Digitalisaatio – uutta ja ihmeellistä vai vanhan kierrätystä

Erään palvelemani lääkefirman talousjohtaja ei monia vuosia sitten lainkaan ymmärtänyt mihin sähköpostia tarvitaan. Jos joku haluaa sanoa jollekin jotakin miksei voi kävellä henkilön huoneeseen ja sanoa asiansa. Jos viestimisestä tehdään liian helppoa niin aikaa käytetään varmasti aivan turhien asioiden viestimiseen.

Sähköposti otettiin käyttöön herran vastalauseista huolimatta. Näin jälkeenpäin ajatellen on sähköposti parantanut yritysten tiedonkulkua, mutta aivan tolkuton määrä asiaa sen avulla viestitään, jonka välittämiseen ei ammoisina aikoina olisi tuhrattu hetkeäkään aikaa. Asioilla tuppaa olemaan sekä hyviä että huonoja puolia.

Photo by Torsten Dettlaff on Pexels.com

Yritysten prosessit sähköistetään ja ne mobilisoidaan, mutta aina välillä valitettavasti unohdetaan kyseenalaistaa itse prosessin tai sen kaikkien vaiheiden tarpeellisuus. Lean-termein ilmaistuna myös hukka digitalisoidaan. Onhan se ehkä entistä tehokkaampaa hukkaa, mutta yhtäkaikki turhaa.

Mitä jos yritys voisi tai joutuisi aloittamaan aivan tyhjältä pöydältä? Kaikki prosessit ja niitä tukevat ratkaisut täytyisi rakentaa tyhjästä. Kuinka paljon lopputulos muistuttaisi yrityksen nykyistä ympäristöä? Pystyisivätkö yrityksen työntekijät näkemään asiat uudella tavalla vai olisiko lopputuloksena samankaltaiset prosessit saman oloisilla työkaluilla?

Miltä tuntuisi rakentaa homma ilman ikäloppuja järjestelmiä, jotka eivät ole enää vuosiin tukeneet liiketoimintaa ja joiden muuttaminen on yhtä riskaabelia kuin uuden kerroksen lisääminen korttitaloon? Ilman vuosikymmeniä vanhoja prosesseja, joiden tarpeellisuutta ei kukaan ole kyseenalaistanut eikä kukaan ole niitä aikoihin optimoinut?

Erään yrityksen konferenssissa esiteltiin ohjelmistorobotiikan saavutuksia. Demo esitti kuinka skriptillä hypittiin ruudulta toiselle eräässä saksalaisessa toiminnanohjausjärjestelmässä helpottaen käyttäjää. Eräs yleisön jäsen kysyi miksi järjestelmässä pitää tehdä toimenpiteitä niin monella näytöllä. Miksi järjestelmää ei ole automatisoitu? Järkevää vastausta ei luonnollisestikaan kysyjä saanut. Korjaamme yhden ratkaisun puutteita toisella.

Tietoa on tarjolla enemmän kuin koskaan. Sitä valitettavasti hyödynnetään suhteessa määrään vähemmän kuin koskaan. Mahdollisuuksien käsittämätön määrä lamaannuttaa. Paasasin erään konsernin tytäryrityksessä analytiikan tärkeydestä. Pääkonttorista tullut johtaja ilmoitti, että saatte kyllä raporttiin mitä vain sarakkeita haluatte. Oli herralla koko homman pointti hiukan hukassa.

Korona digitalisoi yhteiskunnan eli vihdoinkin otettiin laajamittaisesti käyttöön ratkaisuja jotka ovat olleet olemassa jo viimeiset viisitoista vuotta. Lähtökohtaisesti yritykset eivät panosta digitaalisiin ratkaisuihin ennen kuin ei ole muuta vaihtoehtoa.

Puhkikuluttuina esimerkkeinä ovat esimerkiksi taksitoimialan sähköistyminen Uberin yrittäessä vallata markkinaosuutta tai verkkokauppojen määrän voimakas kasvaminen globaalin markkinan saavuttaessa kotomaamme. Sähköiset ratkaisut saadaan kyllä perinteisellä puolellakin rakennettua vuosien viiveellä, mutta kiinteät kustannukset eivät jousta. Bulkkipalveluissa ja -tuoteissa kuluttajat äänestävät lompakollaan.

Koronan iskettyä firmat ovat sähköistäneet sopimusten hallintansa parissa päivässä. Ennen koronaa asian priorisointi oli pohjamudissa.

Eräässä aikanaan palvelemassani yrityksessa oli prosessien sähköistäminen keskeinen teema. Valitettavasti aikaa tuhraantui käsittämättömän paljon perusteluun miksi 360-vuotta vanha tapa toimia pitäisi muuttaa. Miten ihmeessä palvelun sähköinen hyväksyntä voisi korvata paperisen sopimuksen, jonka allekirjoitusprosessiin meni pahimmallaan parikin viikkoa. Jos palvelusopimuksessa ei ole fyysistä allekirjoitusta johtaako se heti merkittäviin luottotappiohin? Vai johtaako palveluiden sopivuuden hankaluus menetettävään myyntiin?

Pari vuosikymmentä sitten puhuttiin eBusineksestä, jolla oli tarkoitus virtaviivaistaa yritysten sisäinen ja varsinkin yritysten välinen kaupankäynti. Sitten tuli internet ja kaikki palvelut tuli saada nettiin. Nyt on vuorossa digitalisointi. Digitalisointi on siis osaltaan myös sitä, että vanhat asiat puetaan uuteen viitekehykseen ja myydään pakollisena asiana joita kaikkien on tehtävä tai muuten hukka perii.

Pahimmassa tapauksessa uusi ratkaisu ei korvaa kokonaisuudessaan vanhaa vaan tehtävän työn määrä lisääntyy. Osa prosessista tehdään modernilla ratkaisulla ja osa vanhalla legacy-ratkaisulla. Kukaan ei ymmärrä kyseenalaistaa olisiko prosessia mahdollista karsia tai henkilöstö ei halua luopua vanhasta tavasta toimia.

En väitä ettei kehitys kehittyisi, mutta uskallan väittää että kun asiat saadaan tehtyä helpommin, luodaan helpommin myös työtehtäviä jotta eivät tuota mitään lisäarvoa liiketoiminnalle.

Muistan kuinka aikanaan olimme hyvin menneen jalkapalloturnauksen jälkeen Hämeenlinnassa perheen kesken syömässä. Vanhempi pojista valitti uusien futistossujen aikaan saamaa rakkoa jalassa. Vieraassa paikassa sunnuntai iltana ei meistä kellään ollut tietoa mistä löytyy lähin aukioleva apteekki, josta ostaa rakkolaastareita. Kaivoin uusimman leluni eli upouuden jostakin konferenssista voittamani varhaisen sukupolven iPhonen. Kirjoitin karttasovellukseen sanan ”apteekki” ja sain reittiohjeet, aukioloajat ja puhelinnumeron yhdellä painalluksella. Oli itse asiassa yksi harvoista kerroista kun olen saanut perheeni hämmentymään kyvyistäni. Mikä tänään on tavallista tekniikkaa oli reilut kymmenen vuotta sitten taikuutta.

Uutta taikuutta ilmestyy lähes päivittäin kuluttajamarkkinaan, mutta liiketoimintapuolella kehitys on syystä tai toisesta huomattavasti hitaampaa.

Erääseen firmaan Posti tulosti ja toimitti vielä kymmenisen vuotta sitten päivittäin moni sata sivuisia raportteja ostajille tuotteiden myynneistä ja myyntihinnoista. Postia ja sen tulostuspalveluita käytettiin koska firman omat printterit eivät kyenneet luotettavasti tulostamaan riittävän nopeasti vastaavaa määrää paperia. Jokainen ostaja luki pinkasta pari itselleen tärkeää sivua tehden muutaman merkinnän lähinnä omaan käyttöön. Sama homma sähköisenä säästi aikaa ja mahdollisti tietojen jaon kollegoiden kesken. Sähköistäminen ei vaan tullut kellekään mieleen koska asiat oli luettu jo vuodesta 1862.

Myös sosiaalisuus digitalisoitiin. Meillä on Facebook, Instagram, Twitter, Tik Tok ja monet muut sosiaalisen median työkalut käytössämme. Kuka tahansa voi nyt avautua mistä tahansa ja kelle tahansa. Voit kommentoida valtiojohdon, julkkisten tai ylipäänsä kenen tahansa tekemisiä joko omalla nimelläsi tai anonyymisti. Voit ilmaista itseäsi kirjallisesti, kuvallisesti tai vetäistä vaikka muutamat muotitanssit kaiken kansan nautittavaksi. Nautinnon määritelmä jää tosin katsojalle.

Uusimpana trendinä on tahallisesta väärinkäsittämisestä tullut kansan tapa. Hyvänä esimerkkinä viimeksi mainitusta käy mentalisti Pete Poskiparran taannoin käynnistämä Twitter-keskustelu.

Digitaalisuus on mahdollisuus, mutta parantaako pelkkä digitalisointi oikeasti maailmaamme vai pitäisikö ensiksi miettiä miten asiat kannattaa oikeasti tehdä?

Perjantai-illan huumaa – livenä

Myönnän pettäneeni massiivisen lukijajoukkoni passiivisuudellani. Paluu sorvin ääreen on vaatinut veronsa ja heinäkuun ylimääräinen energia on mennyt uusien työasioiden parissa puuhasteluun. Se, että lähestulkoon kaikki työtoverit ovat olleet lomalla, ei tee uusien asioiden omaksumisesta todellakaan helppoa.

Korvauksena apaattisuudesta tarjoan ihmeteltäväksenne jotakin uutta Sapattiman-rintamalta: Liveblogi Perjantai-illan huumaa eli Sinne ja Takaisin. Tai totuuden nimessä sanottuna päivitykset tulevat pienellä viiveellä.

Blogi kertoo matkasta Suuret Oluet Pienet Panimot -olutfestareille kaveriporukalla ja siitä mitä sen jälkeen mahdollisesti tapahtuu. Pysy siis Sapattiman-kanavalla. Lisää on tulossa pieninä päivityksinä säännöllisen epäsäännöllisin väliajoin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Aloin valmistautumaan retkeen heti kun tämän viikkoinen tarjonta julkistettiin. Ajattelin kiertää vahvat oluet kaukaa tällä kerralla ja keskittyä pääasiassa pilsner ja ipa/neipa tarjontaan. Untapped toimi hyvänä apuohjelmana ja sain listan kiinnostavista tuotteista valituksi: SOPP 2020 Helsinki.

Ilma oli hiukan haastava. Sateen uhka oli yllä, mutta yltiöoptimistisena ihmisenä päätin jättää sateenvarjon ottamatta. Hukkuisi vain kuitenkin.

Mukaan lähti neljä urhoa. Tavallisesti keilakerhomme liikkuu suuremmissa parvissa, mutta ehkäpä päivä tai hiukan varhennettu ajankohta ei nyt vaan tällä kertaa sopinut pääosalle porukasta. No mukaan Sapattimanin lisäksi retkueeseen lähti uskollinen Wingman naapuristosta, jonka kanssa jaan kristillisesti suuren osan nauttimistani oluista (siis selityksenä toisinaan moninaisille ilta-annoksille), Riihikallion lyhin tai toiseksi lyhin kaveri ja viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä ainoa kelvollinen asia, joka tulee Järvenpäästä. Järvenpää tuli omia polkuja kehuskellen, että heidän kaupunkiinsa kulkee juna ja me maalaiset lähdimme taksikyydillä suoraan paraatipaikalle.

Junamies missasi kulkuvälineensä eli Dynamic Trio alkoi ottamaan aluetta haltuun ilman Järvenpään edustusta.

Tiskillä törmäsin Tuusulan Olutkerhon paitaan pukeutuneeseen herraan. Kerhoon kuulemma neljän vuoden jono. Taidanpa perustaa oman jos kunnalta liikenee tukea toimintaan. Kuntamme pormestarien esimerkin perusteella prosentteja sisältävät tapahtumat tuntuvat olevan korkealle priorisoituja.

Ilma suosii eikä porukkaa ole tungokseen asti. Pari ensimmäistä maistiaista Wienin osastolta osoittaittuivat todella maukkauksi.

Otsaa kuumottaa kiitos auringon. Olen pysynyt tiukasti ennakkosuunnitelman oluissa yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Fiskarsin Floridus ei ole hyvää.

Tuli juttua jatkuvasta käsien pesusta. Kiitos koronan on Norovirukset ja muut vatsataudit ovat vähentyneet. Järvenpään ystävämme, jonka siis vihdoin juna toi perille, ilmoitti pesevänsä kädet ennen ja jälkeen vessassa käynnin koska pyhimpään ei sovi koskea ennen pesua.

Jos joku odotti tylsää myöhäisten teini-ikäisten tarinaa Mummotunnelissa niin pieleen menee. Tarinan takaisin osuus on parhaillaan menossa.

Riihikallion ylpeys ei pääse vuosijuhlista ilman pippaloita. Nyt ollaan virallisesti menossa hakemaan lisää porukkaa Sapattimanille illanviettoon, mutta oikeasti tapahtuu jotain ihan muuta.

Kuten aikaisemmin sanoin Keilakerho liikkuu laumoissa. Lauma oli odottamassa Jäppisen himassa. Lauloimme yhdessä mm. Turpa kiin Tuomo biisin

Juhlakalu ei aavistanut mitään. ”Voi vitun viuluviikarit musiikkimaassa” oli ainoa mitä suusta tuli ulos.

Ilta jatkuu Ville Vallattomilla.

Ja perjantai huuma päättyy aina seuravaan aamuun.

Takaisin sorvin ääreen

Suunnitelma Neljän kuukauden sapattivapaasta meni monilta osin pieleen. Ja onnistui monilta osin yli odotusten.

Neljä kuukautta päättyi kuukautta liian aikaisin eli aloitin duunit uudessa paikassa jo heinäkuussa elokuun sijaan. Syynä moiseen on käynnissä oleva suuri projekti jossa tehdään linjauksia pitkälle tulevaisuuteen. En halua olla vastuussa asioista, joista joku toinen on tehnyt päätökset. Hyppään siis mukaan liikkuvaan junaan, mutta matkan alkupään asemalla.

Photo by picjumbo.com on Pexels.com

Sapatin loppumisesta huolimatta ajattelin jatkaa tämän epämääräisen päiväkirjan pitoa. Yritän saada sapatin saavutetut hyvät puolet yhdistymään työelämään. Selvitän olenko oppinut jotain pysyvää vai johtuiko mielenrauha vain pakollisen tekemisen puutteesta.

Tämän blogin alkuperäinen idea oli piiskata itseäni asettamieni tavoitteiden toteuttamisessa tekemällä niiden seurannasta julkista riistaa. Lisäksi halusin taas kirjoittaa kokonaisia lauseita powerpointin ranskalaisten viivojen sijaan. Kirjoittamistahti on ollut vaihteleva. Olen kirjoittanut kun on huvittanut. En ole pakottanut itseäni tuotoksiin väliraportteja lukuunottamatta. Siitä tulikin mieleen, että 6/8 on hiukan vaiheessa. Saatte sen viimeistään viikonloppuna.

On näille sepustuksille sienaantunut lukijoitakin lähemmäs parituhatta. Muutamia tykkäyksiäkin on kertynyt eri somekanaviin ja itse blogipalveluunkin. Kiitoksia vaan naapuriin!

Mitäs sitten kolmessa kuukaudessa on tapahtunut?

Henkisen hyvinvoinnin kehitys ylitti kaikki odotukset. Olo on harmonisen rauhallinen, uni maittaa ja olen kaikin puolin tyytyväinen.

Olen oppinut suppeassa mittakaavassa uusia tietoja ja taitoja. Lukenut paljon ja laajalla variaatiolla kuvottavista dekkareista ihmislajin historiaan kahlaten monen muun teoksen kautta . Myös Helsingin Sanomat on koluttu päivittäin pieteetillä lävitse joko paperi- tai sähköversiona. Lukeminen on luontevaa kun on aikaa.

Fyysisen puolen kanssa on suunnitelma mennyt pääosin penkin alle. Liikuntaa olen toki harrastanut paljon normaalia enemmän, mutta varsinaiset tavoitteet juoksun ja lihasmassan kehityksen suhteen eivät ole edistyneet suunnitelman mukaisesti. Juoksemisen välttämiseen on löytynyt aina hyviä tekosyitä. On ollut joko liian kuumaa tai liian kosteaa.

Lisäksi fysiikkaan oleellisesti liittyvä painonhallinta on epäonnistunut totaalisesti vaikka ruokavalio on ollut hiukan normaalia terveellisempi. Tai toisaalta kuulemani perusteella pari kiloa lisääntynyt painoni on paljon koronaeristyneiden keskiarvon alapuolella.

Viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisempänä on koti puutarhoineen. Työhuone ja kellari ovat vielä pääosin raivaamatta, mutta muuten asiat ovat varsin hyvällä tolalla.

Koska työt haittaavat sapattia päätin jatkaa projektia yhdellä ylimääräisellä kuukaudella. Jatkan siis kehittymistä ja sen seuraamista elokuun loppuun. Painotus viimeisen kahden kuukauden osalta tulee selkeästi keskittymään fysiikkaan ja painonhallintaan. Uskoisin homman toimivan paremmin kun päiviin tulee työn mukana enemmän rytmiä.

Painonhallinta on jo kahdessa päivässä tuottanut hurjan 1,3 kilon pudotuksen siitäkin huolimatta, että eksyin ensimmäisenä duunipäivänä lounaalle Pizza Hutin buffettiin.

Ensimmäinen työpäivä oli vapauttava. No aamulla herääminen ei ollut varsinaisesti mitään herkkua, mutta pari kuppia kahvia väli-HIITillä sai kropan käyntiin yllättävänkin helposti pari tuntia totuttua aikaa aiemmin.

Ahdistavin osa aamutoimia olivat sukat. Kiitos poikkeuksellisten helteiden ei moisia ole tullut liiemmin käytetyksi viikkoihin. Tai ainakaan malleja jotka ylittävät nilkan.

Yritän myös aloittaa uuden rutiinin. Aamupalan syönnin. Tavallisesti aikainen aamuni sisältää ison lasin vettä ja kaksi kuppia kahvia. Kotoa ei löytynyt maitoa muroihin enkä jaksanut alkamaan keittelemään puuroa eli piti taas innovoida. Parin viikon takaiselta Porvoon reissulta oli vielä pussillinen riisisuklaata jäljellä eli pari patukkaa huiviin. Eiköhän se ole suunnilleen sama asia kuin murot.

Uuden duunin toimisto on Helsingin ydinkeskustassa. Matka korona-aikana ei ollut hermoja raastavaa, mutta saa nähdä muuttuuko mielipide kun liikenne palaa normaaliksi. Pitänee joko lähteä liikkeelle kukonlaulun aikaan tai sitten ysin jälkeen kun pahin suma on purkautunut. Itseni tuntien lienee jälkimmäinen ratkaisu kaikkein todennäköisin.

Parin päivän perusteella paikka tuntuu sopivan meikäläiselle. Porukka on mukavaa ja omalla vastuualueella on paljon kehitettävää. Uutta omaksuttavaa asiaa on paljon, mutta omaa osaamista on pystynyt jo hyödyntämään yrityksen hyväksi ensi tunneista lähtien.

Uuden työnantajan käytössä oleva parkkihalli nousee anti-Top-3:een kevyesti yhdessä hotelli Lappeen ja Ruduksen vanhan Lassilan pääkonttorin kanssa. Itse parkkiruudut eivät tällä kertaa ole ongelma vaan luiska alas halliin. Auton kaikki tutkat huusivat taukoamatta yhteen ääneen ajaessani alas rampin käsittämättömän kapeaa mutkaa. Ehkä tämä on merkki siitä, että pitää vihdoinkin antaa periksi viidenkympin villitykselle ja hankkia se sulavalinjainen kaksipaikkainen avoauto.

Photo by mark degnan on Pexels.com

Fanimatka Joutsenoon

Kakkosdivisioonan peli Kultsu FC – Pallokerho Keski-Uusimaa pelattiin 28.6 Joutsenon keskuskentällä. Sinne päätyi myös meikäläinen paremman puoliskonsa kanssa vierasjoukkueen fanikaulaliinat kaulassa polttavassa helteessä. Pitänee antaa seuralle palautetta, jotta kesäisemmillä fanikamoilla voisi olla myös kysyntää.

Kesäinen fanivaruste lähdössä matkaan

Edellinen pidempi fanimatka vei Kuopioon muutamia vuosia sitten pelattuun Suomen Cupin neljännesfinaaliin. Huonoksi onneksi ottelu striimattiin myös Veikkaus-teeveeseen joten pääosa vierasjoukkueen faneista nautti ottelun kotikisastudioista käsin. Punamustaan kaulaliinaan varustautuneita kannattajia löytyi siis ottelusta ainoastaan kaksi kappaletta. No laatu korvasi määrän. Lauantaina Kuopioon tutustumaan kaupungin villiin yöelämään ja sunnuntaina ensin kierros Puijon tornissa ja sitten stadionille. Vierasjoukkueen kannattajat ohjattiin tyylikkäästi muusta joukosta eristettyyn katsomon osaan ja ympäröitiin muutamalla turvamiehellä. Kaksi suhteellisen rauhallisen näköistä tiukasti vartioitua jalkapallohuligaania herätti ainakin huligaaneissa itsessään huvittautuneisuutta ja lyhyen keskustelun jälkeen saimme paremman puoliskoni kanssa istua ilman vartiointia vakuutettuani pysyväni rauhallisena, mutta vieruskaveristani en kyllä luvannut mennä takuuseen.

Pallokerho Keski-Uusimaa oli aikanaan erittäin aktiivinen fanimatkojen suhteen. Seuran kannattajajoukko Skavabölen Pojat järjestivät bussikuljetuksia vieraspeleihin. Eräs Lahden reissu on siinä mielessä ikimuistoinen ettei osa osallistujista muista reissusta mitään ja toinen ikuisesti mieleen jäänyt matka tehtiin Mikkeliin karaokebussilla. Tarkoitus oli viettää menomatka aivan ilman dopingia, mutta Lentävän Kalakukon pärähtäessä kolmatta kertaa epävireisesti ilmoille oli pakko sihauttaa juoma auki. Pääkaupunkialueen asukeille kaikki Sipoosta itään päin tuntuu olevan Savoa ainakin kappalevalintojen perusteella.

Ultrafanien toiminta on hiukan hiipunut ja matkajärjestelyt ovat loppuneet vuosia sitten. Tai hiipuneet siihen saakka kunnes taas kohtaamme rakkaan arkkivihollisemme JäPSin.

Emme nyt yöpyneet Joutsenossa vaan naapurissa sijaitsevassa Sorjosestakin tutuksi tulleessa Lappeenrannassa.

Lappeenranta on tuttu paikka myös edellisen duunin puolesta. Hotelli Lappeen käsittämättömän ahtaassa parkkihallissa sai edellisen autoni kulkituntumaa ylipaksuista betonipylväistä. Todella painajaismainen paikka parkkeerata mitään polkupyörää suurempaa. Ruudut on mitoitettu Datsun 100 A -kokoluokan autoille joskus seitsemänkymmentä luvulla. Lappeen toinen ominaisuus on hotellin pitkät käytävät. Parhaimmillaan respasta huoneeseen menee kävellessä viitisen minuuttia jos on onnistunut saamaan huoneen sillan toiselta puolelta.

Itse olen alkanut suosimaan Patriaa, enkä vähiten sen vuoksi, että aamiaisella on tarjolla lihapiirakkaa. Lisäksi hotelli on pääkävelykadun päässä ja todella lähellä sekä sataman pakollisia vety-kioskeja että linnoitusta jossa oli mukava vetäistä lyhyt aamulenkki ennen töihin lähtöä.

Lauantai aamusta auto käyntiin ja nokka kohti Lappeenrantaa. Päivä kävelyä ympäri kaupungin ja illan päätteeksi illallisristeilylle M/S Camillalla. Mälkiän 13 metrin sulku läpäistiin mennen tullen. Outo tunne kun iso laiva uppoaa kohden kanavan pohjaa sulun tyhjentyessä.

Illallispuoli ei laivalla mennyt ihan putkeen. Ruoka oli ihan hyvää vastoin omia odotuksiani. Ruoka-juomapaketin synkronosointi meni pipariksi ja ruuan tarjoilun ajoitukset olivat täysin pielessä, mutta hälläkö väliä kauniissa maisemissa.

Ristelyn jälkeen Wolkoffin viinikellari toimi erittäin hyvin yömyssypaikkana. Viehättävä bistro josta löytyy hyvää olutta ja viiniä loistavan palvelun säestämänä.

Sunnuntaina aamukävely aamiaisen jälkeen. Sitten retki Imatralle jossa Lammassaaren ympäri kävely ja kuivan Imatran kosken ihastelu.

Viimein Imatralta kisapaikalle Joutsenoon. Skavabölen Pojat myös olivat mukana paikalla kuten moni muu Kerhon kannattaja.

Katsomo tarjosi ottelun aikana extreme-kokemuksen. Väliin paistoi niin että meinasi läkähtyä, mutta heti kun meni pilveen iskivät mäkäräarmeijat kimppuun. Taistelu mäkäröitä vastaan päättyi vierasvoittoon 20-234, mutta itse ottelun vei kotijoukkueen Samson Akoh Abah 4-3. Vain kerran olen nähnyt Kakkosen tasolla yhtä ylivoimaisen ja dominoivan pelaajan. Edellinen oli oman seurani Kaufman, joka tätä nykyä vaikuttaa FC Hongan Veikkausliigajoukkueessa.

Paska reissu, mutta tulipa tehtyä. Siis jos katsoo pelitulosta. Jos tarkastelee kokonaisuutta niin voitto tuli ja kirkkaasti. Tosin Patriassa ei ollut aamiaisella lihapiirakkaa ja karjalanpiirakoiden kanssa ei ollut munavoita.

Kerhon B-pojat pääsivät viikonlopun aikana karsinnoista SM-sarjaan ja Arsenal eteni FA Cupin seuraavalle kierrokselle eli kaksi kolmesta meni odotusten mukaan.

Pallokerho Keski-Uusimaa B-pojat

Pannaania

Jussi tuli ja meni. Vuotuiset Juhannuskisat pelattiin tänä vuonna turvallisuussyistä tyhjille katsomoille eli kolmiottelun mölkky-petankki-kroketti paremmuudesta miteltiin alueen urheilukentän hiekkapinnoitteen sijasta takapihan nurmimatolla. Voittajajoukkueesta ei taaskaan ollut epäselvyyttä vähemmän kauniin sukupuolen voittaessa jokaisen lajin ylivoimaisesti.

Otteluiden jälkimainingeissa siirryttyämme jo virvokkeiden pariin liittyi kisaan mukaan kolmannenkin joukkueen edustaja. Krokettisetistämme on aikoinaan kadonnut yksi mailoista jo aiemmin ja nyt repolaisen matkaan lähti punainen pallo.

Ketun pentele pöllii naapurini pihalta krokettipallon.

Pallo löytyi lähiojasta seuraavaana aamuna eli enää pitäisi selvittää sinisen mailan kohtalo. On tosin ollut kateissa jo vuosia eli todennäköisesti sama varas ei ole ollut kyseessä.

Repolainen ilmeisesti asustaa terassimme alla. Ainakin jokin elikko kaivelee öisin laajentuvaa kuoppaa sen reunalle. Pitänee hankkia valvontakamera yönäöllä.

Alati kasvava kuoppa.

Juhannuksena on myös ollut toisinaan tapana kehittää tai kopioida uusi drinkki. Aperol Spritz tarttui matkaan nelisen vuotta sitten Firenzestä ja Jussi-aattojuomamme jälkeen se oli seuraavana vuonna muotijuomana koko Suomessa. 2021 siis juodaan drinkkiä nimeltä Ei Todellakaan Pahaa tai helpommin lausuttuna Pannaania.

Pannaani on uusi innovaatio ja loistava hellejuoma. Se viilentää ja korvaa helposti aterian tai pari.

Ei Todellakaan Pahaa eli Pannaania (n. 3 litraa)
  • Jäitä
  • Banaania 5 kpl
  • Kookosmaitoa 2,5 dl
  • Kookosrommia 1,5 dl
  • Tummaa rommia 1,5 dl
  • Appelsiinimehua 5 dl
  • Kaakaojauhetta (van Houten) 2 todella kukkurallista teelusikallista
  • Cayennepippuria 1 teelusikallinen

Murskaa jäät hileiksi tehosekoittimessa, lisää muut tarveaineet ja sekoita. Juoma paisuu sekoittaessa n. 25% eli älä lataa kannua täyteen. Cayennen kuuluu maistua jälkimaussa ei suussa eli sen kanssa pitää vähän tuunata riippuen pippurin vahvuudesta. Rommin määrä on lisäksi makuasia, ensimmäiseen kannuun vähän vähemmän ja seuraaviin hiukan enemmän.

Oikeaoppinen Pannaani tarjotaan mansikkamargaritalla sivellystä lasista, mutta juoma toimii ilman sitäkin suhteellisen hyvin.

Juhannuspäivänä lähikaupan kassa oli hiukan huvittunut ostaessani lähes viisi kiloa banaaneja version 2.0 kehittelyyn.

Huomenna alkaa seuraava vaihe työllistymisprojektissa. Alkuviikosta muutamia videohaastatteluita ja yksi ihan fyysinenkin tapaaminen. Reilun kolmen kuukauden parturittomuus alkaa jo ehkä hiukan näkymään eli palkkaisitko tämän suihkunraikkaan Beatlesin-jänenen hommiin?

Pitää vielä lopuksi mainostaa Sapattimanin potentiaalista sponsoria, joka ei vieläkään ole selkeistä vihjeistä huolimatta tarttunut koukkuun. Firman pippuroitu savufilee on aivan törkeän hyvää.

Poentiaalisen sponsorin loistava tuote.

Välitavoite 5/8

On se ilmoja pidellyt.

Jos höpöttelen pelkistä tavoitteista tai niiden suorittamisesta tulee tästä jutusta todella lyhyt. Ehkä voi todeta kesäloman laajentuneen parista viikosta neljään.

Ainoa oikeasti kehittynyt asia on hiusten pituus. Nyt on mennyt reilut kolme kuukautta ilman parturia ja aamulook on alkanut huvituksen sijaan jo hiukan hirvittämään. Naamakarvoja olen hiukan pitänyt kurissa kun muuten tuppaavat viikset läsähtämään leivän päälle ja karvaista leipää on vähän epämukava syödä. Ei, en aio kuvittaa tätä aihetta.

Paino pomppii pienin nykäyksin edestakas. Vaikeata sitä on alaskaan saada kun tarjolla on liikaa liian hyvää ruokaa.

Hyvää ruokaa on siis tullut tehdyksi ja etenkin syödyksi. Ja hartaudella.

”Hyvä ruoka, parempi mieli” -sanonta pitää täysin paikkansa. Hyvää mieltä lisää se, että farkut mahtuvat edelleen jalkaan ahistamatta. Mibe-indeksin lasken tosin vasta seuraavan seurantajakson päätteeksi.

Liikkumista on myös harrastettu. Ei niin järjestelmällisesti kuin taas kerran oli suunnitelmissa, mutta säännöllisesti. Juoksemista on hiukan haitannut oikean jalan polvi, jonka reilu vuosi sitten repeytynyt jänne ei kaikesta päätellen ole vieläkään täysin kunnossa.

Uutena liikuntamuotona ihastuin viime viikolla tehdyn Tahkon reissun yhteydessä suorittamaani sähköpyöräilyyn. Kyseisellä vempeleellä joutuu polkemaan eli itsekseen se ei kulje, mutta sähkön tuoman lisäväännön avulla sillä pääsee paikkoihin joihin ei kukaan täysipäinen keski-ikäinen ja -kuntoinen lähtisi vapaaehtoisesti yrittämään.

Pyörien vuokraaja ilmoitti kuullessaan joukkiomme olevan neitsyt-matkalla sähköpyörien kanssa reissun tulevan kalliiksi. Ymmärsimme vasta pyöriä palautettaessa mitä lauseen takana oli joka lurjuksen halutessa hankkia vastaava menopeli omakseen. Tarkastellessamme pyörien hintoja Nilsiän rantaterassiravintolassa piti laittaa apuraha-anomus Viking-loton merkeissä. Ei tullut apurahaa eli jäänee pyöräkin toistaiseksi ostamatta.

Koti alkaa mielestäni olla ihan riittävän hyvässä kunnossa työhuonetta ja kellaria lukuunottamatta. Edellä mainitut kuuluvat kategoriaan sisätyöt eli niitä edistetään kun ilmat eivät salli ulkona olemista. Autokatoksen katon pesemisenkin joutuu siirtämään syksympään koska katoksen sisäkatto vaikuttaa olevan täynnä eri lintujen pesiä eikä niitä sovi häiritä.

Autokatoksen tyhjien tölkkien ja pullojen kasa alkaa olla kohta historiaa. Saa nähdä ehtiikö tyhjentyä kokonaan ennen kuin saan porttikiellon kyläkauppaan käydessäni lähes päivittäin jumittamassa pullonpalautuslaitteen epämääräisellä lastillani. Yksi onneton tuttuni on toistuvasti ilmestynyt taakseni palauttamaan muutamaa tölkkiä. Nähdessään lattialla lukuisat täydet muovikassini on herra lahjoittanut ystävällisesti tuomisensa meikäläiselle. Olen tällä haavaa vähintään yhden oluen velkaa eli tervetuloa kylään.

Uni maistaa parhaimmillaan yli kymmenen tunnin jaksoina. Ei siitä sen enempää.

Opiskelu on tällä jaksolla jäänyt hiukan vähäisemmäksi. Tosin olen perehtynyt aiempaa paremmin maailman menoon. Olen vihdoin oppinut lukemaan sähköistä versiota Hesarista eli lehti tulee kahlattua huolella läpi myös maanantaista-torstaihin, jolloin oikea paperiversio ei laatikkoon ole vuosiin kolahtanut, kun ei sitä ole koskaan ehtinyt kunnolla lukemaan. Nyt ehtii. Ja ehtii huolella.

Onko maailman tilanteen parempi ymmärrys sitten edesauttanut mitään? On ehkä ihmetystä ihmisten typeryydestä. Atlantin toisen puolen asiat kiinnostavat ihan henkilökohtaisista syistä vanhemman version asuinpaikan perusteella. Onneksi asustelee Piilaakson maisemissa eli sinne eivät levottomuudet ainakaan vielä ole levinneet.

Mikä meitä oikein ihmiskuntana vaivaa? Olemmeko tosiaan niin erilaisia ettei sopuisa yhdessä eläminen onnistu? Tämä ei todellakaan koske vain Amerikkaa vaan samankaltaista rasismia esiintyy valitettavasti myös koto-Suomessamme. Rasismia rotua, uskontoa, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, kieltä, mielipiteitä ja lähes kaikkea muutakin kohtaan. Suvaitsevuus ei todellakaan ole päivän teema.

Photo by Sharon McCutcheon on Pexels.com

Kohuja seuraavat usein korjaavat toimenpiteet. Rasismi on idiotismiä eikä siihen löydy oikeasti ratkaisua. Diversiteetin lisääminen on yleinen ratkaisu kaikkiin epätasa-arvo ongelmiin. Laitetaan kiintiöt kaikille mahdollisesti epätasa-arvoisessa asemassa oleville ryhmille. Pyrkimys on hyvä asia, mutta ehdoton vaatimus saattaa johtaa harhateille. Männävuosina erään itseäni lähellä olevan urheilulajin erinäisten valiokuntien jäsenistön täyttäminen tuotti haasteita vaatimuksena olleen monimuotoisuuden vuoksi. Tasa-arvoisuus on tärkeä asia, mutta järjen käyttökin täytyy edelleen mahdollistaa. Ongelmana vain on se, että kenen järjen mukaan se mahdollistetaan?

Jos vakavan asian haluaisi löydä leikiksi niin vaatisin ehdottomasti vierasperäisen sukunimen omaaville vasenkätisille henkilöille kiintiöpaikkaa kaikissa mahdollisissa mukavissa konklaaveissa. Toki enhän näin tee.

Henkistä hyvinvointia on aivan pikkiriikkisen alkanut vaivaamaan sapatin päättyminen. Sapattihan päättyy yleensä siihen, että siirrytään takaisin työelämään. Työtarjouksia on tullut ja jo osittain mennytkin, mutta vielä ei nimiä ole mihinkään paperiin laitettu.

Rekrytointiprosessit ovat mielenkiintoista seurattavaa varsinkin näin aivan lähituntumasta. Aiheesta on syntymässä oma blogi-kirjoitus eli ei niistä tähän hätään tämän enempää. Yksi yhteinen piirre niissä kuitenkin on. Ne vievät uskomattoman pitkän ajan.

Muuten on sielusta pidetty hyvää huolta.

Näkymä Tahkon mökin terassilta. Varpaat eivät kuulu mökin vakiovarustukseen

Entäs kirjallinen tuotanto? On se tosiaan ilmoja pidellyt.

Montaa kirjaa olen lueskellut eli olen perehtynyt aihepiiriin huolella. Romaani ei totuttuun tapaan edisty ja Sapattiman-bloginkin ylläpito on jäänyt syystä tai toisesta. Aloitettuja tuotoksia odottaa viimeistelyä toista kymmentä eli lisää on kyllä luettavaa tulossa. Jotenkin flow-tila uupuu, jotta saisi jutut rytmitettyä tyylilleni uskollisesti otsikon ympärillä poukkoileviksi ja silti nipinnapin aiheessa jollakin tavoin roikkuviksi. Asia siis syntyy, mutta tyyliseikkoihin ei löydy tarmoa tai aikaa.

Vihdoin sataa. Auringossa punastuvalle blondille jatkuva paiste on ankara koettelemus.

Solina sateessa.

Nyt pitää lopetella. Pihvit alkavat olla grillissä kypsiä.

Porsaan grillipihvi ja elvytetty keitetty peruna

Paksu Bertta ja Pikku Perkele

Perheen muonavahvuuteen kuuluu ihmisten lisäksi myös kaksi nelivarvaskonnaa. Naaras tottelee virallisesti nimeä Pipsa, mutta olomuodon perusteella saatu lempinimi Paksu Bertta lienee yhtäkäytetty. Uros on muutaman vuoden takaisen parin viikon lomamatkansa vuoksi mediakuuluisuuttakin nauttinut Petteri, joka tunnetaan paremmin nimellä Pikku Perkele.

Pipsa käyttää pääosan ajastaan nukkumisen lisäksi syömiseen. Puolustaakseen ruokaa Petteriltä se usein makaa salaatin päällä estäen pienempäänsä saamasta murustakaan. Kesällä ruokkiminen on helppoa ja halpaa. Voikukka kelpaa niin aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi välipaloja unohtamatta.

Petteri lounaalla.

Petteri syö, nukkuu ja yrittää harrastaa seksiä Pipsan kanssa. Konnien kokoero tekee viimeksi mainitusta puuhasta hupaisan näköistä yli puolta pienemmän uroksen yrittäessä kiivetä naaraan selkään ääntelehtimään kuin kumiankka. Muutenkin Petterin luolamiesmäiset hurmaamistavat eivät tunnu innostavan naarasta. Vai mitä miten kävisi nykypäivänä hurmurille baarissa joka ensi töikseen nappaisi hampain neitokaisen nenästä kiinni tarkoituksenaan lamaannuttaa kauniimpi sukupuoli. Voisi olla lopputuloksena polvi nivusissa ja oikeusjuttu.

Pariskunnan intiimihetki

Petteri on konnista selvästi sosiaalisempi. Se tunkee mukaan aamusuihkuun ja kolistelee kauhealla vauhdilla ympäri kämppää. Pienet esteetkään eivät jäppistä haittaa, osa niistä tarjoaa jopa hupia, kuten alla oleva video osoittaa.

Petteri laskee mäkeä. Vieressä olevan halon avulla se välillä tajuaa kiivetä takaisin.

Pipsa ilmestyi yhtenä päivänä yllättäen perheeseemme tai ainakin yllättäen minulle. Tulin kotiin puolenyön maissa joltakin lukuisista ulkomaan duunireissuistani ja hämmennyksekseni huomasin jonkin oudon möykyn liikkuvan keittiössä. Klapi kädessä lähestyin pimeydessä petoa ja juuri kun olin huitaisemassa sen hengiltä tajusin kyseessä olevan kilpikonnan. Pipsan edelliseen perheeseen oli tullut koira joka näki konnassa maistuvan suupalan. Hempeäluonteinen perheeni pelasti konnan, toki meikäläiseltä mitään kysymättä. Petterin ilmestyminen noudatti pitkälti samaa kaavaa paitsi sen tapauksessa konna ei ollut saalis vaan saalistaja. Petterin aiempaan perheeseen oli putkahtanut vauva, jota konnamme tykkäsi näykkiä jos lattialla vastaan tuli.

Toinen etsii ruokaa ja toinen ihan jotain muuta.

Koronoiden ja sapattien seurauksena ei ole ihan varmaa jääkö pojille aikanaan mitään rahanarvoista perittävää, mutta pari konnaa he saavat jonakin kauniina päivänä riesoikseen. Itsepähän aikoinaan halusivat.

Välitavoite 4/8

Ensimmäinen lomaviikko laajeni yllättäen toiseksi eli määrätietoisesta itsensä kehittämisestä ei ollut tietoakaan.

Photo by Pixabay on Pexels.com

Seurantajakso 4/8 on täten ollut poikkeuksellinen joten tavoitteiden kehittyminen ei ole ollut pääfokuksessa.

Projekti on nyt puolessa välissä. Niin se aika kuluu.

Opiskelu on kuitenkin lähtenyt sujumaan. Suoritin digitaalisen markkinoinnin kurssin ja Googlen tarjoamasta on muutama saman aiheen ilmaisversio käynnissä. Ted:n sisältöä olen kuluttanut sattumanvaraisesti. Ted kiinnostaa sessioiden lyhyyden vuoksi. Kaikki turha on löpinä karsittu ja itse ajatus loistaa.

Viime viikolla oli Microsoftin järjestämä O365 Virtual marathon, joka tarjosi aiheen puitteissa 36 tuntia putkeen vaihtelevan laatuisia sessioita. Aika niistä monta tuli katsottua.

Tedistä löytyi mielenkiintoinen video siitä kuinka äidinkieli vaikuttaa tapaamme ajatella. Useamman kielen syväosaajat pystyvät lisäksi helpommin ajattelemaan asioita monelta kantilta.

Microsoftin tapahtumassa kävi selväksi viestinnällinen ero äidinkielenään englanniksi puhuvien ja muiden välillä. Toki ihminen pystyy paremmin puhumaan äidinkielellään, mutta se ei ollut asiani pointti. Natiivi-enkut olivat viihdyttäviä, mutta sessioista ei jäänyt mitään käteen. Kielellisesti täydellinen puhe ei tarjonnut sisältöä. Sanoilla sumutettiin oikean asian puute. Manner-eurooppalaiset ja intialaiset loistivat taasen asiasisällöllä ja ytimekkyydellään.

Photo by ICSA on Pexels.com

Saman ilmiön olen huomannut työelämässä, jossa pääkielenä on englanti. Muutamalta Euroopan läntiseltä saarelta tulleet sähköpostit olivat pääsääntöisesti julmetun pitkiä, mutta niistä oli usein vaikea todentaa miksi ne on lähetetty tai pitäisikö niiden toimesta tehdä jotakin tai ylipäänsä reagoida niihin.

Suurin ammatillinen painajainen on vääntää edellä mainittujen saarelaisten kanssa yhdessä jonkin asian myyntiesitystä. Suomalaiseen tyyliin hommat hoituvat maksimissaan viidellä kalvolla:

  • Otsikko
  • Tausta/nykytila haasteineen/kehitysmahdollisuuksineen
  • Ratkaisuvaihtoehdot
  • Etenemismalli resurssiarvioineen (lihasvoima + eurot)
  • Päätösvaihtoehdot

Saarelaisten kanssa lopputulos on 35 kalvoa, jotka ovat osittain päällekkäisiä ja jopa ristiriitaisia. Kalvosarjaa väännetään kuukausi ja sen kieliasu muutetaan sellaiseksi ettei keskiverto äidinkielenään muuta kieltä puhuva selviä siitä kuin sanakirjan kanssa. Kaiken huipuksi tuotos jättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Jokin yksityiskohta on aina pielessä ja kohderyhmä jolle koko show on suunnattu vaatii lisäselvityksiä jättäen päätöksen pöydälle. Ja sitten pakerretaan seuraava kuukausi.

Suosin ehdottomasti suomalaista Ted-mäistä tapaa esittää asioita.

Television katseluni on lisääntynyt. Netflix, Amazon Prime, CMore, HBO ja Viaplayn hyvä tarjonta on lähes katsottu loppuun. Tämä on vaikuttanut myös unirytmiin. Illalla ei malta mennä nukkumaan kun pitää katsoa se legendaarinen yksi jakso vielä.

Photo by freestocks.org on Pexels.com

Olenko sitten löytänyt palveluista jotakin erittäin hyvää sisältöä. No en. En tiedä turtuuko liikaan tarjontaan vai onko sen taso laskenut, mutta eri sarjojen ties monennetko kaudet eivät tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä. Asia on lähes käänteinen. Sarjan pitkittäminen liiallisuuksiin saa itseni kyseenalaistamaan oliko tuotos alunperinkään katsomisen arvoinen. Huono neljäs kausi syö muistoista vetovoimaa siltä Kaudelta Yksi tai Kaksi, jolloin sarjaan jäi koukkuun. Esimerkkejä on lukuisia: Rahapaja, House of Cards, Billions …

Nukkunut olen toki määrällisesti ihan mukavasti, mutta aamulla herääminen on ollut suhteellisen myöhäistä.

Ilmat ovat suosineet ulkona oloa. Pihalla on tullut pakerrelluksi yhtä ja toista.

Fyysiseen kehitykseen en ole laittanut paukkuja. Aamu HIIT:t ovat olleen myöskin lomalla. Kävellyt olen hiukkasen ja juossut kertaalleen eilen. Opin taas uuden asian. Kolmen pullan syönti juoksun alkulämmittelynä ei toimi.

Fyysisen kehittymisen seuraamiseksi kehitin juuri myös uuden metodin.

Mibe indeksi = (rinta + hauis + reisi) / (paino + vatsa)
31.5: (108+32+51) / (84,5 + 99) = 1,04

Mitä suurempi indeksiluku sen parempi. Alle yksi on merkki katastrofista. Jos juuri keksimäni laskukaava on jo keksitty aiemmin pahoittelut puhtaasta tietämättömyydestä johtuvasta kopioinnista. Nimetään uudelleen tarvittaessa ja annetaan kunnia sille kelle se kuuluu.

Paino ei putoa. En tosin ole asiaa edistänytkään.

Henkinen olotilani kukoistaa edelleenkin. Olen tyytyväinen enkä tee asialle yhtikäs mittään.

Paluu työelämän pariin on uhkaavasti alkanut edistymään. Palveluksistani kiinnostuneita tahoja on ilmaantunut jonkin verran ja muutaman kanssa keskustelut ovat käynnissä. Uudistettu CV on juuri tullut ulos uunista ja perehtyminen itsensä brändäämiseen on käynnistynyt.

Olen myös alkanut vihdoinkin miettimään mitä haluaisin isona tehdä. Mitkä ovat oikeat vahvuuteni ja miten ne istuvat yhteen oikeiden mielenkiinnon kohteideni kanssa.

Kuten sanottu on projektini nyt puolessa välissä. Henkisesti asiat ovat loistavalla tolalla, koti ja puutarha kukoistavat ja nukkuminen on paremmassa kuosissa kuin ennen. Painon pudotus on ollut pettymys samoin kuin fyysinen kehitys.

Kesäkuussa juostaan ja seurataan Mibe-indeksin kehitystä. Jos ei paino ala putoamaan niin ainakin reidet kasvavat.

Pexels.com

Tavoitetaulukko puuttuu lomateknisistä syistä. Palataan siihen seuraavan seurantaraportin yhteydessä. Nyt lähden Tuusulanjärvelle soutelemaan.

Pallo pyörii taas

Aavemaiset katsomot Bundesliigassa osin miehitettyinä katsojien pahvikuvilla edustavat karmealla tavalla jalkapalloa koronan aikaan. Suomessa otteluihin päästetään maksimissaan 500 osallistujaa per katsomon osa. Ravintoloiden terasseille saa toki ahtaa yleisöä niin paljon tuolitilaa riittää kunhan vaan varmistetaan että takapuoli pysyy kiinni penkissä.

Jalkapallohan toki olisi taudin leviämisen kannalta vaarallisempi koronalinko katsojien halaillessaan kaikkia ympärillään olijoita kannattamansa juokkueen onnistuessa maalinteossa. Vastaavasti fanit joiden omassa päädyssä kävi vahinko pärskäyttelisivät kirosanoja sellaisella voimalla, että basiliskot leviäisivät koko katsomoalueelle. Onneksi nousuhumalaiset suomalaiset ovat aina pitäneet turvavälin naapuripöytiin eikä epätoivottavia lähentymisyrityksiä illan pimetessä koskaan tapahdu.

Senaatintori on suunnitteilla muuttaa kokonaisuudessaan terassialueeksi turistien houkuttamiseksi. Jokin logiikkahan näissä urheilutapahtumien ja ravintolaterassien hallituksen määräimissä sääntöeroavaisuuksissa täytyy olla. Eikös täydykin?

Oma oikea jalkapallourani alkoi erään hiekkakentän laidalta parisen vuosikymmentä sitten. Olin liian hidas tai typerä jäädessä katsomaan vanhemman poikani treenejä ja yllättäen huomasin olevani osa joukkueen taustaryhmää. Joukkueenjohtajasta nousujohteinen urani vei seuraavaksi parin seuran hallitukseen ja ennen kuin huomasinkaan olin sekä seuran puheenjohtaja, että Uudenmaan piirihallituksessa. Tästä tilanne vielä kehittyi eli piirihallituspaikka muuttui varapuheenjohtajan pestin ja edelleen puheenjohtajaksi ja liiton puolella tulin valituksia liittovaltuuston edustajaksi ja jopa senkin puheenjohtajistoon.

Varsinainen pelaajaura onkin ollut huomattavasti mitättömämpi. Aloin pelaamaan kuninkaiden lajia sarjapeleissä vasta ikämiesikäisenä ikämiessarjoissa. Ja pakkoraossa kun en muuten saanut joukkuetta kasaan. Ura ei kovin montaa vuotta kestänyt.

Koko ikämiesjoukkueen tarina meinasi tyssätä ensimmäiseen peliin, josta saimme monen sadan euron sakot ilman lisenssiä pelaavien pelaajien ja puuttuvien ottelupöytäkirjojen vuoksi. Lisenssit olisi pitänyt hankkia jo edellisen vuorokauden aikana ja mistään pöytäkirjoista en nappulajoukkueen johtajakokemuksella ollut koskaan kuullutkaan.

Luottamushenkilönä ja eri joukkueiden taustana olen pyrkinyt luomaan toimintaedellytyksiä ja edistämään asioita, mutta myös samalla taistelemaan epäloogisuutta ja -oikeudenmukaisuutta vastaan. Väliin olen ollut mukavan miehen maineessa, väliin kapinakenraalina. Seurani on ollut Palloliiton kanssa muutamaan otteeseen napit vastakkain ja edustamani taho on aina finaalissa saanut vain hopeaa.

On jalkapallosta perheelle jotakin konkreettistakin hyötyä ollut. Fudiksen ansiosta esikoinen sai stipendin opiskelupaikkaan jenkeissä suorittaen paikallisessa yliopistossa kaksi erillistä tutkintoa ennätysajassa. Myös jalkapallon saralla tuli mantereen takana menestystä konferenssimestaruuksien muodossa.

Stu Bobcats

Palloliiton Uudenmaanpiirin vihoviimeisen kevätkokouksen pääkirjoitus lähti aamusta ex-piirijohtajalle osaksi heinäkuun kevätkokouksen materiaalia. Kirjoituksen keskeisenä sisältönä oli valtiovallan tympeä kohtelu seuroja ja ylipäänsä koko urheilutoimintaa kohtaan. Jalkapallon täytyy jatkossa suurimpana urheilulajina ottaa edunvalvonta strategiseksi tavoitteeksi ja saada viestinsä Hesarin urheiluosiosta pääuutisten joukkoon.

Oma vaatimaton peliura loppui alati venähtäviin nivelsiteisiin kymmenisen vuotta sitten. Ja toki myös siihen etteivät taidot ja nopeus yksinkertaisesti enää riittäneet ikämiessarjoissa. Seuran puheenjohtajuudesta onnistuin irroittautumaan muutamia vuosia sitten ja hallituspaikan luovutin viime vuoden alussa. Edustusjoukkueen taustaryhmässä vaikutan edelleen eli meikäläisellä on rooli varajoukkueenjohtajana ja edustusjoukkueen ottelutapahtumien järjestelyissä. Palloliiton Uudenmaanpiirin puheenjohtajan ja Seuraparlamentin jäsenen roolit piti loppua jo alkukevään aikana, mutta korona on estänyt sääntömääräiset kevätkokoukset ja virat jatkuvat toistaiseksi. Virat eivät tosin tällä haavaa enää merkittävästi työllistä eikä vastuuta tai valtaa liiemmin ole.

Uudenmaanpiiri odottaa virallista siunausta järjestön lopettamiselle heinäkuussa ja Liiton Seuraparlamentti uusia jäseniä, joita päästään valitsemaan elokuussa.

Palloliitto on viime vuosina käynyt läpi suuren organisaatio- ja toimintamuutoksen. Organisaatiota keskitettiin ja suoraviivaistettiin, luottamusorganisaatiota harvennettiin. Muutoksesta huolimatta osa vanhoista rakenteista jäi henkiin. Liittovaltuuston korvannut Seuraparlamentti on edelleenkin mielestäni turha instanssi. Suhteellisen monen vuoden kokemuksella voin sanoa, ettei ainuttakaan liittohallituksen tai liiton henkilöstön esittämää asiaa olisi torpattu, yhtä mitätöntä jäsenmaksujen korotusta lukuunottamatta. Kaikki mitä esitetään menee sellaisenaan läpi. Instanssin voisi helposti korvata pitämällä Seurojen kokouksen vuosittain pääosin virtuaalisesti ja laajentamalla liittohallituspohjaa siten, että myös muutkin kuin pääsarjaseurat saisivat sinne edustustaan. Suunnitelmissa lisäksi on ainakin ollut muutaman oikean hallitusammattilaisen lisääminen liittohallitukseen, mutta se ei riittäne oikaisemaan kieroutunutta edustustoa, joka on valitettavasti muistuttaa lähes Veikkausliigan hallituksen kokoonpanoa. Ehdollepanotoimikunnan esitystä odotetaan siis mielenkiinnolla. Tänään julkistettu esitys puheenjohtajistosta ei tuonut nykytilanteeseen muutosta.

Eläköidyn toistaiseksi jalkapallosta siis viimeistään elokuussa. Pallo pyörii eikä peli yhtä miestä kaipaa. Seurani Pallokerho Keski-Uusimaan edustusjoukkueen grillimaisterina jatkan kylläkin niin kauan kuin kuormasta saa syödä. Ja Arsenalia kannatan hamaan loppuun saakka vaikkei seura sitä nykypelillään ansaitsisi.

Lomaviikko

Miten ihmeessä sapattivapaalla voi pitää lomaviikon. Eikös koko sapatti ole yhtä lomaa. Omat kaksi viimeistä kuukautta ovat olleet tiukkaan aikataulutettuja. Aikataulu on toki tarvittaessa joustanut, mutta olen silti pyrkinyt pitämään asettamistani tavoitteista kiinni. En tosin aivan kunnialla, kuten väliaikaraporteissani olen joutunut kaikelle kansalle paljastamaan.

Photo by Pixabay on Pexels.com

Yhtä kaikki, päätin pitää tämän viikon lomaa. En ole liiemmin tehnyt mitään, paitsi lukenut kirjoja, maannut riippumatossa, köllöttänyt paljussa tai käyskennellyt tiluksilla. Nauttinut joutenolosta ja puron liplatuksesta.

Lintujen laulussa on riittänyt ihmettelemistä. Väliin nautinto oli kaukana kahden eri lajin pipertäjän kosiessa kilpaa talon katolla. Mustarastas on ottanut tontin hallintaansa lurittaen laulujaan aamusta iltaan.

Petterikin heräsi kevätnokosiltaan, Pipsan vedellessä vielä autuaana sikeitä. Uros-konnan suurinta herkkua ovat ovat voikukan kukinnot ja juuri nyt niitä pompahtelee näkyviin nopeammin kuin ehtii kitkeä. Ovat ryökäleet niin joustavia, ettei Winstonkaan saa niitä skalpeerattua kuin vähän kookkaampana, mutta silloin osa on jo ehtinyt lähettää siemenensä eli laskuvarjojoukkonsa matkaan ja suvun jatkuvuus on taas turvattu.

Pikku Perkele eli Petteri makaa ruokapöydällä.

Huomenna loma loppuu. Palaan taas arkisiin sapattiaskareisiin. Tällä vauhdilla autokatoksen tyhjät pullot on viety kauppaan viikossa eli takaseinän maalauksen voi aloittaa, Winstonin lankoja pitää hiukan siirrellä, autokatoksen kattotiiliä vähän korjailla, Sandman Deluxe 7 pitää metsästää jostakin divarista, puuttuvat Nesböt inventoida ja hankkia ja aloittaa vihdoin kirjasarjan lukeminen, kellarin siivousta jatkaa, korjata eteisen liukuovikaapin rikkoutunut pyörä, viimeistellä ranskalaisen kahvilan miljöö peltitauluilla jotka ovat vihdoin saapuneet, käynnistää pikakompostori, kääntää kompostikasa, rakentaa roskiskatos, hakea polttopuita, opiskella digitaalista markkinointia ja tekoälyä ja pilviratkaisuja, selvitellä juoksuteoriaa, tehdä päivittäiset HIIT:t ja punttitreenit, aloittaa taas pilateksen ja uimisen, päivittää CV:n, käydä työhaastattelussa, kirjoittaa romaania, julkaista blogia digitaalisuudesta ja Pikku Perkeleestä ja Paksu-Bertasta ja muusta mieleentulevasta…

Alkoi aavistuksen ahdistaa. Taidan siis siirtyä pihalle riippumattoon vielä täksi päiväksi hyvän dekkarin pariin. Palataan asiaan ensi viikolla uusien aiheiden tiimoilta.