Sapattiman – sapattimiehen seikkailut

Tunnelmia ensimmäisen sapattiviikon jälkeen.

Viikko sapattia takana. Kuvittelin aina, että työni luonteesta johtuen suunnitelmallisen työn tekeminen kärsii suunnittelemattomista asioista joihin täytyy viipymättä paneutua. Vastoin kaikkia oletuksia sama ilmiö esiintyy myös vapaa-aikana. Yllättäviä hommia pulpahtaa sieltä täältä. Pikaiseksi suunnitellut asiat vievät yllättävän kauan. Laattaliiman ostamiseen eli käytännössä sen epätoivoiseen etsimiseen rautakaupasta meneekin matkoineen toista tuntia. Paikallinen K-market on hyödyntänyt hiljaisempaa hetkeä ja laittanut koko kaupan pohjapiirroksen uusiksi. Nopea kauppareissu venyy moninkertaiseksi, kun mikään tavara ei ole enää siellä mistä se vielä viikko sitten löytyi.

Kaikkien suunniteltujen osakokonaisuuksien jakaminen tasaisesti jokaiselle päivälle ei myöskään toimi. Väliin johonkin vaan uppoutuu toisten asioiden kustannuksella. En asioiden toteutumisen seurannassa ole huomioinut päivittäistä tekemistä kuin 100% asti eli jonkin kokonaisuuden päivittäistä ylisuorittamista ei ole siis seurannan prosenteissa näy.

Ajoissa nukkumaan meneminen on aina ollut heikkouteni. Olen tuottavimmillani puolen yön tietämillä. Nytkin kirjoitan tätä tuotosta kellon ollessa 00:42. Vakaa tarkoitus oli olla unten mailla puolilta öin ja herätä aamuisin kahdeksalta. Pariin otteeseen on suunnitelma pitänyt, useimmiten ei.

Opiskelu vaatii keskittymistä. Vanha viisaus, joka taas iskee kovaa korville kuten se aikanaan nuoruudessa opiskellessani teki. Se vaatii aikaa ja rauhaa. Se vaatii virkeätä mieltä. Se on siis jäänyt vähän heittelle. Teknisten välineiden opiskelu on tuttuun tapaan ollut ainoa menestystarina tällä sektorilla. WordPressin, Google Analyticsin ja Hootsuiten käytön opiskelussa on mennyt tovi jos toinenkin. Tekoälyn opiskelu lähti vauhdilla liikkeelle, mutta nyt ei ole liian moneen päivään ehtinyt asiaan paneutumaan.

Kirjallinen tuotanto on keskittynyt sapattiman.comin ylläpitoon. Tuotan postauksia usein pari kerrallaan ja julkaisu tapahtuu osin ajoitetusti. Kirjoitan vauhdilla enkä useinkaan enää palaa uudelleen jäsentämään tai korjailemaan tuotoksia. Tästäkin huolimatta blogillani on yllättävän paljon lukijoita. Romaani ei sen sijaan ole edistynyt vielä rivinkään vertaa, mutta sen rakenteen suunnittelu mindmappingillä alkaa olla valmiina. Toki vanhaa tuotosta löytyy sivukaupalla.

Kun maltillinen kuntoilija aloittaa parin tunnin päivittäisen rupeaman ei kroppa oikein tahdo pysyä mukana. Juoksemista en ole vielä uskaltanut edes ajatella kun joka paikkaan sattuu jo muutenkin HIIT:n ja punttijumpan seurauksena. Kävely on ainoa liikuntamuoto, joka ei satu. HIIT:n olen vetänyt joka ikinen aamu. Ohjattu loppuvenyttely on täyttä murhaa saaden hien virtaamaan varsinaista kuntoilua voimakkaammin. Miten ihminen voikaan olla näin kankea ja jäykkä. Olen joskus oikeasti ollut notkea kuin pajunoksa harrastaessani aikanaan painimista. No siitä on tosin aikaa nelisenkymmentä vuotta ja vielä useampia kiloja.

Ruokailu on oikeastaan ainoa kokonaisuus, joka on mennyt pääosin suunnitelman mukaisesti. Olen käyttänyt selkeästi enemmän aikaa ruuan valmistamiseen ja ennen kaikkea sen syömiseen. Normaalisti lounas tuli ”nautittua” se maksimissaan vartissa. Nyt rauhoitan ruokahetken. Syön hitaasti hotkimatta. Yllättävää, että ruokakin maistuu paljon paremmalta kun sitä ehtii pelkän nielemisen sijaan kunnolla mutustelemaan. Seuraavaksi on suunnitelmassa alkaa valmistamaan kokonaan uudenlaisia ruokalajeja. Yksinkertaista, mutta jotain uutta ja ennen laittamatonta. Iltalukemisena olen innolla läpikäynyt paremmalle puoliskolleni joululahjaksi ostamaa Saku Tuomisen ”Kaikki mitä olen oppinut hyvästä ruuasta” kirjaa. Loistavalta vaikuttavaa ruokaa ilman mitään kikkailuja. Pasta sitruunapestolla saattaa löytyä lähipäivien ruokalistalta.

Kodinkunnostus eteni eilen aimo harppauksin. Ennen eilistä koostui aiheeseen uhrattu aika lähinnä tehtävälistan työstämisestä ja tarvittavien materiaalien hankinnasta. Yhden päivän aikana kiikuin kahdesti huojuvilla tikkailla todella korkealla korjaten ensiksi osittain irronneen räystään syöksyputken ja sitten yrittäen saada välikaton luukkua takaisin saranoilleen ja huomaten, että hommaan tarvitaan omien käsieni lisäksi vielä vähintään yksi ylimääräinen. No sain junnattua luukun paremmin koloseen. Sisäänkäynnin irronneet laatat on taas kiinnitetty ja muutama muu pikkuhomma tuli kuntoon. Tällä viikolla työlistalla on jäljelllä ainakin eteisen siivoaminen ja siitä osan muuttaminen aurinkoiseksi ranskalaiseksi aamiaiskahvilaksi, terassien ja ulkokalusteiden pesu ja öljyäminen ja suururakkana tyhjien tölkkien ja pullojen raahaaminen autokatoksesta kauppaan.

Viikon kuluttua on ensimmäisen välitavoitteen mittaamisen aika. Vaa’alla käyn päivittäin ja vähän joutuu tulevana viikkona kuromaan pysyäkseni tavoitteessa. Olen joskus aiemminkin huomannut, että pudotuksen alussa paino heittelee käsittämättömästä suunnan tasaantuessa ja vakiintuessa myöhemmin. Nyt olen syönyt vähemmän ja terveellisemmin ja liikkunut enemmän. Jonain aamuina paino on laskenut ja toisina taas noussut vailla mitään logiikkaa. No jos muu ei auta niin pitää alkaa saunomaan toppapuku päällä kuten aikanaan painiessa ennen kisojen punnitusta.

Verenpaine on enää aavistuksen verran jäljessä lopullisesta tavoitteesta. Korkea normaali on muuttunut normaaliksi ja lienee tällä vauhdilla saavuttavan kevyesti tavoitteena olevan ihanteellisen tason. En ole ikinä tietoisesti stressannut, mutta ilmeisesti alitajuntani on sitä tehnyt tai sitten terveemmällä ruualla ja/tai liikunnalla on osuutensa verenpaineen tulosten nopeaan parantumiseen.

Seuraan eri tavoitteiden edistymistä ajallisesti päivittäin. Seuranta löytyy omalta sivultaan sapattiman.comista.

Osa kehitykseni mittareista ja toimenpiteistä on vielä määrittelemättä, mutta en ole ottanut aiheesta painetta. Laitetaan homma kuntoon tulevina viikkoina.

Viikon päästä tarkkaa analyysiä kehittymisestä tuloksineen. Saas nähdä miten äijän käy.