Miksi aikuiset eivät kiipeile puissa?

Lapsena kaikki oli mahdollista. Kallionkielekkeet kutsuivat leikkimään ja puusta toiseen hypittiin kuin Tarzan ja vielä ilman liaaneja. Syksyiset lehdet eivät saaneet aikaan ajatusta, että tarttis varmaan haravoida, vaan kuvitelman pehmeästä patjasta johon oli hypättävä. Missä vaiheessa elämää järki voitti vietit, spontaanisuuden ja korkean riskinottokyvyn? Koska alamme tekemään riskianalyysin ennen hyppäämistä puusta toiseen tai ennen lehtikasanJatka lukemista ”Miksi aikuiset eivät kiipeile puissa?”

Välitilinpäätös

Sapatin alussa oli hurja määrä erilaisia tavoitteita saavutettavaksi. Jo ihan ensimmäinen niistä, eli sapatin minimi kesto neljä kuukautta, meni persiilleen. No olen aina ollut huono sanomaan ei hyville tarjouksille, joten pantakoon ensimmäinen tappio sen piikkiin, että edelleenkin ei-sanomisen kurssi on käymättä. Sapatti loppui jo aikaa sitten, mutta henkinen sapatti ei toivottavasti lopu koskaan. Aika ilmanJatka lukemista ”Välitilinpäätös”

Seuraavat askeleet työuralla

Olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että työ on pääsääntöisesti etsinyt minut enkä minä työtä. Headhunterit ovat jollain mystisellä logiikalla löytäneet yhteystietoni ja toistuvasti ehdotelleet tehtäviä ja yrityksiä, joista en yhtään tiennyt olevani kiinnostunut. Rehellisyyden nimessä sanottakoon, että olen myös työurani aikana lähetellyt hakemuksia, mutta mikään niistä ei ole tärpännyt. Liekö syy hakemuksissani vai olenkoJatka lukemista ”Seuraavat askeleet työuralla”