Iltaihmiset barrikaadeille!

Olen ollut niin pitkään kuin muistan vuorotyöläinen. Teen ensin normaalin duunipäivän virka-aikaan ja jatkan duunia kymmenen aikaan illalla sähköpostien ja keskittymistä vaativien tehtävien parissa. Rytmi on syntynyt pääosin siitä yksinkertaisesta syystä, että päivät kuluvat palavereissa, joista suurimmassa osassa pitää olla aktiivisessa roolissa, eikä multitasking oikein onnistu samaan aikaan. Kokousten lisäksi toimenkuvaan kuuluu myös ihan konkreettista duunia, joten joskus nekin on tehtävä.

Etätyö on mahdollistanut nukkumisen hiukan myöhempään kun siirtyminen kodin ja työpaikan välillä on lyhentynyt muutamiin metreihin kymmenien kilometrien sijaan.

Itse olen aina ollut iltaihminen eli luovimmillani illan pimeinä tunteina kun talo hiljenee muiden siirtyessä yöpuulle. Totuuden nimissä on mainittava, että väliin iltatyönteko on kombinaatio television katselusta, sähköposteista, powerpoint-esityksistä, dokumenteista ja sekalaisesta sälästä. Välillä pitää telkun sisältöä hiukan kelata taaksepäin kun jokin jakso sujahti ohi lähes katsomatta keskittymisen ollessa kannettavan ruudussa. Merkki hyvästä televisiosarjasta on se etten malta samaan aikaan piirrellä powerpointtiin palleroita.

Herääminen aamu neljältä on meikäläiselle vaarallinen merkki stressistä. Asiata kohistiin vuosi sitten liittäen aikaisen heräämisen menestymisen tunnusmerkkeihin. Varmasti on menestyviä henkilöitä, jotka heräävät luonnostaan aikaisin, mutta aivan yhtä varmasti niitä löytyy aamulla pitkään nukkuvistakin.

Sapatin aikana nukuin fiiliksen mukaan. Kelloa en katsonut nukkumaan mennessä, eikä se ollut aamulla herättämässä. Keskimääräinen unirytmi oli alta kahdeksan tuntia yö yhden ja aamu yhdeksän välillä useimmiten. Jonain päivinä tuli otettua päiväunetkin.

Joissain yrityksissä työpaikalla oleskelu aamuvarhaisella edustaa ihan aikuisten oikeasti tehokkuutta. Erään yrityskaupan jälkeen sain soiton 07:30 Sepe-sudeksi nimeämämme uuden omistajan edustajalta, joka ilmoitti olevansa työhuoneeni ovella löytämättä meikäläistä. Jouduin toistamaan muutamaan kertaan olevani kotona tuohon aikaan aamukahvin ääressä ennen kuin herra ymmärsi, etten aivan oikeasti ole saapunut työpaikalleni viimeistään seitsemäksi mikä hänelle edusti ainoaa mittaria tehokkaasta ihmisestä. Onneksi kyseinen herra oli normaalioloissa tunnin myöhäisemmässä aikavyöhykkeessä eli häiriö epäinhimilliseen aikaan oli vain satunnaista.

Oma erittäin epätieteellinen empiirinen tutkimukseni, joka ei edes täytä brittiläisen tutkimuksen kriteereitä, toteaa aamuihmisten olevan tehokkaampia rutiinitöissä ja iltaihmisten luovuutta vaativissa tehtävissä. Tutkimukseni perustuu kattavaan otokseen Yläisen kartanon tiluksilla kautta aikojen asuneeseen väestöön. Henkilösuojasyistä en lähde erittelemään tutkimuksen kohderyhmää, mutta asianosaiset tunnistavat kyllä itsekin kumpaan ryhmään kuuluvat.

Loistavana todisteena tutkimuksen toimivuudesta on tiluksien eläinkunta. Maailmankaikkeuden typerin olento fasaanikoiras huutelee tunkion päällä heti kokonlaulun aikaan komennellen tehokkaasti haaremiaan siirtymään sumean logiikan mukaan milloin mihinkin suuntaan. Fasaanikoiraita poskeensa pistävä ketturepolainen taasen saapuu hyvin levänneenä luovaan jahtiin iltahämyssä poimien tehokkaasti aikaisen aamuherätyksen vuoksi väsymyksestä jo valmiiksi puolikuolleita kukkoja. On aamuvirkkuuden terveyshaitoista toki tehty ihan oikeitakin tieteellisiä tutkimuksia.

Miten sopeuttaa oma aamu-unisuus nykyiseen kahdeksasta-tiesmihin aikatauluun? Pitäisikö aamuihmisten nousta barrikadeille oikeuksiensa puolesta ”Ei kokouksia ennen aamukymppiä!” -tyylisesti? Joissain yrityksissä harrastetaan ”palaverittomia perjantaita” joilla varmistetaan että viikon duunit saa oikeasti tehtyä viimeistään perjantaina. Tosin osa näistä on muuttunut valitettavasti ”vain äärimmäisen välttämättömiä palavereita perjantaina” muotoon.

Pitäisikö aamut rauhoittaa palavereilta. Aamuihmiset saisivat hommia tehdyksi ja iltaihmiset silmät auki ja aivot toimintakuntoon? Lopetettaisiin palaverit samaan ties-mihin-aikaan kuin nykyisinkin, jolloin aamuvuoro voisi kotiutua ja iltavuoro tehdä päivän yksilötyöt. Toki malli vaatisi palavereiden karsimista tai tehostamista mikä ei varmaankaan olisi kenenkään mielestä tuomittavaa.

Jos määrää ei voi muuttaa siirrytään perinteisistä tunnin kokouksista 45 minuutin versioihin, asia joka fiksuissa yrityksissä on tehty jo aikoja sitten. Osa kokouksista on helppo vaihtaa ajattomiin kokouksiin.

Outlookissa saa helposti kokouksia lyhennettyä oletusarvoisesti kalenterin asetuksista. Teamsin yhtenä uusista ominaisuuksista kokous varoittaa osallistujia viisi minuuttia ennen kokouksen päättymistä eli kellokallekin on saatu automatisoitua.

Perinteiset työajat liukumineen perustuvat agraariyhteiskunnan auringon liikkeisiin eli silloin tehtiin hommia kun niitä näki tehdä. Sähkölamppujen keksimisen jälkeen on tietotyöläiset kyenneet työhön ulkoilman valoisuusasteesta piittaamatta. Miksi siis noudatamme sääntöjä jotka perustuvat historiaan, vaatimuksiin jota ei pääsääntöisesti enää ole? Taidanpa siis laittaa kellon soimaan aamulla vasta kasiksi ja katsoa NFL-pelin loppuun.