Paksu Bertta ja Pikku Perkele

Perheen muonavahvuuteen kuuluu ihmisten lisäksi myös kaksi nelivarvaskonnaa. Naaras tottelee virallisesti nimeä Pipsa, mutta olomuodon perusteella saatu lempinimi Paksu Bertta lienee yhtäkäytetty. Uros on muutaman vuoden takaisen parin viikon lomamatkansa vuoksi mediakuuluisuuttakin nauttinut Petteri, joka tunnetaan paremmin nimellä Pikku Perkele.

Pipsa käyttää pääosan ajastaan nukkumisen lisäksi syömiseen. Puolustaakseen ruokaa Petteriltä se usein makaa salaatin päällä estäen pienempäänsä saamasta murustakaan. Kesällä ruokkiminen on helppoa ja halpaa. Voikukka kelpaa niin aamiaiseksi, lounaaksi ja päivälliseksi välipaloja unohtamatta.

Petteri lounaalla.

Petteri syö, nukkuu ja yrittää harrastaa seksiä Pipsan kanssa. Konnien kokoero tekee viimeksi mainitusta puuhasta hupaisan näköistä yli puolta pienemmän uroksen yrittäessä kiivetä naaraan selkään ääntelehtimään kuin kumiankka. Muutenkin Petterin luolamiesmäiset hurmaamistavat eivät tunnu innostavan naarasta. Vai mitä miten kävisi nykypäivänä hurmurille baarissa joka ensi töikseen nappaisi hampain neitokaisen nenästä kiinni tarkoituksenaan lamaannuttaa kauniimpi sukupuoli. Voisi olla lopputuloksena polvi nivusissa ja oikeusjuttu.

Pariskunnan intiimihetki

Petteri on konnista selvästi sosiaalisempi. Se tunkee mukaan aamusuihkuun ja kolistelee kauhealla vauhdilla ympäri kämppää. Pienet esteetkään eivät jäppistä haittaa, osa niistä tarjoaa jopa hupia, kuten alla oleva video osoittaa.

Petteri laskee mäkeä. Vieressä olevan halon avulla se välillä tajuaa kiivetä takaisin.

Pipsa ilmestyi yhtenä päivänä yllättäen perheeseemme tai ainakin yllättäen minulle. Tulin kotiin puolenyön maissa joltakin lukuisista ulkomaan duunireissuistani ja hämmennyksekseni huomasin jonkin oudon möykyn liikkuvan keittiössä. Klapi kädessä lähestyin pimeydessä petoa ja juuri kun olin huitaisemassa sen hengiltä tajusin kyseessä olevan kilpikonnan. Pipsan edelliseen perheeseen oli tullut koira joka näki konnassa maistuvan suupalan. Hempeäluonteinen perheeni pelasti konnan, toki meikäläiseltä mitään kysymättä. Petterin ilmestyminen noudatti pitkälti samaa kaavaa paitsi sen tapauksessa konna ei ollut saalis vaan saalistaja. Petterin aiempaan perheeseen oli putkahtanut vauva, jota konnamme tykkäsi näykkiä jos lattialla vastaan tuli.

Toinen etsii ruokaa ja toinen ihan jotain muuta.

Koronoiden ja sapattien seurauksena ei ole ihan varmaa jääkö pojille aikanaan mitään rahanarvoista perittävää, mutta pari konnaa he saavat jonakin kauniina päivänä riesoikseen. Itsepähän aikoinaan halusivat.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: