Miksi aikuiset eivät kiipeile puissa?

Lapsena kaikki oli mahdollista. Kallionkielekkeet kutsuivat leikkimään ja puusta toiseen hypittiin kuin Tarzan ja vielä ilman liaaneja.

Syksyiset lehdet eivät saaneet aikaan ajatusta, että tarttis varmaan haravoida, vaan kuvitelman pehmeästä patjasta johon oli hypättävä.

Missä vaiheessa elämää järki voitti vietit, spontaanisuuden ja korkean riskinottokyvyn? Koska alamme tekemään riskianalyysin ennen hyppäämistä puusta toiseen tai ennen lehtikasan räjäytystä ja hylkäämme ajatuksen liian vaarallisena tai epäsopivana.

Pitäisikö toimistoihin saada liaaneja?

Toimiiko sama lainalaisuus myös työelämässä. Hyvä idea, joka on melkein saamassa sanallisen muodon kuolee huulille, koska ajatuksen toteutuminen sisältää riskejä. Tappaako heittäytymisen riski monet hyvät ideat. Pitäisikö toimistoihin saada liaaneja?

Hesarissa oli juttu Kouvolan kuivasatamasta, jättimäisestä terminaalista keskellä mannerta kymmenien kilometrien päässä lähimmästä oikeasta satamasta. Pääpuolin yhtä älytön idea kuin hyppääminen puusta toiseen, mutta jos asiaan uskoo niin hyppy onnistuu ja Kiinan tavarat saapuvat sisämaahamme ja sieltä käsin Pohjoismaiden markkinoille.

Tunneli Helsingistä tai Espoosta Tallinnaan tuntuu kustannusmielessä järjettömältä. Kun rinnalle laitetaan tuotto-odotukset löytyy hommaan yllättäen järkeä. Tosin samalla kannibalisoimme välillä seilaavat lautat, mutta kun kehitys kehittyy niin aina jokin taho kärsii. Pidettiinhän tunnelia Englannin kanaalin alta aikoinaan järjettömänä ideana, mutta nykyään yli kymmenen miljoonaa vuosittaista käyttäjää saattavat olla eri mieltä.

Toki osa järjettömiltä tuntuvista hankkeista ovat niitä oikeasti. Useissa valtiollisissa ICT-projekteissa ei ole päätä eikä häntää. Vanhentuneella teknologialla rakennellaan tulevaisuuden ratkaisuja, joilla nykyinen toiminta muutetaan täydelliseksi tehottomuudeksi polttaen samalla eräässä esimerkissä 774 miljoonaa.

.. eikä asiantuntijoilla ole riittävästi rautalankaa käytettävissä

Osasta monta vuotta kestäneiden projektien tuotoksista luovutaan vain muutamassa. Onko epäonnistumisten syynä liian massiiviset hankkeet, jotka ovat mahdollisia vain valtion rahoituksella vai ammattitaidottomuus substanssin suhteen, kun päättäjien taidot rajoittuvat politikointiin eikä asiantuntijoilla ole riittävästi rautalankaa käytettävissä.

Eteläinen naapurimme on onnistunut hankkeissaan kertaluokkaa paremmin. Hyviä esimerkkejä olisi lahden takana yllinkyllin, mutta eihän isoveljen sovi ottaa neuvoja pikkuveljeltään. No saammehamme me jossain vaiheessa tunnelin kautta kytkettyä Viron valtiollisen innovatiivisyyden osaksi Suomea.

Toivottavasti suurta julkisuutta nauttineet totaaliset epäonnistumiset eivät ole kuin pieni osa todellisuutta.

Varsinainen ammatillinen urani alkoi lääketeollisuudessa, alalla joka joko kehittää uusia ideoita tai kehittää tehokkaita valmistusmenetelmiä muiden ideoille kunhan patentit ovat rauenneet.

Väliin monivuotinen kallis lääkekehitysprojekti katkesi kuin kanan lento aivan viimeisillä metreillä, joko epäsuotuisiin testituloksiin tai muuttuneeseen kilpailutilanteeseen.

Nyt sadat lääkeyritykset kehittävät kilpaa ratkaisua maailman pysäyttäneeseen tautiin. Näistä noin kymmenkunta tulee saamaan tuotteensa globaaleille tai paikallisille markkinoille. Kilpajuoksun palkinto on taloudellisesti niin merkittävä, että suuri riski on katsottu ottamisen arvoiseksi.

Tärkein kysymys siis on miten tunnistaa riskaabeli hyvä idea vastaavasta huonosta ideasta? Miten varmistaa idean toimivuus tai miten pystyä mahdollisimman varmasti mahdollisimman varhaisessa vaiheessa pysäyttää tuleva katastrofi?

Vakuutus- ja pankkialalla on perinteisesti panostettu paljon innovointiin palveluiden tehostamisen ja digitoinnin merkeissä. Ala on onnistunut sähköistämään ja suoraviivaistamaan prosessinsa ja tekemään samalla tulosta.

Rakennusala, jota viime vuodet olen palvellut eri yrityksissä, ei juurikaan ole kuuluisa merkittävistä innovatiivisista ratkaisuista. Toki tämänkin ala kehittyy, mutta suhteellisen vaatimattomin loikin. Asia, joka pitää ottaa mahdollisuutena.

Materiaalien muuttaminen tuotteiksi on alalla ollut jo aikaa käynnissä, mutta harva on onnistunut muuttamaan tuotteita palveluiksi. Trendi, joka on alkanut yleistymään alalla kuin alalla.

Vaatiiko innovointi uusia aivoja alalle?

Vaatiiko innovointi uusia aivoja alalle? Vai saadaanko alan lainalaisuudet kokenut harmaa aivomassa säkenöimään uudella tavalla tuottaen uusia malleja alan uudistamiseksi?

Innovointi on kokeilua. Se vaatii rajojen rikkomista ja taloudellista riskinottokykyä. Se vaatii heittäytymistä. Julkisten ennusteiden mukaan rakennusala toipuu koronasta viiveellä eli nyt on hyvä mahdollisuus käyttää tuleva lyhyehkö laskusuhdanne perinteisen yyteen sijaan innovointiin, kun siihen on kerrankin hiukan rauhallisempaa aikaa ja vapaita resursseja.

Ja jos yhtään innovoinnin jälkeen jää ylimääräistä aikaa, niin sen voi vaikka käyttää puissa kiipeilyyn.