistunut sähköistämään ja suoraviivaistamaan prosessinsa ja tekemään samalla tulosta.

Rakennusala, jota viime vuodet olen palvellut eri yrityksissä, ei juurikaan ole kuuluisa merkittävistä innovatiivisista ratkaisuista. Toki tämänkin ala kehittyy, mutta suhteellisen vaatimattomin loikin. Asia, joka pitää ottaa mahdollisuutena.

Materiaalien muuttaminen tuotteiksi on alalla ollut jo aikaa käynnissä, mutta harva on onnistunut muuttamaan tuotteita palveluiksi. Trendi, joka on alkanut yleistymään alalla kuin alalla.

Vaatiiko innovointi uusia aivoja alalle?

Photo by Pixabay on Pexels.com

Vaatiiko innovointi uusia aivoja alalle? Vai saadaanko alan lainalaisuudet kokenut harmaa aivomassa säkenöimään uudella tavalla tuottaen uusia malleja alan uudistamiseksi?

Innovointi on kokeilua. Se vaatii rajojen rikkomista ja taloudellista riskinottokykyä. Se vaatii heittäytymistä. Julkisten ennusteiden mukaan rakennusala toipuu koronasta viiveellä eli nyt on hyvä mahdollisuus käyttää tuleva lyhyehkö laskusuhdanne perinteisen yyteen sijaan innovointiin, kun siihen on kerrankin hiukan rauhallisempaa aikaa ja vapaita resursseja.

Ja jos yhtään innovoinnin jälkeen jää ylimääräistä aikaa, niin sen voi vaikka käyttää puissa kiipeilyyn.

Kiire kiire

Sapattivapaa vaihtui ehkäpä yhteen työurani kiireisimpään projektiin. Päivät täynnään palaverejä ja illalla pitäisi ehtiä saada jotakin tuottavaakin aikaan.

Tekemätön työ tappaa, ei se kuinka paljon huhkii. Totuus ainakin näin tietotyössä. Ojankaivuussa määritelmä saattaa olla toisin päin.

Photo by Alex Powell on Pexels.com

Kiire on vain huonoa priorisointia. Tämäkin on usein kuultu viisaus. Mutta mitä on tehtävissä kun tekemisellä on selkeä peruuttamaton määräpäivä ja tehtävät tuntuvat vain lisääntyvän työn edistyessä. Kun joka päivä paljastuu jotakin uutta suunnittelematonta tehtävää tulee saattaa normaalikuolevaisella iskeä pintaan epätoivon hiki.

Aika muuttuu eloonjäämistaisteluksi ja ainoana tavoitteena on selvitä tavalla tai toisella kuluvasta päivästä.

Hallitsemattoman työkaaoksen vaarana on se ettei enää näe kokonaiskuvaa tai erota tärkeitä asioita vähemmän tärkeistä. Aika muuttuu eloonjäämistaisteluksi ja ainoana tavoitteena on selvitä tavalla tai toisella kuluvasta päivästä.

Itselläni on jostakin syystä aina ollut korkea kaaoskynnys. Vastoinkäymiset eivät aiheuta stressiä ja ennakoimattomista asioista myttyyn menneet suunnitelmat vaativat vain uudelleen suunnittelua. Joudun tosin väliin pysähtymään, vetämään syvään henkeä, nollaamaan pään sisällön ja aloittamaan alusta miettimällä mitä kannattaa tehdä ja miten.

Lisäämällä kalenteriin päivittäisen tunnin lounastauon saa blokattua syömisen lisäksi myös hiukan aikaa asioihin valmistautumiseen ja oman ajankäytön suunnitteluun. Käyttämällä aamulla tai itseni tapaan edellisenä iltamyöhäisellä hiukan aikaa määritelläkseen tulevan päivän tärkeimmät suoritteet, asiat mitkä on pakko saada tehdyksi tai merkittävästi edistää. Kaaoksen keskeltä muutaman ”must win battlen” tunnistaminen ja niiden voittaminen motivoi kummasti. Erinäiset tehtävälistat toimivat kahdella eri tavalla, muistuttamalla tehtävistä hommista ja motivoimalla kun muistaa aina välillä vilkaista tehtyjen töiden listaa.

Viiden metrin duunimatkaan ei paljon aikaa mene, mutta niin läheltä on vaikea palata takaisin kotiin.

Koronan aikaansaama jatkuva etätyö samaan aikaan siunaus ja kirous. Viiden metrin duunimatkaan ei paljon aikaa mene, mutta niin läheltä on vaikea palata takaisin kotiin. Työn ja vapaa-ajan raja hämärtyy kun koti toimii työpaikkana kokopäivätoimisesti joka päivä.

Olen pyrkinyt pyhittämään viikonloput palautumiseen. Kiitos Microsoftin tuokin illuusioni on särkynyt. O365:n MyAnalytics paljastaa etteivät viikonloput enää ole mikään palautuspäivä illoista puhumattakaan. Neljän viime viikon sisällä seitsemän ”hiljaista päivää” jolloin arkisin ei ole tullut tehtyä hommia iltaisin tai ylipäänsä viikonloppuisin.

Vaikuttaa, että lihasten tavoin myös aivot kehittyvät tai tässä tapauksessa kehittävät parhaiten levossa

Silloin kun asioita ei yhtään ajattele niin aivot pullauttelevat valmiit ratkaisut tai ratkaistava asiat kesken lauantai-iltaa. Nykytekniikalla on helppo kirjata putkahdukset välittömästi muistiin. Vaikuttaa, että lihasten tavoin myös aivot kehittyvät tai tässä tapauksessa kehittävät parhaiten levossa. Siihen pitää alkaa panostamaan nykyistä paremmin.

No projektit hoidellaan kun on niiden aika eli asialliset hommat suoritetaan ja muutoin ollaan kuin Ellun kanat. Keväällä pitää sitten selvittää, että miten noi kanat oikein on. Tosin ei ole moista ehtinyt aiemminkaan selvittää viimeiseen reiluun kolmeen vuosikymmeneen.