Winston

Mitä tulee ostamuksiin niin olen elämäni aikana tehnyt kolme hankintaa joita en ole koskaan katunut.

Näistä ensimmäinen on Jura-merkkinen kahviautomaatti, joka vielä kohta yli kuuden vuoden ikäisenä tekee loistavaa kahvia, eikä sitä ole tarvinnut kertaakaan huollattaa. Nyt tämän kirjoitettuani se varmastikin laukeaa viimeistään huomenna. Laskin aikoinaan business casen vempeleelle ja sain 18 vuoden takaisinmaksuajan säästyneenä viemäriin kaadettuna kahvina Moccamasteriin verrattaessa. Kahvin kulutuksen säästöllä on äärettömän hankala saada aikaan kannattavia tuottolaskelmia. Tai ainakaan sellaisia joilla olisi nopea takaisinmaksuaika.

Toinen on etupihalla viimeiset pari vuotta tyhjänpanttina seisonut italialainen urheiluauto Fiat Punto, josta maksoin yli kahdeksan vuotta sitten tonnin ja jota on korjailtu toisen mokoman edestä. Autolla on karmea ajaa ilman ensimmäistäkään tehostinta tai talvisin toimivaa lämmitintä tai kesäistä ilmastointia. Yhtä kaikki on Puntolla opetettu kaksi poikaa ajamaan ja samalla opetettu heidät arvostamaan mitä tahansa nykyaikaiset kriteerit täyttävää autoa Punton sijaan.

Lasten ajo-opettajana toimiminen on lämpimästi suositeltava tapa tutustua jälkikasvuun. Pieni auto, tunteja ajamista pikkuteillä ja väliin suuremmillakin straadoilla pakottaa keskustelemaan. Kukaan ei pysty illasta toiseen istumaan tuppisuuna muutamia kuukausia. Nuoremman pojan kanssa soitettiin Radio Rockin 500 listaa läpi Spotifystä ja kilpailtiin kumpi tietää biisin nopeammin. Taisin hävitä noin 499-1. Ei raukka tunnistanut Alice Cooperin Poisonia.

Kolmas ja viimeisin hankinta on kolmatta vuotta pihaa kiertävä Winston. Winston tottelee myös syntymänimenään Husqvarna Automover eli kyseessä on robottiruohonleikkuri.

Tein aikanaan jälkikasvun kanssa diilin, että heidän hommanaan on ruohon leikkuu ja autojen pesu. Perheeni on siis vuosikausia ajanut kylän likaisimmilla autoilla ja piha on muistuttanut viidakkoa.

Jälkimmäinen korjaantui kun Winston ilmestyi kuvioihin. Winston on hypnoottinen esine. Sen päätöntä kohellusta ympäri pihaa on vaikea olla seuraamatta. Kotonamme pörrää harvakseltaan myös Himuli eli himaimuri eli robotti-imuri jonka katselu aiheuttaa samankaltaista hypnoottista lamaannusta katsojassaan.

Winston latauksessa

Winston vauhdissa viime kesänä.

Laittaessani Winstonia toimintakuntoon täksi nurmen kasvukaudeksi ilmoitti tuo ihmeellinen olento yksitoteen ”No loop” ja kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä. Sininen valo vilkkui vihreän sijaan telakassa joka tarkoitti siis käytännössä sitä, että jokin Winstonin elämää rajoittavista kolmesta maan alle upotetuista suhteellisen pitkistä langoista ei johda sähköä eli siis kansankielellä on poikki.

Alkoi ihmettely mikä olisi paras tapa selvittää mistä lanka mahtoi olla katkennut. Mitään lankojen lähettyvillä tapahtuneita maankaivuu operaatioita ei oltu tehty eli selkeää paikkaa oli mahdotonta päätellä.

Onneksi on ystäviä jotka ymmärtävät sähköhommien päälle ja omistavat tarvittavat laitteet ja mittarit. Paikka missä langat yhdistyvät (vasen ja oikea rajalanka ja pihan poikki kulkeva ohjauslanka) löytyi pihan kauimmaisesta nurkasta ja samalla varmistui, että rikkouma on lyhyemmässä rajalangassa. No lanka noin puolestavälistä poikki ja uusi mittaus. Parin poikkaisun jälkeen katkoskohta löytyi erään viimekesäisestä puiden istututuksista jäljelle jääneen multa- ja savikasan alta. Langat yhteen ja telakan vilkkuva sininen valo muuttui taas vihreäksi.

Olisitte nähneet Winstonin riemun sen kurvatessa vielä osittain kitukasvuisen nurmen kimppuun. Se ei välittänyt kuorikeesteestä hyökätessään vastaistutetun kanukkapensaan kimppuun. Kuorike vaan pöllähti sen teloessa puskat.

Ai niin. Yksi ostoksista on kaupan. Italialainen urheiluauto vaihtaa omistajaa tarjousten perusteella. Lähtöhinta 1000 euroa. Kaupanpäälle tulee ajo-opettajan jarrupoljin, jos sen jostain vielä löydän. Saa tarjota.

Kesät Hämylandiassa

Vietin kaikki ala-asteiän kesät Hämeessä kesämökillä. Pari kolme kertaa kesässä pääsin joko oman perheen tai naapurien kyydissä Hämeenlinnaan tai Hämylandiaan kuten me pääkaupungista tulleet mökkiläiset sitä kutsuimme.

Hämeenlinna oli maaginen paikka. Tori oli täynnään elämää ja sen sivukujilta löytyi yksi mökkielämän piristäjistä eli divari.

Kahdella Korkkarilla divarista sai vaihdossa yhden tilalle. En tiedä miten divarin pitäjät saivat voita leipänsä päälle jos suurin osa kaupasta perustui nimikkeiden vaihdantaan, Vaihdanta tapahtui tosin ihan hyvällä voittomarginaalilla, mutta jos raha ei vaihtanut lainkaan omistajaa mistä tulot?

Korkeajännityksistä oppi saksankielen avainsanat, Jerry Cottoneista mallia miehisyyteen ja Yrjö-kirjoista ymmärrystä hämäläisiin. Ensiksi luettiin omat teokset ja sitten ne vaihdettiin päittäin naapurimökin mukuloiden kesken ja lopuksi kiikutettiin divariin.

Hämylandiassa käytiin myös ulkona syömässä. Tosin useimmiten Raketti-Anttilassa, Suomen ensimmäisessä supermarketissa. Itse söin siihen aikaan aina vain ja ainoastaan Wiener-leikettä. Hyvän leikkeen tunnisti siitä, että sitruunasiivun päällä oleva anjovis maistui tosi pahalta. Mitä pahempaa anjovista sitä parempi leike.

Kuva: Hämeen Sanomat

Mökin lähettyvillä sijaitsi jo edesmennyt Miehoilan kauppa. Miehoilan nimi oli erään tarinan mukaan peräisin jonkin työmiehen sanoista ohittaessaan kylän sijaintia aikoinaan. Ukko päätti levähtää sanoen ”Mie hoilaan tässä” ja siitähän kylä sai nimen.

Hämeessä kaikki on tunnetusti hidasta, mutta Miehoilan kyläkaupassa, jossa oli laajempi karkkivalikoima kuin Torvoilan vastaavassa, se oli vielä moninkertaisesti hitaampaa. Pari pirttipöydän penkkiä reunusti kauppaa ja ne olivat usein miehitettyjä tilausvuoroaan odottavia asiakkaita. Jääkaappia ei ollut eli jos tilaukseen kuului jotain viileässä säilytettävää niin kauppaa pyörittävä mummeli ”kipaisi” hakemaan tuotteet kellarista. Vihennekset käytiin hakemassa pihan puutarhasta. Kellään ei ollut kiire ja tulipahan kylän kuulumiset kuultua odottelun aikana muutamaankin kertaan. Torvoilan kauppa oli lisäksi myös boikotissa myyjän laskiessa hinnat toistuvasti väärin, aina suosien kauppiasta. Kauppias teki laskut paperin kulmaan ja pikkupoika päässänsä ja aina päädyttiin eri lopputulokseen.

Läheiseen maatilan pihaan tuli myös kauppa-auto pari kertaa viikossa. Kylän omat ja lomailevat mukulat seisoivat jo tuntia ennen auton tuloa odottamassa. Kauppa-autolta ostettiin useimmiten hopeatoffee-patukoita, mehujäätelöä ja kylmää limua.

Mökki on edelleen paikallaan, mutta sekä Torvoilan että Miehoilan kyläkaupat ovat kadonneet jo vuosikymmeniä sitten. Maaseudun autioituessa ei kyläkaupoilla ole enää elintilaa. Nyky-mukula tekee mökkiostoksensa Hauhon supermarketista, jossa ei tarvitse odotella eikä väitellä laskun loppusummasta.

Välitavoite 2/8

Neljän kuukauden kehittymisohjelmasta on nyt takana 25% ja taasen analysoidaan kehittymistäni.

Photo by icon0.com on Pexels.com

Rytmi on hiukan kärsinyt muutaman antisapattimaisen tarjouksen myötä. Työehdotukset ovat tulleet kirjaimellisesti yllättäen ja pyytämättä. Pahaksi onneksi ne ovat myös olleet äärettömän mielenkiintoisia ja tarjonneet uudenlaisia aidosti haastavia mahdollisuuksia. Mutta niistä ei nyt enempää tässä vaiheessa.

Olen oletuksieni vastaisesti tottunut erinomaisesti ohjatun kiireen puutteeseen. Herää kysymys, että tälläistäkö kesälomien kuuluisi olla? Ei loman aikaisia pakollisia puhelinpalavereita pari kertaa päivässä eikä pakollisia maileja aina kun paremman puoliskon silmä välttää. Olla vaan huolehtimatta mistään muusta kuin omista asioistaan. Heti alkuun voi sanoa, että henkinen puoleni on saavuttanut välitavoitteensa vaikka mittarit ovat edelleenkin määrittelemättä.

Pidän ensimmäistä kertaa vuosiin puhelimessani ääntä päällä. Aiemmin se on ollut liki mahdotonta kun puheluiden lisäksi jokainen lukuisista viestintäkanavista on piipannut taukoamatta. No nyt otin puolen päivän äänellisyyden jälkeen kuitenkin Twitteristä Trumpin tilin pois seurannasta, koska herra suoltaa sontaa viesti minuutissa vauhtia. Aikaansaava kaveri mikä tulee sosiaalisen median sisältötuotantoon.

Aloitetaan tällä kertaa henkisestä kehittymisestä. Asetin 1/8-väliseurannan yhteydessä mittariston kehittämisestä, mutta asiaa tutkittuani luovuin asiasta. Ensisijainen tavoitteeni saavuttaa mielenrauha ei synny tuloksia mittaamalla vaan paremminkin luopumalla niistä.

Yritin perehtyä Mindfullnessiin, mutta jotenkin homman juju jäi itselleni hämäräksi. Saavutan saman katsomalla kattoon olematta ajattelematta juuri mitään kuin ohjatussa sessiossa.

Olen rauhoittanut tietoisesti itseäni. Käytän Hesarin ja aamupalan, joka koostuu kahdesta kahvikupillisesta, nauttimiseen reilun tunnin. Nautin samalla ranskalaisen kahvilan aamuauringosta ja yrttien tuoksusta.

Kahvilamme koristetaulut ovat kovaa vauhtia tulossa Saksan Amazonista. Tosin Postin jakelutietojen mukaan yksi niistä seikkailee parhaillaan Liedon jakelukeskuksessa. Taitaa olla Turku ja Tuusula kirjoitusasultaan liian lähellä toisiaan. No paketilla on ainakin kavereita mikäli valtakuntamme luotettavimman tietolähteen Vauva.fi:n keskusteluihin on luottamista.

Olen siis vauhdilla saavuttamassa Zen-tilaa. Vielä kun ilmat hiukkasen lämpiäisivät niin saavuttaisin sen vieläkin nopeammin riippukeinusta käsin luomet kevyesti suljettuina. Tästä tulikin mieleen, että pitää käydä läheisellä Ruduksella kivilaattaostoksilla, jotta saa laajennettua terassia riippukeinun verran. Muuten ei juhannustansseista tule mitään.

Riippukeinusta aasinsillan kautta nukkumiseen. Unen määrä ja etenkin laatu on parantunut jatkuvasti. Nukkumaan menen tosin milloin sattuu, muutaman kerran jopa ajoissa kuten olin vakaasti suunnitellut. Edetään askel kerrallaan ja ollaan tyytyväisiä saavutettuihin tavoitteisiin ja laitetaan rytmi kuntoon ajan kanssa.

Koti- ja pihatyöt ovat vieneet pääosan ajasta. Tosin ne ovat rytmittyneet siten, että joinakin päivinä on väännetty 10 tunnin rupeama ja joinakin sitten paljon vähemmän. Kämppä on jo siivottu pariinkin kertaan. Turhia tavaroita on lentänyt pihalle jätesäkkikaupalla. Autokatoksen takaseinäkin on alkanut paikoitellen näkymään tyhjiä pulloja ja tölkkejä sisältävien kassien siirtyessä kauppojen palautusautomaatteihin. Hyrylän Hyrrän pullonpalautusautomaattia kannattaa välttää kuin ruttoa vai pitäisikö nykyään sanoa kuin koronaa. Automaatti ei vain yksinkertaisesti toimi. Jos se suostuu ottamaan pulloja vastaan niin tölkkien palautus on mahdotonta.

Työhuoneessa mahtuu jo kävelemään eli lattia on osittain tyhjentynyt. Tosin paljon on vielä tekemistä kyseisen huoneen osalta. Pihaa on laitettu kuntoon ja kohta on aika avata Solina ja laittaa Winston hommiin. Näistä tulossa aikanaan oma kirjoitukset.

Haravoin oikeasti ensimmäistä kertaa kunnolla koko elämäni aikana. Jotenkin olen onnistunut tähän asti syystä tai toisesta välttelemään puuhaa. Vetelin apinanraivolla koko pihapiirin yhtenä päivänä kasoihin ja toisena päivänä kasat tunkiolle. Ja kolmantena päivänä ei sitten kroppa suostunutkaan oikein yhteistyöhön. Ei olisi ikinä uskonut, että haravointi käy urheilusta. Ehkä pitäisi myös kiinnittää huomio tapani tehdä kaikki täysillä mitä ikinä sitten teenkin. Joskus voisi kai tehdä asioita myös puolitehoilla?

Kirjoittaminen ei edelleenkään ole mennyt lainkaan suunnitelman mukaan. Päätuote eli romaani ei ole edistynyt riviäkään. Tätä blogia olen rustaillut harvakseltaan. Alussa mainitsemani hämmennykset ovat tuottaneet jonkin verran kirjoitustyötä, mutta se ei ole syynä kirjalliseen saamattomuuteeni.

Kirjoittaminen viestintämuotona on muutenkin älyttömän hidas kanava. Kahdenkeskisessä viestinnässä puhe toimii paljon tehokkaammin ja mahdollistaa välittömän vuorovaikutuksen mikäli puhujat vain malttavat kuunnella toisiaan. Ehkäpä työelämän tehokkuuteni perustui osittain siihen etten paljon maileja rustaillut. Ja nekin jotka kirjoitin muodostuivat yhdestä tai korkeintaan kahdesta lauseesta. Viime vuosina käytyäni erään kollegani työnlomassa tarjoaman ”Kuinka yksinkertaisen viestin saa muutettua proosaksi, jossa vältetään kaikkia riskejä eli ei suoraan oteta kantaa mihinkään” -kurssin pohjalta en opetuksesta huolimatta edelleenkään sisällyttänyt sähköposteihini romaania, mutta opin sentään laittamaan viestin alkuun ja loppuun tervehdyksen, joka on kuulemma hyvien tapojen mukaista.

Fyysisestä kehityksestä olen pyrkinyt pitämään tiukasti kiinni. Aamu HIIT:t olen vetänyt ainakin joka toinen päivä, lähes poikkeuksetta aamuisin. Punttitreenejä olen hiukan passaillut. Ensimmäisen kahden viikon aikana niska meni sen verran jumiin, että on pitänyt pitää taukoa. Paremman puoliskon kotiin tilaamat tanko ja painot on varovasti otettu käyttöön. Parin päivän maltillisen treenauksen jälkeen on lopputuloksena aavistuksen verran kipeytyneet kyynerpäät. Veikkaan lievää tekniikkavirhettä, koska tavoitteena on ollut ryhdin, hartioiden, rintalihasten ja hauiksen kehittäminen. Ei kyynerpäälihasten.

Kävelyä on tullut harrastettua runsaasti. Jos haluaa ”helpohkon” kävelyretken niin suosittelen lämpimästi Veikkolan Palakoskea.

Ensimmäisen 500 metrin jälkeen tuli jo fiilis, että pitäisikö kääntyä takaisin. Koko kierroksen aikana ei taida olla yhtään tasaista kohtaa ja polkukin on pelkkää juurta ja kiveltä toiselle loikkimista. Ei siis nilkkavaivaisille, mutta muille sitäkin suuremmalla syyllä.

Vuosaaren Uutela edustaa toista ääripäätä. Tasainen, mutta kuitenkin mielenkiintoinen kahdeksan kilometrin lenkki merellisissä maisemissa kehittää fysiikan lisäksi myös henkistä puolta.

Juokseminen on jäänyt todella vähäiseksi, koska tempaisin jo ensimmäisessä väliaikamittauksessa tuloksellisesti sen verran kovan ajan ettei parannusta varsinaisesti tarvittu tälle jaksolle. Pari kertaa olen hölkkäillyt.

Painonhallinta ei etene kokonaisuudessaan tavoitteen mukaisesti, johtuen 1/8-välitavoitteen tuloksesta. Tällä seurantajaksolla eroa on saatu hienosti kiinni, mutta vielä olen 0,7 kiloa jäljessä kokonaistavoitetta. Olen edelleenkin syönyt vähemmän ja terveellisemmin ja liikkunut enemmän ja silti vaaka näyttää lähes lähtötasoa. Syynä on pakko olla merkittävä lihasmassan kasvaminen vaikkei se liiemmin vieläkään näy ulospäin.

Painonhallinnan tarkempi seuranta.

Ohjelmaan piti ottaa mukaan myös kehon mittaamisen eli välietapeissa mittaan rintakehän, käsivarsien, vyötärön, lantion ja reiden ympärysmitat. En ole moista saanut aikaan, mutta laitetaan tavoitteeksi seuraavalle jaksolle. Kaikki mitä voit lykätä huomiselle, kannattaa aloittaa aikaisintaa ensi kuussa. Hyvin epämeikäläinen lause, mutta ehkä kuvastaa viime aikaista henkistä kehittymistäni. Onko kehitys mennyt oikeaan suuntaan on sitten ihan toinen kysymys.

Muutamia kertoja on ruokavalion hallinta pettänyt tälläkin jaksolla. Tippaleivät ovat heikkouteni. Niitä on tullut mussutetuksi pariinkin otteeseen. Elosen tippaleivät nousivat tämän vuoden kisan voittajiksi tavallista pienemmästä otoksesta. Kerran söin hampparin, mutta siitä syytän pelkästään parempaa puoliskoa. Tiukasti roskaruokaa vastustava puoliso ilmoitti haluavansa lihapiirakan kahdella nakilla. Minkäs siis teet. Autoon ja etsimään sunnuntai-iltana korona aikana avointa snagaria. Aika monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen löytyi avoin ravitsemusliike Espoon Nihtisillasta, Pohjanmaan Grilli. Vähän aikaa autokaistalla jonotettua huomasimme ettei lihapiirakka millään sisällöllä kuulu paikan valikoimaan. No onneksi löytyi burgeri runsaalla chilillä, joka riitti kompensoimaan lihistä. Vappuaaton ruokavalioon kuluu lisäksi runsas kassillinen Vanhan Kauppahallin loistavan Juustoansan tuotteita eli Vappupäivänä taitaa punnitus jäädä väliin.

Kotiintuomiset Juustoansasta.

Verenpaine on edelleenkin kunnossa. Pitäisi alkaa mittamaan hiukan useammin. Tämän seurantajakson mittaustulos on otettu aamulla, ajankohta joka näyttää yleisen trendini mukaan hiukan nostavan yläpainetta ja taasen laskevan alapainetta. Ehkä tähänkin on olemassa jokin tieteellinen syy. Pitänee perehtyä asiaan.

Opiskelu on lähtenyt rullaamaan. Olen tosin opiskellut asioita joita en suunnitellut opiskelevani vaan uuden oppiminen on keskittynyt alussa mainitsemiini uusiin mahdollisuuksiin. Hupaisana yksityiskohtana lisähaasteita aiheuttaa se ettei tiettyjen aiheiden asioista pääse kunnolla kärryille kun aiheen termistö on täyttä hepreaa. Tulee mieleen urani alku aikoinaan Orionilla, jolloin hyppäsin samaan aikaan untuvikkona IT- ja lääkealan kolmekirjaimisiin lyhenteisiin. Meni pitkään ennen kuin ymmärsin niiden päälle ja vielä pidempään kunnes tunnistin puhutaanko tällä kertaa IT:tä vai lääketiedettä. Olen myös samasta sekavasta syystä aikanaan henkilöä näkemättä ja keskustelematta rekrytoinut konsernin sisältä asiakkuudenhallintaprojektiin (CRM) Ruotsin tyttärestä kliinisen tutkimuspäällikön (CRM). Oli muuten urani onnistunein rekrytointi vaikka olisi sekin jäänyt tekemättä, jos olisin tarkemmin asiaa päässyt selvittämään. Silloin piti päätös tehdä kahdessa minuutissa.

Välitavoite 2/8 30.4.2020 tulokset:
AsiaTavoite 2/8TulosArvosana
Juoksukunto3,4 kilometriä alle 23 minuuttiin23:09Hyvä
VerenpaineLopputavoite erinomainen vähintään 119/79, välitavoitteena trendi oikeaan suuntaan126/78Kiitettävä
LihaskuntoEi määritelty, tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessäEi määriteltyEi tulosta
Fyysinen harjoittelu2 tuntia päivässä80%Hyvä
Fyysinen harjoitteluJoka päivä yli 10 000 askelta.85%Hyvä
PainonhallintaTavoite 84 kiloa (lähtöpaino 86 kiloa, 1/8-välitavoitteessa 85,9 kiloa) eli 2/8-välitavoitteessa painoa pudonnut 1,2 kiloa (tavoite 1,0 kiloa). 84,7Kiitettävä
PainonhallintaVartalon mitat. Pitää määritellä ja tietysti myös mitata. Määriteltävä huhtikuun loppuun mennessä. UUSIEi määriteltyEi tulosta
Uni8 tuntia yössä87%Hyvä
Henkinen kehittyminenEi määritelty, tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessäEi määritelläKiitettävä
Kirjalliset tuotokset 12 tuntia päivässä75%Tyydyttävä
Kirjalliset tuotokset 2Romaanin edistyminen, tarkempi tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessäEi edistystäHeikko
Kodinkunnostus2 tuntia päivässä71%Tyydyttävä
Opiskelu2 tuntia päivässä77%Hyvä
ItsekuriVapaapäiviä korkeintaan yksi viikossa100%Kiitettävä
ItsekuriTulosten kirjaus päivittäin70%Tyydyttävä
RuokaRuuan laittamiseen ja sen nauttimiseen käytetty laatuaika. Tavoite 2 tuntia päivässä.77%Hyvä

Prosenttien arvosanat on skaalattu sumealla logiikalla kouluarvosteluista (4-10 -> 0-100) seuraavasti:

89-100Kiitettävä
76-88Hyvä
63-75Tyydytävä
51-63Välttävä
0-50Heikko

Seurantajakson sanktiomaininnat:

  • Yhtäkään todella uutta ruokalajia ei ole valmistettu seurantajaksolla eli jo perinteiseksi muodostunut resepti puuttuu tästä raportista.

Yhteenvetona kehittyminen etenee edelleenkin keskimääräisesti. Romaaniin on oikeasti pantava lisää paukkuja. Fyysinen harjoittelu, opiskelu ja painonhallinta ovat kehittyneet oikeaan suuntaan.

Kuvataidetta

Tällä kertaa tarinaa sarjakuvataiteesta. Esittelyssä joukko sarjakuvia, jotka ovat aikanaan syystä tai toisesta kolahtaneet meikäläiseen.

Monien muiden omituisien piirteiteni lisäksi olen myös vakavasti hairahtunut kuvataiteeseen, tarkemmin sanottuna sarjakuva sellaiseen. Työhuoneen yhdellä seinällä seisoo kirjahylly täynnään kyseistä taidetta ja pikkuhiljaa ne ovat alkaneet levitä myös olohuoneen hyllystöön. Konflikti perinteisten romaanien kanssa alkaa olla vain ajan kysymys molempien lisääntyessä uhkaavaa vauhtia.

Irtautuminen Nakke Nakuttajan ja Tarzanin vaikutuksesta tapahtui joskus ala-asteella tutustuessani kaverin luona Avaruusagentti Valerianiin. Hämmennys oli suuri kun tajusin, että kuvallisessa kerronnassa voi olla syvällinen juoni.

Toinen suurempi hämmennys tapahtui saadessani aikuisuuden kynnyksellä käsiini Frank Millerin Yön Ritarin. Tarina poikkesi kaikesta aikaisemmasta. Batman ylitti kaikki soveliaisuuden rajat käytännössä tappamalla Jokerin ja asettumalla kollegoitaan vastaan. Kuvallinen ilmaisu myös rikkoi kaavoja luopuen laatikkoihin sidotusta kerronnasta. Hengästyttävä kokemus, joka aikanaan uudisti aikuisille suunnatun sarjakuvagenren. Loistava arvostelu kyseisestä mestariteoksesta löytyy Kvaak.fi:stä. Miller tuotti tiiminsä kanssa teokselle myös kaksi jatko-osaa (Yön Ritari Iskee Jälleen ja Yön Ritari III: Herrakansa), jotka eivät eeppisyydessään nousseet enää alkuperäisen tasolle. Hyviä tuotoksia toki molemmat. Itse asiassa koko tämän artikkelin kirjoittaminen lähti lukiessani viimeistä julkaisua. RW-kustannukselle kiitosta upeasta formaatista. Kirja ei tosin sovi unilukemistoksi runsaan kahden kilon painonsa vuoksi.

Jo aiemmin mainitun Valerianin pariin palasin uudelleen aikuisiällä. Osalle lukijoista hahmo lienee tutumpi elävistä kuvista. Muutamia vuosia sitten valmistunut elokuva ei avaruusagentin suurta fania säväyttänyt Rihannan hypnoottista tanssikohtausta lukuunottamatta. Sarjakuvassa keskeisessä roolissa oleva syvällisyys loisti poissaolollaan. Valerian itse on hahmona ollut hiukan yksipuolinen, mutta väriä sarjaan tuo Laureline, tuo maailman kaikkeuden ihastuttavin sarjakuvahahmo. Tuotos on  Pierre Christin’n käsikirjoittama ja Jean-Claude Mézières’n piirtämä avaruusseikkailusarja filosofisella tvistillä. Vuosikymmeniä harvakseltaan tuotettu sarja sisältää alkupäässä itsenäisiä albumeita ja viimeiset kymmenisen vuotta osaltaan jatkuvajuonista tuotosta.

Palataan taas takaisin supersankarien mailmaan. Ryhmä-X:ään tutustuin, yllätys yllätys Millerin kautta. Herran piirtämä ja Chris Claremontin käsikirjoittama Wolverine-teos herätti kiinnostuksen nyttemmin elokuvien kautta kaikille tutuksi tulleeseen ryhmään. Claremontilla oli kumma taito saada nuorisolle suunnattu supersankarien loputon taistelu superpahisten kanssa myös aikuisempaa väestöä kiinnostavaan muotoon. Hahmot oikeasti kehittyivät ja jopa siirtyivät manan majoille tarinoiden edetessä. Claremontin paras kausi ajoittui mielestäni ajankohtaan jolloin piirtäjänä toimi legendaarinen John Byrne.

Alan Mooren Watchmen kertoo myös periaatteessa supersankareista, mutta pääosassa on edellä mainittujen keskinäiset suhteet ja niiden menneisyyksien painolasti. Teos yhdistää myös proosaa ja varsinaiseen sarjakuvaan suoranaisesti liittymättömän sivun alalaidan oman alasarjakuvansa. Watchmen teki osaltaan historiaa noustessaan Time-lehden Top-100 romaanilistalle.

Sokalin Ankardo edustaa taas jotakin ihan muuta. Nukkavieru popliinitakkinen ankkahahmoinen yksityisetsivä sotkeentuu tutkimustensa lisäksi kaikkeen mahdolliseen. Alkoholi maistuu, tupakkaa kuluu ja naiset aiheuttavat vaikeuksia. Tapahtumapaikkana on Belgian oloinen pikkumaa rajanaapureineen ihmisen kaltaisine eläinhahmoineen.

Neil Gaimanin Sandmanin kanssa mennään jo aivan uskomattomiin sfääreihin. Nukkumatin eri aikakausiin sijoittuvat tarinat vaatimat uskomattoman laajan sivistyksen sekä historian että kirjallisuuden alalta avautuakseen kokonaan. Piirtäjät vaihtuvat tarinakokonaisuuksien välillä, mutta loistava käsikirjoitus pitää kokonaisuuden kasassa. Gaiman käsikirjoitti kaikkiaan 75-76 (riippuu laskentatavasta) lehteä, jotka on jälkeenpäin koottu kokoelma albumeiksi. Suomeksi ne on julkaistu yhdeksänä osana jo aiemmin mainitun RW-kustannuksen toimesta.

Aina siitä asti kun joskus yläasteella luin Taru Sormusten Herrasta yhtä soittoa pariin kertaan läpi lisättynä Silmarillionilla on miekka ja magia kiinnostanut. Sarjakuvamaailmassa Robert E. Howardin romaaneissaan luomaan hahmoon perustuva Conan täytti tuon tarpeen. Suomennoksia tuli harvakseltaan, mutta Helsingin divareista niitä onneksi löytyi englanninkielisinä enemmän kuin silloinen varallisuus salli. Roy Thomasin kirjoittamat tarinat olivat rautaa Windsor-Smithin hiukan taiteellisella tai Busceman maskuliinisella piirrosjäljellä.

Pinin pariskunnan Elfquest voisi olla yhtä hyvin Jane Austenin kirjoittama. Ihmissuhde- ja luokkayhteisödraamaa nimettömän maailman haltiayhteisöissä. Jos eivät haltiat taistele keskenään niin pakkaa sotkevat peikot. Suurin osa sarjasta näyttää löytyvän digitaalisessa muodossa kotisivultaan http://elfquest.com/read/digitalEQ.html. Jos tykkää Hobitti-elokuvasta niin tässä on jotain samaa. Pieniä hahmoja suurten tunteiden ja asioiden edessä.

Koiviston Mämmilä, joka vuosikaudet kuvasi maamme yhteiskunnallisia asioita huumorin kautta ja maaseudun muuttumista. Sarjasta on elävimmin jäänyt mieleen loppupään albumien afrikkalaissyntyinen Mukku, joka aikanaan varmasti osaltaan loi suvaitsevaisuutta maahanmuuttajia kohtaan.

Oman osansa listalla olisi voinut saada Hergen Tintti, Asterix, Yoko Tzuno, Moebiuksen lukuisat tuotokset, Piko ja Fantasio, Kati Kovàtsin tuotanto, Morvenin Sillage, Sheltonin Friikkilän Veljekset tai lukematon määrä muita. Raja on vedettävä johonkin, koska kukaan ei jaksa lukea liian pitkiä horinoita, enkä minä niitä kirjoittaa.

Loppukaneettina sanottakoon, että sarjakuvat ovat paljon muutakin kuin Aku Ankkaa (jossa ei ole mitään vikaa). Jos ette usko niin aloittakaa ennakkoluulojen kumoamien vaikkapa Sandmanista.

Ranskalainen kahvila

Hurmaavin ranskalainen kahvila, johon olen eläessäni törmännyt löytyy yllättäen Miamista. Espanola Wayllä sijaitseva A La Folie Cafe edustaa minulle autenttisinta ranskalaista kahvilaa missä olen ikinä vieraillut. Ja kyllä, olen ollut Pariisissa lukuisia kertoja.

Kuvaaja:Parempi puoliskoni

Eteinen taasen on paikka mistä löytyvät päällysvaatteet, liian monet kengät, työkalut ja monet muut asiat luovassa kaaoksessa. Kenkiä pitää olla lukuisia, jotta aamuisin on jotkut jalkaansa löytänyt. Päällysvaatteet edustavat jokaista vuodenaikaa. Talvi ja kesä romppeet iloisesti sikin sokin naulakoissa, pöydän päällä ja tuolien selkämyksillä.

Mitä ihmeen tekemistä ranskalaisella kahvilalla on tekemistä sekaisen eteisen kanssa? Ei yhtään mitään ennen kuin asialle tekee jotain. Ajatuksena on siis hyödyttää talon aamuaurinkoisin paikka romuvaraston sijasta johonkin aivan muuhun. Ja kun alunperin piti sapatin aikana kierrellä vähän maailmaa niin tuodaan maailma kotiin.

Eteisen nurkassa möllötti ikivanha jääkaappi, joka aikanaan parkkeerattiin jälkikasvun ylioppilasjuhlien ruuansäilytystarkoitukseen. Viimeisestä juhlasta on vierähtänyt jo kohta viisi vuotta ja siinä se edelleen jäpittää. Sisältö on tosin vaihtunut ruuasta lähinnä olueksi. Parempi puoliskoni on useaan otteeseen yrittänyt päästä kapistuksesta eroon ja ilmoittanut, että miksi on pakko pitää kymmenittäin oluita kylmänä. Mahtuuhan niistä muutamia mainiosti myös keittiön jääkaappiin. Täysin käsittämätön ajatus. Jos lukuisista olueista pitää valita vain muutamia niin miten ihmeessä sen muka voisi tehdä? Miten minä voin tietää mitä olutta huomenna tekee mieli? Oikean oluen valitseminen oikeaan hetkeen perustuu lukemattomiin eri tekijöihin. Se on samaan aikaan sekä tiedettä että taidetta. Juuri siksi pitää olla tarjolla vaihtoehto jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen. Ei muutamalla pärjää.

Siis vanha sähkösyöppö jääkaappi vastaan ei jääkaappia laisinkaan. Perheen sisäinen ristiriita, joka onneksi ratkesi luovalla kompromissilla. Lopputuloksena siis uusi pienempi ja energiatehokkaampi malli, joka ei blokkaa ikkunoista tulvivaa aurinkoa ja jonka päällinen voidaan ottaa tehokäyttöön. Vielä kun vanha kaappi löysi itselleen uuden hyvän kodin naapurista niin luopuminen oli helpompaa.

Olen huono heittämään tavaraa pois. Yksi haaveammateistani lapsenana oli antikvariaatin pyörittäminen. Valitettavasti ajatus kaatui realiteetteihin. Divarini olisi päätynyt konkurssiin koska en usko, että olisin pystynyt myymään ainuttakaan teosta. Ostanut niitä olisin kyllä roppakaupalla.

Eteinen siiviousvaiheessa tavarat levitettynä lattialle.Jääkaappi on jo kadonnut oikeasta ylänurkasta.

Miten luopua vanhoista kengistä, jotka ovat ihan käyttökelpoisia, ainakin kun on pimeää. Miten voi hankkiutua eroon vanhoista verkkaritakeista, joista muoti on ajanut vuosikymmeniä sitten ja joita ei minkään maailman retrovillityskään tule pelastamaan.

Netflixistä Marie Kondo päälle ja inspiraation hakuun. Konmarin ideana on säilyttää esineet, jotka tuottavat onnea ja löytää kaikille säilytettäville asioille kotipaikka. Eihän mun siis tarvitsekaan heittää mitään pois! Kantapäät tanaan tallatut Adidas Superstarit sisältävät onnellisia muistoja eikä niitä voi heittää pois. Samaisen valmistajan vain ihan pikkuisen rikkinäinen tuulitakki tuo mieleen Ålandia Cupin, jonka aikaisten jatkuvien sään vaihteluiden vuoksi takin vetoketjua vedettiin vuoroin kiinni ja hetken päästä taas avattiin. Eihän sitä mikään vetoketju loputtomiin kestänyt.

Usean tuskaisen päätöksen jälkeen löytyi hiukan pois heitettävää ja sitäkin enemmän äärimmäisen tarpeellisia vaatekappaleita, joille ei tosin juuri nyt ole käyttöä, mutta tulevaisuudessa aivan varmasti. Onneksi on tilava kellari.

Kunhan Amazonista tilatut tunnelmalliset kuvateokset saapuvat joskus ensi kuussa alkaa luomus olla loppukunnossa. Le Café Chez Nous on lähes valmiina avajaisiinsa.

Paskan vaa’an möivät

Photo by Dana Tentis on Pexels.com

Yksi tavoitteistani sapattini ajalle on painonhallinta. Tiukasta asian ajattelemisesta huolimatta se ei vielä ole hallinnassa. Käsittämätöntä. Koska tahto on vahva on vaa’an pakko olla viallinen.

Aikoinaan innostuin lähtemään mukaan bikinikuntoon-kisaan duunipaikallani. Olin silloin jonkin verran nykyistä runsaampi ja kaikkiaan pudotin pitkälti toistakymmentä kiloa voittaen kisan ylivoimaisesti. Itse asiassa pudotin noin kaksi kertaa enemmän kuin muut kisailijat yhteensä. Innoissani lähdin myös vastaanottamaan palkintoa, joka oli illallinen Tuusulan Krapilla. Yllätyksekseni en ilmeisesti ollut lukenut kilpailun kirjoittamattomia sääntöjä riittävän hyvin koska kisaan osallistuneet leidit olivat vakaasti sitä mieltä, että tottahan toki voittaja maksaa koko lystin. No herrasmies teki mitä herrasmiehen kuului tehdä.

Käyn nyt sapatin aikana vaa’alla lähes päivittäin ja vaaka päivittää painon automaattisesti aplikaatioon eli itseni huijaaminen on tehty suhteellisen vaikeaksi.

Päivittäisen painon muutoksilla ei vaan tunnu olevan mitään korrelaatiota siihen mitä olen edellisenä päivänä tehnyt tai pistänyt suustani sisään. 1000 kalorin urheilusuoritus ja pelkkää terveysruokaa ravinnoksi ja lopputuloksena on 200 gramman painon nousu. Erittäin epäloogista. Urheilu tosin saattaa kerätä nestettä ja se osaltaan selittää painon heittelyt. Myös lihaksistoni räjähdysmäinen kehitys lisää luonnollisesti massaani. Lihakseni ovat tosin vielä rasvakerroksen alla piilossa, mutta kyllä se six-päck sieltä jonakin kauniina päivänä tulee esiin kunhan tynnyri on raivattu ensin tieltä.

Painoa onkin seurattava yksittäisten punnitusten sijaan trendinä, joka toivottavasti kulkee oikeaan suuntaan. Ja jos ei kulje niin vaaka on vaihdettava.

Painonseurantani apu-excel, jonka käyrien pitäisi motivoida. Vähänpä motivoi noilla kulmakertoimilla..

Yksi poikkeus epäloogisuuteen kuitenkin löytyy. Aina kun juon olutta kerralla muutaman pullon liikaa on paino pudonnut seuraavana aamuna. Voisiko tämä olla uusi tieteellinen läpimurto painonhallintaan? Uskomaton keksintö, joka tulisi ilahduttamaan miljardeja (miespuolisia)ihmisiä ympäri maailman.

Photo by Lukas on Pexels.com

Voisiko oluen käytöstä painonhallintaan anoa patenttia? Mitä jos sen saa? Voinko vaatia osaa panimoiden tuotoista itselleni? Voiko joku joka ei, jostakin käsittämättömästä syystä, ole laihtunut olutta juomalla haastaa minut oikeuteen ja vaatia korvausta? Taidanpa siis toimia humaanisti ja julistaa keksintöni vapaasti käytettäväksi koko ihmiskunnan hyväksi.

Tiedemiehet ovat kautta aikojen joutuneet uhrautumaan tieteensä eteen. Joudun siis suorittamaan lukuisia epäkliinisiä testejä todistaakseni teoriani oikeaksi. Tähän aiheeseen vielä palataan kunhan testisessioita on riittävästi takana.

Fanitapaaminen

Suureksi yllätykseksi huomasin blogini alkaneen tuottaa ansioita. Kokonaiset 0,37 taalaa tuloja on tähän mennessä kerääntynyt mainosmyynnin ansiosta.

Photo by Skitterphoto on Pexels.com. Kuvassa oletettu mainostuotto vuoden sisällä.

Heräsi ajatus mihin tuhlata rahat. Toki ensin pitää verottajalta tarkistaa miten tuloista maksetaan verot, jottei ensi vuonna tule ikäviä yllätyksiä jälkiverojen muodossa. Toisaalta onhan tästä blogista aiheutunut ihan älyttömästi kustannuksiakin, joita tuotot eivät todellakaan kata (WordPress Premium + Domain + työhuonekustannukset + työvälineet ja -ohjelmistot + ammattikirjallisuus/-lehdet + työvaatteet eli pääosin kylpytakki, motivaatiojuomat, blogien rekvisiitta + kuvausvälineet/-matkakustannukset…) eli eikös ne taasen pysty vähentämään verotuksessa?

Rahat ovat lukijoitteni ansiota eli mikä voisikaan olla parempi tapa käyttää ne kuin järjestää fanitapaaminen. Korona on varmaankin moneen kertaan ohitse ennen kuin taaloja on kertynyt yhden tuopillisen verran. Tällä vauhdilla menee noin vuosi. Voimme siis alustavasti sopia nyyttikestiperiaatteella toimivasta tapaamisesta 2021 huhtikuussa. Nyyttikestillä tarkoitetaan sitä, että jokainen kustantaa itse omat juomansa ja mahdolliset purtavansa. Itse juon sponsaamanne tuopillisen.

Mikä olisi hyvä paikka tapaamiselle? Ottaen edelleenkin huomioon sen, että itse ajattelin kustantaa juomani mainostuloilla kannattanee valita jokin paikka missä harrastetaan happyhouria, jotta moiseen olisi varaa. Ehdottaisin jotakin Kallion kuppilaa.

Pahoittelut kaikille pääkaupunkiseudun ulkopuolisille lukijoille, mutta nyt mennään kirjoittajan mukavuusalueen mukaisesti. Jos mainostulot räjähtävät niin mennään sitten vaikka Bahamalle, mutta tällä hetkellä Kalliokin tuottaa persnettoa matkojeni osalta. Jos kunnolla vetäisin kotiinpäin niin paikkanahan olisi luonnollisesti jokin Hyrylän lukemattomista terasseista. Hyrylään on kuitenkin vaikea päästä ympäri Suomea, Yhdysvaltoja, Saksaa, Hollantia, Brasiliaa, Uutta Seelantia ja Kiinaa joista maista lukijani sivustolle saapuvat.

Toivottavasti ensi vuoden huhtikuu on lämmin. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa terassikausi kuin tapaamisemme. Nauttia yhdessä juhlallisesti haalea, vaahdoton ja suhteellisen mauton olut pehmenneestä muovituopista.

Pistäkää siis varaus kalentereihinne: ”Sapattiman -fanitapaaminen” huhtikuu 2021. Kannattaa tehdä kokopäivän varaus koko kuulle. Lyödään tarkempi ajankohta ja paikka kiinni sitten lähempänä tapaamista.

Pitänee myös perustaa Sapattimanin verkkokauppa, josta voitte ennakkoon tilata fanitavaraa erottautuaksemme muusta terassin väestä. muutenkin kuin tyhjimmän pöydän perusteella. Tuon ne itse paikan päälle niin säästyy postimaksut. Koska Suomen huhtikuu on kaikesta huolimatta kuitenkin vähäluminen pitää sortimenttiin lisätä villaiset kaulaliina ja pipo. Niitä pitää valmistuttaa ylimääräisiä kappaleita koska terassi-illan edetessä voivat olla hyvä myyntiartikkeli tuleville faneille.

Tapaamisiin!

Pornoa ja kiristystä

Photo by Vijay Putra on Pexels.com

Inboxin kroonisesta tyhjyydestä johtuen satuin katsomaan pitkästä aikaan roskapostikansioon. Yllätykseni löysin viestin jossa kerrottiin videosta leikkiessäni itsekseni nettipornon parissa. Yleensä sivuutan moiset viestit salaman nopeudella, mutta ilmeisesti lisääntyneestä vapaa-ajasta johtuen mielenkiinnosta lukaisin viestin ja pysähdyin ilmiselvän faktan nähdessäni. Viesti sisälsi yhden aikoinaan käyttämäni salasanan. Epäluuloinen tunne valtasi mieleni, ei huonosta omastatunnosta johtuen, vaan siitä miten ihmeessä joku Brigid tietää vuosia sitten käyttämäni salasanan?

Viestiä hiukan muokattu eli omat tunnistetiedot poistettu ja salasana vaihdettu ettei kukaan saa päähänsä jatkaa pommitusta jos kuva alkaa elämään omaa elämäänsä netissä ja bitcoin-pankkitilin osoitetta on pätkäisty sekä alusta että lopusta.

Viesti oli jo pahasti vanhentunut. Kiristäjä uhkasi lähettää kuvani lähimmäisilleni kaksi viikkoa sitten leikkimässä itseni kanssa vaatien 24 tunnin sisällä bitcoineissa suhteellisen vaatimatonta, mutta euroissa n. 2000 euron summaa vastaan. Kyse oli, kuten me kaikki tiedämme pelkästä aiheettomasta kiristyksestä. Salasana ja sähköpostiosoitteeni oli peräisin jonkin palvelun ammoisesta tietomurrosta.

Jos asettuu hetkeksi kiristäjän asemaan niin normaalille kuolevaisella moinen summa ylittää merkittävästi videon aiheuttaman mainemenetyksen. Harva maksaa vaikka kokisi painetta moiseen. Pari sataa saattaisi tuottaa enemmän rahavirtaa.

Heräsi kysymys ketä ovat lähimmäiseni? Luokitellaanko esimerkiksi Tietoviikkolehden päivittäinen uutisposti lähimmäisekseni vai tulkitaanko lähetettyjen postieni viimeisimmät vastaanottajat vai saapumieni postien moiseksi?

Muutin noin vuosi sitten salasanakäytäntöäni lukuisten palveluiden tietovuotojen vuoksi seuraavaksi: laitan palvelun pari ensimmäistä kirjainta salasanaan tunnistaakseni jatkossa tietovuodon lähteen (esim hölkkä.com -> qwerty9+ ). Kun seuraava porno- tai vastaava kiristäjä iskee on näin helppo tunnistaa mistä vuoto on lähtöisin jos viesti sisältää salasanoja.

Oma sähköinen identiteetti on arka asia. Kuka tahansa voi suhteellisen helposti esiintyä kenenä tahansa nykypäivänä. Luottokorttiyhtiöt ovat pääosin ottaneet käyttöön vahvistetun autentikoinnin verkkomaksuissa, mutta laskulle saa edelleenkin sovitettua ostokset pelkästään nimellä ja sosiaaliturvatunnuksella. Sotu pitäisi olla salattua tietoa, mutta useissa yhteyksissä sitä edelleen kysytään. Miksi esimerkiksi Adlibriksen verkkokauppa vaatii sotua luottokorttimaksun yhteydessä?

Takan ja paljun tulipesän hyvänä puolena on se, että henkilötietoja sisältävät paperit on helppo hävittää polttamalla. Suosittelen sensitiivisten paperien hävittämistä kaikille tavalla tai toisella.

Välitavoite 1/8

Neljän kuukauden kehittymisohjelmasta on nyt takana 12,5% ja on aika ensimmäiseen välitavoitteiden analysointiin.

Photo by Engin Akyurt on Pexels.com

Ensimmäiset sapattipäivät olivat omituisia. Puhelin ei soinut, sähköpostit eivät täyttäneet inboxia ja oli koko ajan huono omatunto tekemättömistä töistä, joita ei enää ollut.

Omaehtoinen tiukka päivittäinen ohjelma on osoittautunut lähes mahdottomaksi noudattaa. Intoutessani tekemään jotakin vie se mennessään muiden asioiden jäädessä. Olen ollut itselleni armollinen ja antanut tämän tapahtua. Vapaapäivät pysyneet annetuissa rajoissa eli olen pyrkinyt lorvailemaan päivän viikossa. Lorvailu on kyllä pääosin mennyt myttyyn. Vapaa-päivä on kulunut joko kodinkunnostuksessa, kirjoittamisessa tai pyyteettömän hyväntekeväisyystyön merkeissä.

Kirjoittaminen ei ole mennyt lainkaan suunnitelman mukaan. Päätuote eli romaani ei ole juuri edistynyt. Tätä blogia olen rustaillut. Pitää ryhdistäytyä asian suhteen.

Fyysisestä kehityksestä olen pyrkinyt pitämään tiukasti kiinni. Aamu HIIT:t olen vetänyt lähes poikkeuksetta aamuisin parin kahvikupposen jälkeen. Mutenkin liikunnallinen alku on ollut tottumattomaan kroppaan tiukka eli joka paikkaan sattuu säännöllisesti. Kunnon kehitykseksi valitsemani ”Cooper-mittari” näyttää tulosten valossa loistavalta eli olen pari viikkoa aikataulua edellä, mutta terveellisyyden kannalta tulos oli katastrofi. Pumppu hakkasi suorituksen aikana kuin viimeistä päivää keskisykkeen ollessa 163. Juoksukunnon kehittäminen pitää siis aloittaa hiukan rauhallisemmin. Tosin keväinen sää ei oikein innosta ulkoiluun.

Painonhallinta on mennyt mönkään. Olen syönyt vähemmän ja terveellisemmin ja liikkunut enemmän ja silti vaaka näyttää lähes lähtötasoa. Syynä on pakko olla merkittävä lihasmassan kasvaminen. Otan ohjelmaan mukaan myös kehon mittaamisen eli välietapeissa mittaan rintakehän, käsivarsien, vyötärön, lantion ja reiden ympärysmitat. Eli paikat joihin rasva kerääntyy ja joiden pitäisi ainakin alkuvaiheessa pienentyä.

Ruoan laittoon ja sen nauttimiseen olen käyttänyt normaalia selkeästi enemmän aikaa. Uutena tarkoituksena on lisäksi poiketa tutuista ja turvallisista perusmätöistä eli valmistaa ainakin kerran viikossa jotakin aivan uutta ja ihmeellistä apetta. Trendin aloitti Pääsiäisenä valmistettu marokkolainen lammaspata, jonka ohje sävellettiin yhdistämällä useita eri netistä löytynyttä reseptiä summittaisella maustamisella. Nopean version ohje oli suunnilleen seuraava (tarkat annostelumäärät vapaasti sovellettavissa).

Marokkolainen karitsapata pääsiäisillallisen jämistä
Pata toista tai kolmatta kertaa lämmitettynä. Kuvassa taas härskiä tuotesijoittelua erään potentiaalisen sponsorin houkuttelemiseksi. Le Creuset on varmasti paras paistinpannu jonka olen koskaan omistanut.
  • karitsan paahtopaistia, grillattu mediumiksi ja pilkottu pienehköiksi siivuiksi
  • keitettyä riisiä
  • kikherneitä
  • rusinoita
  • lihalientä
  • pilkottua parikaa
  • lohkottua punasipulia
  • pilkottua valkosipulia
  • rosmariinia
  • juustokuminaa
  • inkivääriä
  • paprikajauhetta
  • kaardimummajauhetta
  • chiliä
  • turkkilaista jugurttia jossa ripaus suolaa, hunajaa, muussattua mintunlehteä ja sitruunan mehua

Sekoita kaikki ainekset ja laita 200-asteiseen uuniin ja hämmennä väillä. Pidä uunissa kunnes on niin nälkä, että on pakko syödä. Nauti minttuisen jugurttikastikkeen kanssa. Varmaankin raaan lihan ja riisin kypsyttäminen uunissa pitkään toisi vielä herkullisemman lopputuloksen, mutta tämä versio syntyi Pääsiäisillalliselta jääneistä lihasta ja riisistä mihin lisättiin kaikkea kaapista löytyvää, joka tuntui edes vähän liittyvän Marokkoon. Rusinoiden tilalla pitäisi kai käyttää taateleita, mutta niitä ei kotoa juuri silloin löytynyt.

Muutamia kertoja on ruokavalion hallinta pettänyt. Yksi Pantteri-Mix, yksi juustosnacks pussi syöty ja kerran Hesellä vierailtu. Pantterit, koska ne ovat niin hyviä ja juustonaksut, koska näin niistä enneunen ja Hese johtui kovasta nälästä ja heikosta luonteesta. Olutta juon kohtuudella ja siitä en ajatellut luopua. Jotain paheita pitää elämässä olla ja sitäpaitsi olut on brittiläisten tutkimusten mukaan hyvä palautusjuoma. Olisin varmasti aivan romuna ilman sitä.

Verenpaine on kehittynyt loistavasti oikeaan suuntaan. Jotakin positiivistä.

Myös kodinkunnostus etenee rivakasti. Se tosin vie paljon odotettua enemmän aikaa. Pihan pienet kunnostukset etenevät sään salliessa ja kodin sisätilat siistiytyvät tai muuntuvat huone kerrallaan. Eteinen tullee kokemaan suurimman muutoksen sekä tavaran paljoutensa että käyttötarkoituksensa suhteen. Eilen eteisessä meni aikaa kahdeksan tuntia lopputuloksena pari jätesäkkiä roskia ja neljä isoa laatikollista tavaraa kellariin. Siivouksen yhteydessä löytyi noin viisikymmentä paritonta hanskaa tai tumppua. Katoamistauti on tarttunut sukista lapasiin.

Pihalla on suoritettu harvennushakkuita. Vanhoja alunperin liian lähelle taloa istutettuja puita on kaadettu, tuijia ja puskia lyhennetty, rempallaan olevia asioita korjattu, terassi pesty kahteen kertaan, kerran painepesurilla ilman virtaa ja kerran virran kanssa. Komposti kasvaa korkeutta ja sekin pitäisi joskus kääntää. En tosin tiedä millä ilveellä. Vaatii varmaan kauhakuormaajan paikalle roudaamista.

Opiskelu pissii ehkäpä kaikkein pahiten. Lähtö oli terävä, mutta niin hassulta kuin se kulostaakin niin ei aika oikein tunnu riittävän. Avoimen korkeakoulun tekoälykurssi on käynnissä ja toisena valitsemanani kokonaisuutena olen perehtynyt organisaation muutoshallinnan viestinnän ihmeelliseen maailmaan. Aiheen tiimoilta löytämäni materiaali ei vain ole opettanut mitään uutta ja ihmeellistä. Homma tuntuu olevan jo valmiiksi hallussa. Taidan vaihtaa aiheeksi IoT:n ja M2M:n tai rupeaisiko laajentamaan kompetensseja johonkin ihan uuteen ja ihmeelliseen?

Välitavoite 1/8 15.4.2020 tulokset:
AsiaTavoite 1/8TulosArvosana
Juoksukunto3,4 kilometriä alle 25 minuuttiin23:09Kiitettävä
VerenpaineLopputavoite erinomainen vähintään 119/79, välitavoitteena trendi oikeaan suuntaan121/70Kiitettävä
LihaskuntoEi määritelty, tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessäEi tulosta
Fyysinen harjoittelu2 tuntia päivässä65%Tyydyttävä
Fyysinen harjoitteluJoka päivä yli 10 000 askelta. UUSI!UusiEi tulosta
Painonhallinta85 kiloa (lähtöpaino 86 kiloa)85,9Välttävä
PainonhallintaVartalon mitat. Pitää määritellä ja tietysti myös mitata. Määriteltävä huhtikuun loppuun mennessä. UUSIEi tulosta
Uni8 tuntia yössä88%Hyvä
Henkinen kehittyminenEi määritelty, tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessäEi tulosta
Kirjalliset tuotokset 12 tuntia päivässä58%Välttävä
Kirjalliset tuotokset 2Romaanin edistyminen, tarkempi tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessäEi edistystäHeikko
Kodinkunnostus2 tuntia päivässä75%Tyydyttävä
Opiskelu2 tuntia päivässä38%Heikko
ItsekuriVapaapäiviä korkeintaan yksi viikossa100%Kiitettävä
ItsekuriTulosten kirjaus päivittäin90%Kiitettävä
Henkinen kehittyminenEi määritelty, tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessäEi tulosta

Prosenttien arvosanat on skaalattu sumealla logiikalla kouluarvosteluista (4-10 -> 0-100) seuraavasti:

89-100Kiitettävä
76-88Hyvä
63-75Tyydytävä
51-63Välttävä
0-50Heikko

Seurantajakson bonusmaininnat:

  • Hampaat tarkastettu, pari vanhaa paikkaa trimmattu ja vähäinen hammaskivi poistettu
  • Välikaton luukku korjattu huimasta korkeudesta huolimatta

Yhteenvetona kehittyminen etenee keskimääräisesti. Huolestuttava piirre on tiettyjen asioiden huono tila (paino & romaani) eli niihin pitää laittaa selkeästi enemmän paukkuja seuraavilla mittausjaksoilla. Vapaallaolo on yllättävän kiireistä ja rankkaa.

Kirjallinen tuotos

Sapattiman.com ei ole kirjallisen tuotantoni pääkohde. Tavoitteena on jatkaa muutama vuosi sitten aloitettua romaania.

Photo by Pixabay on Pexels.com

Tämän blogin funktiona sen sijaan ovat ainakin seuraavat asiat:

  • Itsensä kehittämisen tavoitteiden motivointi. Tavoitteiden ja niiden seurannan tuominen julkiseksi vaikeuttaa merkittävästi niiden laistamista.
  • Elämisen rytmin säilyttäminen. Kun tavoitteena on julkaista viikossa pari hiukan ajateltua kirjoitelmaa ja pari rykäisyä pysyy elämässä tietty rytmi. En uppoudu päiviksi Football Managerin imuun tai röhnötä sohvalla Netflixiä tuijotellen.
  • Kirjoitusrutiinin lisääminen. Työelämässä pääasiallinen dokumentointiväline oli sähköposti ja Powerpoint. Kummankaan yhteydessä ei tekstiä tullut liikoja tuotettua, enemmänkin ranskalaisia viivoja ilman lauserakennetta. Kirjoittaminen rutinoi kirjoittamiseen, jota tarvitsen varsinaiseen tavoitteeseeni.
  • Mitä kuuluu -tiedon välittäminen niille joita se mahdollisesti kiinnostaa. Vaikkei tämä blogi ole suoranainen päiväkirja, kertoo se jotakin puuhasteluistani. Tätä osuutta on tarkoitus hiukan lisätä vastaisuudessa.
  • Sosiaalisen median lainalaisuuksiin tutustuminen ja työkalujen käytön opiskelu. WordPress ja Google Analytics on tullut tutuksi blogia pyörittäessä. Hakusana optimointi, Twitterin ja Facebookin lisäksi on tarkoitus ottaa uusia some-kanavia käyttöön sillä rajoituksella etten todellakaan aio alkaa tanssimaan tai laulamaan TikTokissa. En vaikka kuinka pyydettäisi. Lisäksi blogin visuaalinen ilme on erittäin spartalainen eli siihenkin pyrin saamaan kohennusta lisäoppimisen kautta.

Mikäs sitten on päätavoite kirjoittamiselle? Kirjoittaa vihdoin se romaani josta olen koko ikäni haaveillut. Aihetta tai valmiusastetta en aio vielä tämän enempää paljastaa, mutta teos tullaan luonnollisesti nimittämään 2000-luvun merkittävimpien kaunokirjallisten luomusten joukkoon ja sen oikeudet myydään 50 maahan Hollywoodin ja BBC:n kamppaillessa filmausoikeuksista.

No toki ensimmäinen tavoite on saada homma maaliin ja sitten katsoa onko tuotoksesta mihinkään.

Juoni on pääosin kasassa. Tosin odotan innolla miten se päättyy. Vimeiset luvut ovat vielä itsellenikin arvoitus. Vaihtoehtoja on useita. Jännä jossain vaiheessa lukea loppuratkaisu.

Kyseessä on realistinen romaani. Ei fantasiaa, eikä scifiä. Niitä kirjoittelin kesät mökillä varhaisessa teini-iässä. Kyseessä on fiktiota vaikkakin osa tapahtumista perustuu väljästi ja toivottavasti tunnistamattomasti itseni tai tuttujeni elämään. Yksikään romaanin hahmo ei edusta suoraan ketään oikeaa hahmoa. Piirteitä toki on käytetty ja joku saattaa olla niissä tunnistavinaan itseään tai jotakuta toista.

Kirjoitustyyli on ollut pienoinen haaste. Alkaessani kirjoittamaan käytin yhtä tyyliä, mutta matkan varrella se on merkittävästi muuttunut eli osan jo tehdystä työstä joudun uudelleen kirjoittamaan. Veivaaminen onkin ehkä suurin haasteeni. Olen ”kerralla purkkiin” tyylisuunnan suuri ystävä, kuten tästä blogistakin voi jokainen helposti todeta. Kirjoitan siis tekstin, korjaan korkeintaan räikeimmät kirjoitusvirheet ja lähetän tuotoksen matkaan. Romaanissa tämä tyyli ei oikein onnistu. Kappaleita pitää hioa, osin kirjoittaa kokonaan uusiksi kun jokin hyvä ajatus ei olekaan tyylin tai juonen kannalta oikea.

Hidas eteneminen turhauttaa. Senkin sietäminen on osa prosessia, jonka lopputuloksena on harmonisempi ja parempi minä.