Sapattiman – sapattimiehen seikkailut – Sivu 4 – “We only have two lives. The second one begins when we realize we only have one”

Välitavoite 2/8

Neljän kuukauden kehittymisohjelmasta on nyt takana 25% ja taasen analysoidaan kehittymistäni.

Rytmi on hiukan kärsinyt muutaman antisapattimaisen tarjouksen myötä. Työehdotukset ovat tulleet kirjaimellisesti yllättäen ja pyytämättä. Pahaksi onneksi ne ovat myös olleet äärettömän mielenkiintoisia ja tarjonneet uudenlaisia aidosti haastavia mahdollisuuksia. Mutta niistä ei nyt enempää tässä vaiheessa.

Olen oletuksieni vastaisesti tottunut erinomaisesti ohjatun kiireen puutteeseen. Herää kysymys, että tälläistäkö kesälomien kuuluisi olla? Ei loman aikaisia pakollisia puhelinpalavereita pari kertaa päivässä eikä pakollisia maileja aina kun paremman puoliskon silmä välttää. Olla vaan huolehtimatta mistään muusta kuin omista asioistaan. Heti alkuun voi sanoa, että henkinen puoleni on saavuttanut välitavoitteensa vaikka mittarit ovat edelleenkin määrittelemättä.

Pidän ensimmäistä kertaa vuosiin puhelimessani ääntä päällä. Aiemmin se on ollut liki mahdotonta kun puheluiden lisäksi jokainen lukuisista viestintäkanavista on piipannut taukoamatta. No nyt otin puolen päivän äänellisyyden jälkeen kuitenkin Twitteristä Trumpin tilin pois seurannasta, koska herra suoltaa sontaa viesti minuutissa vauhtia. Aikaansaava kaveri mikä tulee sosiaalisen median sisältötuotantoon.

Aloitetaan tällä kertaa henkisestä kehittymisestä. Asetin 1/8-väliseurannan yhteydessä mittariston kehittämisestä, mutta asiaa tutkittuani luovuin asiasta. Ensisijainen tavoitteeni saavuttaa mielenrauha ei synny tuloksia mittaamalla vaan paremminkin luopumalla niistä.

Yritin perehtyä Mindfullnessiin, mutta jotenkin homman juju jäi itselleni hämäräksi. Saavutan saman katsomalla kattoon olematta ajattelematta juuri mitään kuin ohjatussa sessiossa.

Olen rauhoittanut tietoisesti itseäni. Käytän Hesarin ja aamupalan, joka koostuu kahdesta kahvikupillisesta, nauttimiseen reilun tunnin. Nautin samalla ranskalaisen kahvilan aamuauringosta ja yrttien tuoksusta.

Kahvilamme koristetaulut ovat kovaa vauhtia tulossa Saksan Amazonista. Tosin Postin jakelutietojen mukaan yksi niistä seikkailee parhaillaan Liedon jakelukeskuksessa. Taitaa olla Turku ja Tuusula kirjoitusasultaan liian lähellä toisiaan. No paketilla on ainakin kavereita mikäli valtakuntamme luotettavimman tietolähteen Vauva.fi:n keskusteluihin on luottamista.

Olen siis vauhdilla saavuttamassa Zen-tilaa. Vielä kun ilmat hiukkasen lämpiäisivät niin saavuttaisin sen vieläkin nopeammin riippukeinusta käsin luomet kevyesti suljettuina. Tästä tulikin mieleen, että pitää käydä läheisellä Ruduksella kivilaattaostoksilla, jotta saa laajennettua terassia riippukeinun verran. Muuten ei juhannustansseista tule mitään.

Riippukeinusta aasinsillan kautta nukkumiseen. Unen määrä ja etenkin laatu on parantunut jatkuvasti. Nukkumaan menen tosin milloin sattuu, muutaman kerran jopa ajoissa kuten olin vakaasti suunnitellut. Edetään askel kerrallaan ja ollaan tyytyväisiä saavutettuihin tavoitteisiin ja laitetaan rytmi kuntoon ajan kanssa.

Koti- ja pihatyöt ovat vieneet pääosan ajasta. Tosin ne ovat rytmittyneet siten, että joinakin päivinä on väännetty 10 tunnin rupeama ja joinakin sitten paljon vähemmän. Kämppä on jo siivottu pariinkin kertaan. Turhia tavaroita on lentänyt pihalle jätesäkkikaupalla. Autokatoksen takaseinäkin on alkanut paikoitellen näkymään tyhjiä pulloja ja tölkkejä sisältävien kassien siirtyessä kauppojen palautusautomaatteihin. Hyrylän Hyrrän pullonpalautusautomaattia kannattaa välttää kuin ruttoa vai pitäisikö nykyään sanoa kuin koronaa. Automaatti ei vain yksinkertaisesti toimi. Jos se suostuu ottamaan pulloja vastaan niin tölkkien palautus on mahdotonta.

Työhuoneessa mahtuu jo kävelemään eli lattia on osittain tyhjentynyt. Tosin paljon on vielä tekemistä kyseisen huoneen osalta. Pihaa on laitettu kuntoon ja kohta on aika avata Solina ja laittaa Winston hommiin. Näistä tulossa aikanaan oma kirjoitukset.

Haravoin oikeasti ensimmäistä kertaa kunnolla koko elämäni aikana. Jotenkin olen onnistunut tähän asti syystä tai toisesta välttelemään puuhaa. Vetelin apinanraivolla koko pihapiirin yhtenä päivänä kasoihin ja toisena päivänä kasat tunkiolle. Ja kolmantena päivänä ei sitten kroppa suostunutkaan oikein yhteistyöhön. Ei olisi ikinä uskonut, että haravointi käy urheilusta. Ehkä pitäisi myös kiinnittää huomio tapani tehdä kaikki täysillä mitä ikinä sitten teenkin. Joskus voisi kai tehdä asioita myös puolitehoilla?

Kirjoittaminen ei edelleenkään ole mennyt lainkaan suunnitelman mukaan. Päätuote eli romaani ei ole edistynyt riviäkään. Tätä blogia olen rustaillut harvakseltaan. Alussa mainitsemani hämmennykset ovat tuottaneet jonkin verran kirjoitustyötä, mutta se ei ole syynä kirjalliseen saamattomuuteeni.

Kirjoittaminen viestintämuotona on muutenkin älyttömän hidas kanava. Kahdenkeskisessä viestinnässä puhe toimii paljon tehokkaammin ja mahdollistaa välittömän vuorovaikutuksen mikäli puhujat vain malttavat kuunnella toisiaan. Ehkäpä työelämän tehokkuuteni perustui osittain siihen etten paljon maileja rustaillut. Ja nekin jotka kirjoitin muodostuivat yhdestä tai korkeintaan kahdesta lauseesta. Viime vuosina käytyäni erään kollegani työnlomassa tarjoaman ”Kuinka yksinkertaisen viestin saa muutettua proosaksi, jossa vältetään kaikkia riskejä eli ei suoraan oteta kantaa mihinkään” -kurssin pohjalta en opetuksesta huolimatta edelleenkään sisällyttänyt sähköposteihini romaania, mutta opin sentään laittamaan viestin alkuun ja loppuun tervehdyksen, joka on kuulemma hyvien tapojen mukaista.

Fyysisestä kehityksestä olen pyrkinyt pitämään tiukasti kiinni. Aamu HIIT:t olen vetänyt ainakin joka toinen päivä, lähes poikkeuksetta aamuisin. Punttitreenejä olen hiukan passaillut. Ensimmäisen kahden viikon aikana niska meni sen verran jumiin, että on pitänyt pitää taukoa. Paremman puoliskon kotiin tilaamat tanko ja painot on varovasti otettu käyttöön. Parin päivän maltillisen treenauksen jälkeen on lopputuloksena aavistuksen verran kipeytyneet kyynerpäät. Veikkaan lievää tekniikkavirhettä, koska tavoitteena on ollut ryhdin, hartioiden, rintalihasten ja hauiksen kehittäminen. Ei kyynerpäälihasten.

Kävelyä on tullut harrastettua runsaasti. Jos haluaa ”helpohkon” kävelyretken niin suosittelen lämpimästi Veikkolan Palakoskea.

Ensimmäisen 500 metrin jälkeen tuli jo fiilis, että pitäisikö kääntyä takaisin. Koko kierroksen aikana ei taida olla yhtään tasaista kohtaa ja polkukin on pelkkää juurta ja kiveltä toiselle loikkimista. Ei siis nilkkavaivaisille, mutta muille sitäkin suuremmalla syyllä.

Vuosaaren Uutela edustaa toista ääripäätä. Tasainen, mutta kuitenkin mielenkiintoinen kahdeksan kilometrin lenkki merellisissä maisemissa kehittää fysiikan lisäksi myös henkistä puolta.

Juokseminen on jäänyt todella vähäiseksi, koska tempaisin jo ensimmäisessä väliaikamittauksessa tuloksellisesti sen verran kovan ajan ettei parannusta varsinaisesti tarvittu tälle jaksolle. Pari kertaa olen hölkkäillyt.

Painonhallinta ei etene kokonaisuudessaan tavoitteen mukaisesti, johtuen 1/8-välitavoitteen tuloksesta. Tällä seurantajaksolla eroa on saatu hienosti kiinni, mutta vielä olen 0,7 kiloa jäljessä kokonaistavoitetta. Olen edelleenkin syönyt vähemmän ja terveellisemmin ja liikkunut enemmän ja silti vaaka näyttää lähes lähtötasoa. Syynä on pakko olla merkittävä lihasmassan kasvaminen vaikkei se liiemmin vieläkään näy ulospäin.

Ohjelmaan piti ottaa mukaan myös kehon mittaamisen eli välietapeissa mittaan rintakehän, käsivarsien, vyötärön, lantion ja reiden ympärysmitat. En ole moista saanut aikaan, mutta laitetaan tavoitteeksi seuraavalle jaksolle. Kaikki mitä voit lykätä huomiselle, kannattaa aloittaa aikaisintaa ensi kuussa. Hyvin epämeikäläinen lause, mutta ehkä kuvastaa viime aikaista henkistä kehittymistäni. Onko kehitys mennyt oikeaan suuntaan on sitten ihan toinen kysymys.

Muutamia kertoja on ruokavalion hallinta pettänyt tälläkin jaksolla. Tippaleivät ovat heikkouteni. Niitä on tullut mussutetuksi pariinkin otteeseen. Elosen tippaleivät nousivat tämän vuoden kisan voittajiksi tavallista pienemmästä otoksesta. Kerran söin hampparin, mutta siitä syytän pelkästään parempaa puoliskoa. Tiukasti roskaruokaa vastustava puoliso ilmoitti haluavansa lihapiirakan kahdella nakilla. Minkäs siis teet. Autoon ja etsimään sunnuntai-iltana korona aikana avointa snagaria. Aika monen yrityksen ja erehdyksen jälkeen löytyi avoin ravitsemusliike Espoon Nihtisillasta, Pohjanmaan Grilli. Vähän aikaa autokaistalla jonotettua huomasimme ettei lihapiirakka millään sisällöllä kuulu paikan valikoimaan. No onneksi löytyi burgeri runsaalla chilillä, joka riitti kompensoimaan lihistä. Vappuaaton ruokavalioon kuluu lisäksi runsas kassillinen Vanhan Kauppahallin loistavan Juustoansan tuotteita eli Vappupäivänä taitaa punnitus jäädä väliin.

Verenpaine on edelleenkin kunnossa. Pitäisi alkaa mittamaan hiukan useammin. Tämän seurantajakson mittaustulos on otettu aamulla, ajankohta joka näyttää yleisen trendini mukaan hiukan nostavan yläpainetta ja taasen laskevan alapainetta. Ehkä tähänkin on olemassa jokin tieteellinen syy. Pitänee perehtyä asiaan.

Opiskelu on lähtenyt rullaamaan. Olen tosin opiskellut asioita joita en suunnitellut opiskelevani vaan uuden oppiminen on keskittynyt alussa mainitsemiini uusiin mahdollisuuksiin. Hupaisana yksityiskohtana lisähaasteita aiheuttaa se ettei tiettyjen aiheiden asioista pääse kunnolla kärryille kun aiheen termistö on täyttä hepreaa. Tulee mieleen urani alku aikoinaan Orionilla, jolloin hyppäsin samaan aikaan untuvikkona IT- ja lääkealan kolmekirjaimisiin lyhenteisiin. Meni pitkään ennen kuin ymmärsin niiden päälle ja vielä pidempään kunnes tunnistin puhutaanko tällä kertaa IT:tä vai lääketiedettä. Olen myös samasta sekavasta syystä aikanaan henkilöä näkemättä ja keskustelematta rekrytoinut konsernin sisältä asiakkuudenhallintaprojektiin (CRM) Ruotsin tyttärestä kliinisen tutkimuspäällikön (CRM). Oli muuten urani onnistunein rekrytointi vaikka olisi sekin jäänyt tekemättä, jos olisin tarkemmin asiaa päässyt selvittämään. Silloin piti päätös tehdä kahdessa minuutissa.

Välitavoite 2/8 30.4.2020 tulokset:

Asia	Tavoite 2/8	Tulos	Arvosana
Juoksukunto	3,4 kilometriä alle 23 minuuttiin	23:09	Hyvä
Verenpaine	Lopputavoite erinomainen vähintään 119/79, välitavoitteena trendi oikeaan suuntaan	126/78	Kiitettävä
Lihaskunto	Ei määritelty, tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessä	Ei määritelty	Ei tulosta
Fyysinen harjoittelu	2 tuntia päivässä	80%	Hyvä
Fyysinen harjoittelu	Joka päivä yli 10 000 askelta.	85%	Hyvä
Painonhallinta	Tavoite 84 kiloa (lähtöpaino 86 kiloa, 1/8-välitavoitteessa 85,9 kiloa) eli 2/8-välitavoitteessa painoa pudonnut 1,2 kiloa (tavoite 1,0 kiloa).	84,7	Kiitettävä
Painonhallinta	Vartalon mitat. Pitää määritellä ja tietysti myös mitata. Määriteltävä huhtikuun loppuun mennessä. UUSI	Ei määritelty	Ei tulosta
Uni	8 tuntia yössä	87%	Hyvä
Henkinen kehittyminen	Ei määritelty, tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessä	Ei määritellä	Kiitettävä
Kirjalliset tuotokset 1	2 tuntia päivässä	75%	Tyydyttävä
Kirjalliset tuotokset 2	Romaanin edistyminen, tarkempi tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessä	Ei edistystä	Heikko
Kodinkunnostus	2 tuntia päivässä	71%	Tyydyttävä
Opiskelu	2 tuntia päivässä	77%	Hyvä
Itsekuri	Vapaapäiviä korkeintaan yksi viikossa	100%	Kiitettävä
Itsekuri	Tulosten kirjaus päivittäin	70%	Tyydyttävä
Ruoka	Ruuan laittamiseen ja sen nauttimiseen käytetty laatuaika. Tavoite 2 tuntia päivässä.	77%	Hyvä

Prosenttien arvosanat on skaalattu sumealla logiikalla kouluarvosteluista (4-10 -> 0-100) seuraavasti:

89-100	Kiitettävä
76-88	Hyvä
63-75	Tyydytävä
51-63	Välttävä
0-50	Heikko

Seurantajakson sanktiomaininnat:

Yhtäkään todella uutta ruokalajia ei ole valmistettu seurantajaksolla eli jo perinteiseksi muodostunut resepti puuttuu tästä raportista.

Yhteenvetona kehittyminen etenee edelleenkin keskimääräisesti. Romaaniin on oikeasti pantava lisää paukkuja. Fyysinen harjoittelu, opiskelu ja painonhallinta ovat kehittyneet oikeaan suuntaan.

Kuvataidetta

Tällä kertaa tarinaa sarjakuvataiteesta. Esittelyssä joukko sarjakuvia, jotka ovat aikanaan syystä tai toisesta kolahtaneet meikäläiseen.

Monien muiden omituisien piirteiteni lisäksi olen myös vakavasti hairahtunut kuvataiteeseen, tarkemmin sanottuna sarjakuva sellaiseen. Työhuoneen yhdellä seinällä seisoo kirjahylly täynnään kyseistä taidetta ja pikkuhiljaa ne ovat alkaneet levitä myös olohuoneen hyllystöön. Konflikti perinteisten romaanien kanssa alkaa olla vain ajan kysymys molempien lisääntyessä uhkaavaa vauhtia.

Irtautuminen Nakke Nakuttajan ja Tarzanin vaikutuksesta tapahtui joskus ala-asteella tutustuessani kaverin luona Avaruusagentti Valerianiin. Hämmennys oli suuri kun tajusin, että kuvallisessa kerronnassa voi olla syvällinen juoni.

Toinen suurempi hämmennys tapahtui saadessani aikuisuuden kynnyksellä käsiini Frank Millerin Yön Ritarin. Tarina poikkesi kaikesta aikaisemmasta. Batman ylitti kaikki soveliaisuuden rajat käytännössä tappamalla Jokerin ja asettumalla kollegoitaan vastaan. Kuvallinen ilmaisu myös rikkoi kaavoja luopuen laatikkoihin sidotusta kerronnasta. Hengästyttävä kokemus, joka aikanaan uudisti aikuisille suunnatun sarjakuvagenren. Loistava arvostelu kyseisestä mestariteoksesta löytyy Kvaak.fi:stä. Miller tuotti tiiminsä kanssa teokselle myös kaksi jatko-osaa (Yön Ritari Iskee Jälleen ja Yön Ritari III: Herrakansa), jotka eivät eeppisyydessään nousseet enää alkuperäisen tasolle. Hyviä tuotoksia toki molemmat. Itse asiassa koko tämän artikkelin kirjoittaminen lähti lukiessani viimeistä julkaisua. RW-kustannukselle kiitosta upeasta formaatista. Kirja ei tosin sovi unilukemistoksi runsaan kahden kilon painonsa vuoksi.

Jo aiemmin mainitun Valerianin pariin palasin uudelleen aikuisiällä. Osalle lukijoista hahmo lienee tutumpi elävistä kuvista. Muutamia vuosia sitten valmistunut elokuva ei avaruusagentin suurta fania säväyttänyt Rihannan hypnoottista tanssikohtausta lukuunottamatta. Sarjakuvassa keskeisessä roolissa oleva syvällisyys loisti poissaolollaan. Valerian itse on hahmona ollut hiukan yksipuolinen, mutta väriä sarjaan tuo Laureline, tuo maailman kaikkeuden ihastuttavin sarjakuvahahmo. Tuotos on Pierre Christin’n käsikirjoittama ja Jean-Claude Mézières’n piirtämä avaruusseikkailusarja filosofisella tvistillä. Vuosikymmeniä harvakseltaan tuotettu sarja sisältää alkupäässä itsenäisiä albumeita ja viimeiset kymmenisen vuotta osaltaan jatkuvajuonista tuotosta.

Palataan taas takaisin supersankarien mailmaan. Ryhmä-X:ään tutustuin, yllätys yllätys Millerin kautta. Herran piirtämä ja Chris Claremontin käsikirjoittama Wolverine-teos herätti kiinnostuksen nyttemmin elokuvien kautta kaikille tutuksi tulleeseen ryhmään. Claremontilla oli kumma taito saada nuorisolle suunnattu supersankarien loputon taistelu superpahisten kanssa myös aikuisempaa väestöä kiinnostavaan muotoon. Hahmot oikeasti kehittyivät ja jopa siirtyivät manan majoille tarinoiden edetessä. Claremontin paras kausi ajoittui mielestäni ajankohtaan jolloin piirtäjänä toimi legendaarinen John Byrne.

Alan Mooren Watchmen kertoo myös periaatteessa supersankareista, mutta pääosassa on edellä mainittujen keskinäiset suhteet ja niiden menneisyyksien painolasti. Teos yhdistää myös proosaa ja varsinaiseen sarjakuvaan suoranaisesti liittymättömän sivun alalaidan oman alasarjakuvansa. Watchmen teki osaltaan historiaa noustessaan Time-lehden Top-100 romaanilistalle.

Sokalin Ankardo edustaa taas jotakin ihan muuta. Nukkavieru popliinitakkinen ankkahahmoinen yksityisetsivä sotkeentuu tutkimustensa lisäksi kaikkeen mahdolliseen. Alkoholi maistuu, tupakkaa kuluu ja naiset aiheuttavat vaikeuksia. Tapahtumapaikkana on Belgian oloinen pikkumaa rajanaapureineen ihmisen kaltaisine eläinhahmoineen.

Neil Gaimanin Sandmanin kanssa mennään jo aivan uskomattomiin sfääreihin. Nukkumatin eri aikakausiin sijoittuvat tarinat vaatimat uskomattoman laajan sivistyksen sekä historian että kirjallisuuden alalta avautuakseen kokonaan. Piirtäjät vaihtuvat tarinakokonaisuuksien välillä, mutta loistava käsikirjoitus pitää kokonaisuuden kasassa. Gaiman käsikirjoitti kaikkiaan 75-76 (riippuu laskentatavasta) lehteä, jotka on jälkeenpäin koottu kokoelma albumeiksi. Suomeksi ne on julkaistu yhdeksänä osana jo aiemmin mainitun RW-kustannuksen toimesta.

Aina siitä asti kun joskus yläasteella luin Taru Sormusten Herrasta yhtä soittoa pariin kertaan läpi lisättynä Silmarillionilla on miekka ja magia kiinnostanut. Sarjakuvamaailmassa Robert E. Howardin romaaneissaan luomaan hahmoon perustuva Conan täytti tuon tarpeen. Suomennoksia tuli harvakseltaan, mutta Helsingin divareista niitä onneksi löytyi englanninkielisinä enemmän kuin silloinen varallisuus salli. Roy Thomasin kirjoittamat tarinat olivat rautaa Windsor-Smithin hiukan taiteellisella tai Busceman maskuliinisella piirrosjäljellä.

Pinin pariskunnan Elfquest voisi olla yhtä hyvin Jane Austenin kirjoittama. Ihmissuhde- ja luokkayhteisödraamaa nimettömän maailman haltiayhteisöissä. Jos eivät haltiat taistele keskenään niin pakkaa sotkevat peikot. Suurin osa sarjasta näyttää löytyvän digitaalisessa muodossa kotisivultaan http://elfquest.com/read/digitalEQ.html. Jos tykkää Hobitti-elokuvasta niin tässä on jotain samaa. Pieniä hahmoja suurten tunteiden ja asioiden edessä.

Koiviston Mämmilä, joka vuosikaudet kuvasi maamme yhteiskunnallisia asioita huumorin kautta ja maaseudun muuttumista. Sarjasta on elävimmin jäänyt mieleen loppupään albumien afrikkalaissyntyinen Mukku, joka aikanaan varmasti osaltaan loi suvaitsevaisuutta maahanmuuttajia kohtaan.

Oman osansa listalla olisi voinut saada Hergen Tintti, Asterix, Yoko Tzuno, Moebiuksen lukuisat tuotokset, Piko ja Fantasio, Kati Kovàtsin tuotanto, Morvenin Sillage, Sheltonin Friikkilän Veljekset tai lukematon määrä muita. Raja on vedettävä johonkin, koska kukaan ei jaksa lukea liian pitkiä horinoita, enkä minä niitä kirjoittaa.

Loppukaneettina sanottakoon, että sarjakuvat ovat paljon muutakin kuin Aku Ankkaa (jossa ei ole mitään vikaa). Jos ette usko niin aloittakaa ennakkoluulojen kumoamien vaikkapa Sandmanista.

Ranskalainen kahvila

Hurmaavin ranskalainen kahvila, johon olen eläessäni törmännyt löytyy yllättäen Miamista. Espanola Wayllä sijaitseva A La Folie Cafe edustaa minulle autenttisinta ranskalaista kahvilaa missä olen ikinä vieraillut. Ja kyllä, olen ollut Pariisissa lukuisia kertoja.

Eteinen taasen on paikka mistä löytyvät päällysvaatteet, liian monet kengät, työkalut ja monet muut asiat luovassa kaaoksessa. Kenkiä pitää olla lukuisia, jotta aamuisin on jotkut jalkaansa löytänyt. Päällysvaatteet edustavat jokaista vuodenaikaa. Talvi ja kesä romppeet iloisesti sikin sokin naulakoissa, pöydän päällä ja tuolien selkämyksillä.

Mitä ihmeen tekemistä ranskalaisella kahvilalla on tekemistä sekaisen eteisen kanssa? Ei yhtään mitään ennen kuin asialle tekee jotain. Ajatuksena on siis hyödyttää talon aamuaurinkoisin paikka romuvaraston sijasta johonkin aivan muuhun. Ja kun alunperin piti sapatin aikana kierrellä vähän maailmaa niin tuodaan maailma kotiin.

Eteisen nurkassa möllötti ikivanha jääkaappi, joka aikanaan parkkeerattiin jälkikasvun ylioppilasjuhlien ruuansäilytystarkoitukseen. Viimeisestä juhlasta on vierähtänyt jo kohta viisi vuotta ja siinä se edelleen jäpittää. Sisältö on tosin vaihtunut ruuasta lähinnä olueksi. Parempi puoliskoni on useaan otteeseen yrittänyt päästä kapistuksesta eroon ja ilmoittanut, että miksi on pakko pitää kymmenittäin oluita kylmänä. Mahtuuhan niistä muutamia mainiosti myös keittiön jääkaappiin. Täysin käsittämätön ajatus. Jos lukuisista olueista pitää valita vain muutamia niin miten ihmeessä sen muka voisi tehdä? Miten minä voin tietää mitä olutta huomenna tekee mieli? Oikean oluen valitseminen oikeaan hetkeen perustuu lukemattomiin eri tekijöihin. Se on samaan aikaan sekä tiedettä että taidetta. Juuri siksi pitää olla tarjolla vaihtoehto jokaiseen mahdolliseen tilanteeseen. Ei muutamalla pärjää.

Siis vanha sähkösyöppö jääkaappi vastaan ei jääkaappia laisinkaan. Perheen sisäinen ristiriita, joka onneksi ratkesi luovalla kompromissilla. Lopputuloksena siis uusi pienempi ja energiatehokkaampi malli, joka ei blokkaa ikkunoista tulvivaa aurinkoa ja jonka päällinen voidaan ottaa tehokäyttöön. Vielä kun vanha kaappi löysi itselleen uuden hyvän kodin naapurista niin luopuminen oli helpompaa.

Olen huono heittämään tavaraa pois. Yksi haaveammateistani lapsenana oli antikvariaatin pyörittäminen. Valitettavasti ajatus kaatui realiteetteihin. Divarini olisi päätynyt konkurssiin koska en usko, että olisin pystynyt myymään ainuttakaan teosta. Ostanut niitä olisin kyllä roppakaupalla.

Eteinen siiviousvaiheessa tavarat levitettynä lattialle.Jääkaappi on jo kadonnut oikeasta ylänurkasta.

Miten luopua vanhoista kengistä, jotka ovat ihan käyttökelpoisia, ainakin kun on pimeää. Miten voi hankkiutua eroon vanhoista verkkaritakeista, joista muoti on ajanut vuosikymmeniä sitten ja joita ei minkään maailman retrovillityskään tule pelastamaan.

Netflixistä Marie Kondo päälle ja inspiraation hakuun. Konmarin ideana on säilyttää esineet, jotka tuottavat onnea ja löytää kaikille säilytettäville asioille kotipaikka. Eihän mun siis tarvitsekaan heittää mitään pois! Kantapäät tanaan tallatut Adidas Superstarit sisältävät onnellisia muistoja eikä niitä voi heittää pois. Samaisen valmistajan vain ihan pikkuisen rikkinäinen tuulitakki tuo mieleen Ålandia Cupin, jonka aikaisten jatkuvien sään vaihteluiden vuoksi takin vetoketjua vedettiin vuoroin kiinni ja hetken päästä taas avattiin. Eihän sitä mikään vetoketju loputtomiin kestänyt.

Usean tuskaisen päätöksen jälkeen löytyi hiukan pois heitettävää ja sitäkin enemmän äärimmäisen tarpeellisia vaatekappaleita, joille ei tosin juuri nyt ole käyttöä, mutta tulevaisuudessa aivan varmasti. Onneksi on tilava kellari.

Kunhan Amazonista tilatut tunnelmalliset kuvateokset saapuvat joskus ensi kuussa alkaa luomus olla loppukunnossa. Le Café Chez Nous on lähes valmiina avajaisiinsa.

Paskan vaa’an möivät

Yksi tavoitteistani sapattini ajalle on painonhallinta. Tiukasta asian ajattelemisesta huolimatta se ei vielä ole hallinnassa. Käsittämätöntä. Koska tahto on vahva on vaa’an pakko olla viallinen.

Aikoinaan innostuin lähtemään mukaan bikinikuntoon-kisaan duunipaikallani. Olin silloin jonkin verran nykyistä runsaampi ja kaikkiaan pudotin pitkälti toistakymmentä kiloa voittaen kisan ylivoimaisesti. Itse asiassa pudotin noin kaksi kertaa enemmän kuin muut kisailijat yhteensä. Innoissani lähdin myös vastaanottamaan palkintoa, joka oli illallinen Tuusulan Krapilla. Yllätyksekseni en ilmeisesti ollut lukenut kilpailun kirjoittamattomia sääntöjä riittävän hyvin koska kisaan osallistuneet leidit olivat vakaasti sitä mieltä, että tottahan toki voittaja maksaa koko lystin. No herrasmies teki mitä herrasmiehen kuului tehdä.

Käyn nyt sapatin aikana vaa’alla lähes päivittäin ja vaaka päivittää painon automaattisesti aplikaatioon eli itseni huijaaminen on tehty suhteellisen vaikeaksi.

Päivittäisen painon muutoksilla ei vaan tunnu olevan mitään korrelaatiota siihen mitä olen edellisenä päivänä tehnyt tai pistänyt suustani sisään. 1000 kalorin urheilusuoritus ja pelkkää terveysruokaa ravinnoksi ja lopputuloksena on 200 gramman painon nousu. Erittäin epäloogista. Urheilu tosin saattaa kerätä nestettä ja se osaltaan selittää painon heittelyt. Myös lihaksistoni räjähdysmäinen kehitys lisää luonnollisesti massaani. Lihakseni ovat tosin vielä rasvakerroksen alla piilossa, mutta kyllä se six-päck sieltä jonakin kauniina päivänä tulee esiin kunhan tynnyri on raivattu ensin tieltä.

Painoa onkin seurattava yksittäisten punnitusten sijaan trendinä, joka toivottavasti kulkee oikeaan suuntaan. Ja jos ei kulje niin vaaka on vaihdettava.

Painonseurantani apu-excel, jonka käyrien pitäisi motivoida. Vähänpä motivoi noilla kulmakertoimilla..

Yksi poikkeus epäloogisuuteen kuitenkin löytyy. Aina kun juon olutta kerralla muutaman pullon liikaa on paino pudonnut seuraavana aamuna. Voisiko tämä olla uusi tieteellinen läpimurto painonhallintaan? Uskomaton keksintö, joka tulisi ilahduttamaan miljardeja (miespuolisia)ihmisiä ympäri maailman.

Voisiko oluen käytöstä painonhallintaan anoa patenttia? Mitä jos sen saa? Voinko vaatia osaa panimoiden tuotoista itselleni? Voiko joku joka ei, jostakin käsittämättömästä syystä, ole laihtunut olutta juomalla haastaa minut oikeuteen ja vaatia korvausta? Taidanpa siis toimia humaanisti ja julistaa keksintöni vapaasti käytettäväksi koko ihmiskunnan hyväksi.

Tiedemiehet ovat kautta aikojen joutuneet uhrautumaan tieteensä eteen. Joudun siis suorittamaan lukuisia epäkliinisiä testejä todistaakseni teoriani oikeaksi. Tähän aiheeseen vielä palataan kunhan testisessioita on riittävästi takana.

Fanitapaaminen

Suureksi yllätykseksi huomasin blogini alkaneen tuottaa ansioita. Kokonaiset 0,37 taalaa tuloja on tähän mennessä kerääntynyt mainosmyynnin ansiosta.

Photo by Skitterphoto on Pexels.com. Kuvassa oletettu mainostuotto vuoden sisällä.

Heräsi ajatus mihin tuhlata rahat. Toki ensin pitää verottajalta tarkistaa miten tuloista maksetaan verot, jottei ensi vuonna tule ikäviä yllätyksiä jälkiverojen muodossa. Toisaalta onhan tästä blogista aiheutunut ihan älyttömästi kustannuksiakin, joita tuotot eivät todellakaan kata (WordPress Premium + Domain + työhuonekustannukset + työvälineet ja -ohjelmistot + ammattikirjallisuus/-lehdet + työvaatteet eli pääosin kylpytakki, motivaatiojuomat, blogien rekvisiitta + kuvausvälineet/-matkakustannukset…) eli eikös ne taasen pysty vähentämään verotuksessa?

Rahat ovat lukijoitteni ansiota eli mikä voisikaan olla parempi tapa käyttää ne kuin järjestää fanitapaaminen. Korona on varmaankin moneen kertaan ohitse ennen kuin taaloja on kertynyt yhden tuopillisen verran. Tällä vauhdilla menee noin vuosi. Voimme siis alustavasti sopia nyyttikestiperiaatteella toimivasta tapaamisesta 2021 huhtikuussa. Nyyttikestillä tarkoitetaan sitä, että jokainen kustantaa itse omat juomansa ja mahdolliset purtavansa. Itse juon sponsaamanne tuopillisen.

Mikä olisi hyvä paikka tapaamiselle? Ottaen edelleenkin huomioon sen, että itse ajattelin kustantaa juomani mainostuloilla kannattanee valita jokin paikka missä harrastetaan happyhouria, jotta moiseen olisi varaa. Ehdottaisin jotakin Kallion kuppilaa.

Pahoittelut kaikille pääkaupunkiseudun ulkopuolisille lukijoille, mutta nyt mennään kirjoittajan mukavuusalueen mukaisesti. Jos mainostulot räjähtävät niin mennään sitten vaikka Bahamalle, mutta tällä hetkellä Kalliokin tuottaa persnettoa matkojeni osalta. Jos kunnolla vetäisin kotiinpäin niin paikkanahan olisi luonnollisesti jokin Hyrylän lukemattomista terasseista. Hyrylään on kuitenkin vaikea päästä ympäri Suomea, Yhdysvaltoja, Saksaa, Hollantia, Brasiliaa, Uutta Seelantia ja Kiinaa joista maista lukijani sivustolle saapuvat.

Toivottavasti ensi vuoden huhtikuu on lämmin. Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa terassikausi kuin tapaamisemme. Nauttia yhdessä juhlallisesti haalea, vaahdoton ja suhteellisen mauton olut pehmenneestä muovituopista.

Pistäkää siis varaus kalentereihinne: ”Sapattiman -fanitapaaminen” huhtikuu 2021. Kannattaa tehdä kokopäivän varaus koko kuulle. Lyödään tarkempi ajankohta ja paikka kiinni sitten lähempänä tapaamista.

Pitänee myös perustaa Sapattimanin verkkokauppa, josta voitte ennakkoon tilata fanitavaraa erottautuaksemme muusta terassin väestä. muutenkin kuin tyhjimmän pöydän perusteella. Tuon ne itse paikan päälle niin säästyy postimaksut. Koska Suomen huhtikuu on kaikesta huolimatta kuitenkin vähäluminen pitää sortimenttiin lisätä villaiset kaulaliina ja pipo. Niitä pitää valmistuttaa ylimääräisiä kappaleita koska terassi-illan edetessä voivat olla hyvä myyntiartikkeli tuleville faneille.

Tapaamisiin!

Pornoa ja kiristystä

Inboxin kroonisesta tyhjyydestä johtuen satuin katsomaan pitkästä aikaan roskapostikansioon. Yllätykseni löysin viestin jossa kerrottiin videosta leikkiessäni itsekseni nettipornon parissa. Yleensä sivuutan moiset viestit salaman nopeudella, mutta ilmeisesti lisääntyneestä vapaa-ajasta johtuen mielenkiinnosta lukaisin viestin ja pysähdyin ilmiselvän faktan nähdessäni. Viesti sisälsi yhden aikoinaan käyttämäni salasanan. Epäluuloinen tunne valtasi mieleni, ei huonosta omastatunnosta johtuen, vaan siitä miten ihmeessä joku Brigid tietää vuosia sitten käyttämäni salasanan?

Viestiä hiukan muokattu eli omat tunnistetiedot poistettu ja salasana vaihdettu ettei kukaan saa päähänsä jatkaa pommitusta jos kuva alkaa elämään omaa elämäänsä netissä ja bitcoin-pankkitilin osoitetta on pätkäisty sekä alusta että lopusta.

Viesti oli jo pahasti vanhentunut. Kiristäjä uhkasi lähettää kuvani lähimmäisilleni kaksi viikkoa sitten leikkimässä itseni kanssa vaatien 24 tunnin sisällä bitcoineissa suhteellisen vaatimatonta, mutta euroissa n. 2000 euron summaa vastaan. Kyse oli, kuten me kaikki tiedämme pelkästä aiheettomasta kiristyksestä. Salasana ja sähköpostiosoitteeni oli peräisin jonkin palvelun ammoisesta tietomurrosta.

Jos asettuu hetkeksi kiristäjän asemaan niin normaalille kuolevaisella moinen summa ylittää merkittävästi videon aiheuttaman mainemenetyksen. Harva maksaa vaikka kokisi painetta moiseen. Pari sataa saattaisi tuottaa enemmän rahavirtaa.

Heräsi kysymys ketä ovat lähimmäiseni? Luokitellaanko esimerkiksi Tietoviikkolehden päivittäinen uutisposti lähimmäisekseni vai tulkitaanko lähetettyjen postieni viimeisimmät vastaanottajat vai saapumieni postien moiseksi?

Muutin noin vuosi sitten salasanakäytäntöäni lukuisten palveluiden tietovuotojen vuoksi seuraavaksi: laitan palvelun pari ensimmäistä kirjainta salasanaan tunnistaakseni jatkossa tietovuodon lähteen (esim hölkkä.com -> höqwerty9+ ). Kun seuraava porno- tai vastaava kiristäjä iskee on näin helppo tunnistaa mistä vuoto on lähtöisin jos viesti sisältää salasanoja.

Oma sähköinen identiteetti on arka asia. Kuka tahansa voi suhteellisen helposti esiintyä kenenä tahansa nykypäivänä. Luottokorttiyhtiöt ovat pääosin ottaneet käyttöön vahvistetun autentikoinnin verkkomaksuissa, mutta laskulle saa edelleenkin sovitettua ostokset pelkästään nimellä ja sosiaaliturvatunnuksella. Sotu pitäisi olla salattua tietoa, mutta useissa yhteyksissä sitä edelleen kysytään. Miksi esimerkiksi Adlibriksen verkkokauppa vaatii sotua luottokorttimaksun yhteydessä?

Takan ja paljun tulipesän hyvänä puolena on se, että henkilötietoja sisältävät paperit on helppo hävittää polttamalla. Suosittelen sensitiivisten paperien hävittämistä kaikille tavalla tai toisella.

Välitavoite 1/8

Neljän kuukauden kehittymisohjelmasta on nyt takana 12,5% ja on aika ensimmäiseen välitavoitteiden analysointiin.

Ensimmäiset sapattipäivät olivat omituisia. Puhelin ei soinut, sähköpostit eivät täyttäneet inboxia ja oli koko ajan huono omatunto tekemättömistä töistä, joita ei enää ollut.

Omaehtoinen tiukka päivittäinen ohjelma on osoittautunut lähes mahdottomaksi noudattaa. Intoutessani tekemään jotakin vie se mennessään muiden asioiden jäädessä. Olen ollut itselleni armollinen ja antanut tämän tapahtua. Vapaapäivät pysyneet annetuissa rajoissa eli olen pyrkinyt lorvailemaan päivän viikossa. Lorvailu on kyllä pääosin mennyt myttyyn. Vapaa-päivä on kulunut joko kodinkunnostuksessa, kirjoittamisessa tai pyyteettömän hyväntekeväisyystyön merkeissä.

Kirjoittaminen ei ole mennyt lainkaan suunnitelman mukaan. Päätuote eli romaani ei ole juuri edistynyt. Tätä blogia olen rustaillut. Pitää ryhdistäytyä asian suhteen.

Fyysisestä kehityksestä olen pyrkinyt pitämään tiukasti kiinni. Aamu HIIT:t olen vetänyt lähes poikkeuksetta aamuisin parin kahvikupposen jälkeen. Mutenkin liikunnallinen alku on ollut tottumattomaan kroppaan tiukka eli joka paikkaan sattuu säännöllisesti. Kunnon kehitykseksi valitsemani ”Cooper-mittari” näyttää tulosten valossa loistavalta eli olen pari viikkoa aikataulua edellä, mutta terveellisyyden kannalta tulos oli katastrofi. Pumppu hakkasi suorituksen aikana kuin viimeistä päivää keskisykkeen ollessa 163. Juoksukunnon kehittäminen pitää siis aloittaa hiukan rauhallisemmin. Tosin keväinen sää ei oikein innosta ulkoiluun.

Painonhallinta on mennyt mönkään. Olen syönyt vähemmän ja terveellisemmin ja liikkunut enemmän ja silti vaaka näyttää lähes lähtötasoa. Syynä on pakko olla merkittävä lihasmassan kasvaminen. Otan ohjelmaan mukaan myös kehon mittaamisen eli välietapeissa mittaan rintakehän, käsivarsien, vyötärön, lantion ja reiden ympärysmitat. Eli paikat joihin rasva kerääntyy ja joiden pitäisi ainakin alkuvaiheessa pienentyä.

Ruoan laittoon ja sen nauttimiseen olen käyttänyt normaalia selkeästi enemmän aikaa. Uutena tarkoituksena on lisäksi poiketa tutuista ja turvallisista perusmätöistä eli valmistaa ainakin kerran viikossa jotakin aivan uutta ja ihmeellistä apetta. Trendin aloitti Pääsiäisenä valmistettu marokkolainen lammaspata, jonka ohje sävellettiin yhdistämällä useita eri netistä löytynyttä reseptiä summittaisella maustamisella. Nopean version ohje oli suunnilleen seuraava (tarkat annostelumäärät vapaasti sovellettavissa).

Marokkolainen karitsapata pääsiäisillallisen jämistä

Pata toista tai kolmatta kertaa lämmitettynä. Kuvassa taas härskiä tuotesijoittelua erään potentiaalisen sponsorin houkuttelemiseksi. Le Creuset on varmasti paras paistinpannu jonka olen koskaan omistanut.

karitsan paahtopaistia, grillattu mediumiksi ja pilkottu pienehköiksi siivuiksi
keitettyä riisiä
kikherneitä
rusinoita
lihalientä
pilkottua parikaa
lohkottua punasipulia
pilkottua valkosipulia
rosmariinia
juustokuminaa
inkivääriä
paprikajauhetta
kaardimummajauhetta
chiliä

turkkilaista jugurttia jossa ripaus suolaa, hunajaa, muussattua mintunlehteä ja sitruunan mehua

Sekoita kaikki ainekset ja laita 200-asteiseen uuniin ja hämmennä väillä. Pidä uunissa kunnes on niin nälkä, että on pakko syödä. Nauti minttuisen jugurttikastikkeen kanssa. Varmaankin raaan lihan ja riisin kypsyttäminen uunissa pitkään toisi vielä herkullisemman lopputuloksen, mutta tämä versio syntyi Pääsiäisillalliselta jääneistä lihasta ja riisistä mihin lisättiin kaikkea kaapista löytyvää, joka tuntui edes vähän liittyvän Marokkoon. Rusinoiden tilalla pitäisi kai käyttää taateleita, mutta niitä ei kotoa juuri silloin löytynyt.

Muutamia kertoja on ruokavalion hallinta pettänyt. Yksi Pantteri-Mix, yksi juustosnacks pussi syöty ja kerran Hesellä vierailtu. Pantterit, koska ne ovat niin hyviä ja juustonaksut, koska näin niistä enneunen ja Hese johtui kovasta nälästä ja heikosta luonteesta. Olutta juon kohtuudella ja siitä en ajatellut luopua. Jotain paheita pitää elämässä olla ja sitäpaitsi olut on brittiläisten tutkimusten mukaan hyvä palautusjuoma. Olisin varmasti aivan romuna ilman sitä.

Verenpaine on kehittynyt loistavasti oikeaan suuntaan. Jotakin positiivistä.

Myös kodinkunnostus etenee rivakasti. Se tosin vie paljon odotettua enemmän aikaa. Pihan pienet kunnostukset etenevät sään salliessa ja kodin sisätilat siistiytyvät tai muuntuvat huone kerrallaan. Eteinen tullee kokemaan suurimman muutoksen sekä tavaran paljoutensa että käyttötarkoituksensa suhteen. Eilen eteisessä meni aikaa kahdeksan tuntia lopputuloksena pari jätesäkkiä roskia ja neljä isoa laatikollista tavaraa kellariin. Siivouksen yhteydessä löytyi noin viisikymmentä paritonta hanskaa tai tumppua. Katoamistauti on tarttunut sukista lapasiin.

Pihalla on suoritettu harvennushakkuita. Vanhoja alunperin liian lähelle taloa istutettuja puita on kaadettu, tuijia ja puskia lyhennetty, rempallaan olevia asioita korjattu, terassi pesty kahteen kertaan, kerran painepesurilla ilman virtaa ja kerran virran kanssa. Komposti kasvaa korkeutta ja sekin pitäisi joskus kääntää. En tosin tiedä millä ilveellä. Vaatii varmaan kauhakuormaajan paikalle roudaamista.

Opiskelu pissii ehkäpä kaikkein pahiten. Lähtö oli terävä, mutta niin hassulta kuin se kulostaakin niin ei aika oikein tunnu riittävän. Avoimen korkeakoulun tekoälykurssi on käynnissä ja toisena valitsemanani kokonaisuutena olen perehtynyt organisaation muutoshallinnan viestinnän ihmeelliseen maailmaan. Aiheen tiimoilta löytämäni materiaali ei vain ole opettanut mitään uutta ja ihmeellistä. Homma tuntuu olevan jo valmiiksi hallussa. Taidan vaihtaa aiheeksi IoT:n ja M2M:n tai rupeaisiko laajentamaan kompetensseja johonkin ihan uuteen ja ihmeelliseen?

Välitavoite 1/8 15.4.2020 tulokset:

Asia	Tavoite 1/8	Tulos	Arvosana
Juoksukunto	3,4 kilometriä alle 25 minuuttiin	23:09	Kiitettävä
Verenpaine	Lopputavoite erinomainen vähintään 119/79, välitavoitteena trendi oikeaan suuntaan	121/70	Kiitettävä
Lihaskunto	Ei määritelty, tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessä		Ei tulosta
Fyysinen harjoittelu	2 tuntia päivässä	65%	Tyydyttävä
Fyysinen harjoittelu	Joka päivä yli 10 000 askelta. UUSI!	Uusi	Ei tulosta
Painonhallinta	85 kiloa (lähtöpaino 86 kiloa)	85,9	Välttävä
Painonhallinta	Vartalon mitat. Pitää määritellä ja tietysti myös mitata. Määriteltävä huhtikuun loppuun mennessä. UUSI		Ei tulosta
Uni	8 tuntia yössä	88%	Hyvä
Henkinen kehittyminen	Ei määritelty, tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessä		Ei tulosta
Kirjalliset tuotokset 1	2 tuntia päivässä	58%	Välttävä
Kirjalliset tuotokset 2	Romaanin edistyminen, tarkempi tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessä	Ei edistystä	Heikko
Kodinkunnostus	2 tuntia päivässä	75%	Tyydyttävä
Opiskelu	2 tuntia päivässä	38%	Heikko
Itsekuri	Vapaapäiviä korkeintaan yksi viikossa	100%	Kiitettävä
Itsekuri	Tulosten kirjaus päivittäin	90%	Kiitettävä
Henkinen kehittyminen	Ei määritelty, tavoite määriteltävä huhtikuun loppuun mennessä		Ei tulosta

Prosenttien arvosanat on skaalattu sumealla logiikalla kouluarvosteluista (4-10 -> 0-100) seuraavasti:

89-100	Kiitettävä
76-88	Hyvä
63-75	Tyydytävä
51-63	Välttävä
0-50	Heikko

Seurantajakson bonusmaininnat:

Hampaat tarkastettu, pari vanhaa paikkaa trimmattu ja vähäinen hammaskivi poistettu
Välikaton luukku korjattu huimasta korkeudesta huolimatta

Yhteenvetona kehittyminen etenee keskimääräisesti. Huolestuttava piirre on tiettyjen asioiden huono tila (paino & romaani) eli niihin pitää laittaa selkeästi enemmän paukkuja seuraavilla mittausjaksoilla. Vapaallaolo on yllättävän kiireistä ja rankkaa.

Kirjallinen tuotos

Sapattiman.com ei ole kirjallisen tuotantoni pääkohde. Tavoitteena on jatkaa muutama vuosi sitten aloitettua romaania.

Tämän blogin funktiona sen sijaan ovat ainakin seuraavat asiat:

Itsensä kehittämisen tavoitteiden motivointi. Tavoitteiden ja niiden seurannan tuominen julkiseksi vaikeuttaa merkittävästi niiden laistamista.
Elämisen rytmin säilyttäminen. Kun tavoitteena on julkaista viikossa pari hiukan ajateltua kirjoitelmaa ja pari rykäisyä pysyy elämässä tietty rytmi. En uppoudu päiviksi Football Managerin imuun tai röhnötä sohvalla Netflixiä tuijotellen.
Kirjoitusrutiinin lisääminen. Työelämässä pääasiallinen dokumentointiväline oli sähköposti ja Powerpoint. Kummankaan yhteydessä ei tekstiä tullut liikoja tuotettua, enemmänkin ranskalaisia viivoja ilman lauserakennetta. Kirjoittaminen rutinoi kirjoittamiseen, jota tarvitsen varsinaiseen tavoitteeseeni.
Mitä kuuluu -tiedon välittäminen niille joita se mahdollisesti kiinnostaa. Vaikkei tämä blogi ole suoranainen päiväkirja, kertoo se jotakin puuhasteluistani. Tätä osuutta on tarkoitus hiukan lisätä vastaisuudessa.
Sosiaalisen median lainalaisuuksiin tutustuminen ja työkalujen käytön opiskelu. WordPress ja Google Analytics on tullut tutuksi blogia pyörittäessä. Hakusana optimointi, Twitterin ja Facebookin lisäksi on tarkoitus ottaa uusia some-kanavia käyttöön sillä rajoituksella etten todellakaan aio alkaa tanssimaan tai laulamaan TikTokissa. En vaikka kuinka pyydettäisi. Lisäksi blogin visuaalinen ilme on erittäin spartalainen eli siihenkin pyrin saamaan kohennusta lisäoppimisen kautta.

Mikäs sitten on päätavoite kirjoittamiselle? Kirjoittaa vihdoin se romaani josta olen koko ikäni haaveillut. Aihetta tai valmiusastetta en aio vielä tämän enempää paljastaa, mutta teos tullaan luonnollisesti nimittämään 2000-luvun merkittävimpien kaunokirjallisten luomusten joukkoon ja sen oikeudet myydään 50 maahan Hollywoodin ja BBC:n kamppaillessa filmausoikeuksista.

No toki ensimmäinen tavoite on saada homma maaliin ja sitten katsoa onko tuotoksesta mihinkään.

Juoni on pääosin kasassa. Tosin odotan innolla miten se päättyy. Vimeiset luvut ovat vielä itsellenikin arvoitus. Vaihtoehtoja on useita. Jännä jossain vaiheessa lukea loppuratkaisu.

Kyseessä on realistinen romaani. Ei fantasiaa, eikä scifiä. Niitä kirjoittelin kesät mökillä varhaisessa teini-iässä. Kyseessä on fiktiota vaikkakin osa tapahtumista perustuu väljästi ja toivottavasti tunnistamattomasti itseni tai tuttujeni elämään. Yksikään romaanin hahmo ei edusta suoraan ketään oikeaa hahmoa. Piirteitä toki on käytetty ja joku saattaa olla niissä tunnistavinaan itseään tai jotakuta toista.

Kirjoitustyyli on ollut pienoinen haaste. Alkaessani kirjoittamaan käytin yhtä tyyliä, mutta matkan varrella se on merkittävästi muuttunut eli osan jo tehdystä työstä joudun uudelleen kirjoittamaan. Veivaaminen onkin ehkä suurin haasteeni. Olen ”kerralla purkkiin” tyylisuunnan suuri ystävä, kuten tästä blogistakin voi jokainen helposti todeta. Kirjoitan siis tekstin, korjaan korkeintaan räikeimmät kirjoitusvirheet ja lähetän tuotoksen matkaan. Romaanissa tämä tyyli ei oikein onnistu. Kappaleita pitää hioa, osin kirjoittaa kokonaan uusiksi kun jokin hyvä ajatus ei olekaan tyylin tai juonen kannalta oikea.

Hidas eteneminen turhauttaa. Senkin sietäminen on osa prosessia, jonka lopputuloksena on harmonisempi ja parempi minä.

Cooper osa 1

Olin joskus kova juoksemaan ja kunto oli loistava. Siitä on kauan aikaa. Nykyään vähänkin pidemmän matkan juokseminen tylsistyttää, koska matka ei tunnu lainkaan edistyvän, eikä juokseminen tunnu ylipäänsä hyvältä. Minun pitää siis saada itseni innostumaan aiheesta jollakin kierolla tavalla.

Tavoitteet! Olen aina ollut vahvasti tavoiteorientoitunut ja kilpailuhenkinen. Hidas juoksukunnon kehitys ei motivoi. Pitää siis olla jotain konkreettisempaa ja räjähtävämpää. Ja jotakin jolle löytyy selkeä johonkin perustuva tavoite.

Juoksua on tullut harrastettua äärimmäisen satunnaisesti viimeiset kolme vuosikymmentä eli lähtötasoa ei käytännössä ole. Tähtäisinkö siis puolimaratonille vai vetäisinkö ihan koko pätkän? Juoksisinko toistuvasti tasaista pitkää matkaa ja mittaisin aikaa tai pulssia tai jotain muuta kunnon kehityksen mittaria? Ei. Tarvitsen jotakin räjähtävää, mutta silti kuntoa kehittävää. Siispä Cooperin testi sopii parhaiten tarpeisiini.

Cooperin testi eli Cooper-testi on testi, jolla mitataan maksimikestävyyttä. Sen kehitti yhdysvaltalainen tohtori Kenneth H. Cooper vuonna 1968 Yhdysvaltain armeijalle. Ideana testissä on edetä 12 minuutissa niin pitkälle kuin pääsee. Cooper-testi korreloi koko väestössä hyvin maksimaalisen hapenottokyvyn (VO₂max) kanssa ja sopii käytettäväksi suuren ihmisjoukon kuntotason selvittämiseen.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Cooperin_testi

Nykyäänhän Cooper on käsittääkseni jäämässä pikkuhiljaa historiaan ja sen korvaajaksi on kehitetty Kestävyyssukkulajuoksu eli kansankielellä Piip-testi

Kestävyyssukkulajuoksu tai kestävyyssukkulajuoksutesti tai piip-testi (ruots. beep-test, engl. beep test) on juoksukuntotesti, jolla mitataan maksimaalista kestävyyttä. Se on yleensä sisätiloissa (liikuntasalissa) suoritettava aerobisen ja anaerobisen kestävyyden mittari. Siinä juostaan 20 metrin matkaa edestakaisin yhä nopeammin aina uupumukseen saakka. Testiä tahdittaa äänite, jonka äänimerkit antavat luvan lähteä aina seuraavalle sukkulalle. Juoksuvauhdin nopeutuessa alkavat huonokuntoisimmat karsiutua, koska eivät ehdi ajoissa seuraavaan käännökseen
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kestävyyssukkulajuoksu

Entäs tavoite? Armeijassa kuntoisuuslomaa sai tietyllä tuloksella ja tokihan se oli aikanaan minimitavoite. Tulokseni juoksuradalla oli parhaimmillaan 3400 metriä kahdessatoista minuutissa. Nyt en enää pääse millään ilveellä lähestulkoonkaan samaan tulokseen. Mikäli haluan seurata tasaisesti kehittymistä ei se myöskään tule onnistumaan olosuhteiden puolesta. En saa itseäni lähtemään säännöllisesti paikalliselle urheilukentälle. Hyödynnetään siis helposti käytössä olevia olevia olosuhteita ja suhteutetaan tavoite niiden mukaisiksi. Eli juoksusuoritus tulee lähteä kotiovelta.

Ajatus siitä, että juoksen kaksitoista minuuttia johonkin suuntaan kieli vyön alla ja ajan täyttyessä palaan jollakin keinoin takaisin kotiin ei kuulosta hyvältä. Vaihdetaan mitattava aika ennätysmatkaani. 1700 metriä yhteen suuntaan ja sama takaisin.

Kaksitoista minuuttia, 3400 metriä ja juoksurata johon lisätään reilut 30 vuotta ja kumpuileva maasto. Minuutti per vuosikymmen ja pari minuuttia maastosta. Olkoon (todennäköisesti järjetön) lopputavoite siis seitsemäntoista minuuttia, joka jakautuu sopiviin kalenteroituihin välitavoitteisiin.

15.4 on ensimmäisen välitavoitteen aika eli nyt Sapattiman pukee lenkkikamat päälle, vetäisee lenkkarit jalkaan (jos ne jostain löytää) ja kirmaisee metsätielle.

Ensimmäinen suoritus

Olin jo saanut releet niskaan kun tajusin vilkaista ulos. Vesisade kasteli pihaa. Hetken jo emmin lähtöä, mutta enhän sentään ole sokerista. Lenkki alkaa mukavalla alamäellä joten ensimmäiset sadat metrit etenivät mukavasti. Oikeastaan kaikki kulki hyvin puoleen matkaan asti. Kääntöpaikalla vedin hetkisen henkeä ja se taisi olla virhe. Juoksemisen uudelleen käynnistys teki todella tiukkaa varsinkin pienoista ylämäkeä vastaan. Pääsin vauhtiin, mutta koko toiselta puoliskolta oli rytmi jotenkin kateissa. Varsinkin kun piti välillä pysähtyä ottamaan luontokuvia.

No maaliin päästiin.

Pulssikin oli suhteellisen tasainen. Eikös se ole hyvä merkki? Tosin nyt oli tasaisesti maksimissa.

Tästä se lähtee!

Olut-tastingistä

Elämässä pitää olla nautintoja. Itselleni oluiden maistelu on yksi suurimmista. Maistelulla en tarkoita korillisen kittaamista vaan ennemminkin pieniä määriä eri oluita. Yksin on vaikea juoda pieniä määriä ellei sitten halua haaskata jaloa ainetta jättämällä osan tölkkien tai pullojen sisällöstä juomatta. Onnekseni minulla on samanhenkisiä ystäviä joiden kanssa juoman jakaminen helposti onnistuu.

Kuvassa yksi onnistuneimmista tee-se-itse tastingeista keilajengimme (josta ehkä myöhemmin lisää tai sitten ei) Tahkon reissun yhteydessä. Olutta ei todellakaan pitäisi nauttia muovimukeista, mutta mökin varustus ei mahdollistanut 49 lasia.

Brewdog: Zombie Cake, Boundary Brewing: Export stout, Sinerbrychoff: Porter, , Pöhjola: Öö, Omnipollo: Noa Pecan Mud Cake Stout, Mikkeller: Beer Geek Vanilja Maple Shake ja Cervisiam: Tequila Barrel Aged Mexican Coffee Satanic Panic

Seitsemän urhoa sai seitsemän juoman setistä loistavan oppitunnin tummien ja vähän vahvempien oluiden maailmaan. Mukana oli myös sellainen harvinaisuus, josta kukaan ei pitänyt. Juoma aiheutti muutamissa jopa sen nimen mukaisen saatanallisen paniikin. Porukka jakautui myös jyrkästi kahtia kolmannen juoman eli Koffin Porterin jälkeen kun oluiden maku selkeästi jyrkkeni ja prosentit siirtyivät toiselle kymmenelle.

Yksi ikimuistoisimmista maistelumenuista oli Amsterdamin Leidseplanilla nauttimani Flight of the Trappist, jossa tastingin kohteena oli luostarioluiden loistava kokoelma. Juuri kun luuli maisteneensa sitä päivän ehdottomasti parasta olutta oli seuraava vieläkin maistuvampi. Pubin nimeä en muista, mutta ratikkakiskolla seistessä (omalla vastuulla) naama kohden terassiaukeaa löytyy se oikean puoleiselta reunustalta läheltä aukion takanurkkaa.

Tapa on onneksi myös rantautunut Suomeen. Maistelumahdollisuus tuli kotimaassa ensimmäisenä vastaan Tampereen Plevnassa ja nykyään lähes jokainen ”oikea” olut-ravintola on sisällyttänyt sen valikoimaansa.

Pääsiäisen alkupäivinä maistelimme pihakasvuston harvennushakkuun jälkeen naapurin kera paikallisen panimon Maku Brewingin koko myynnissä olevan tuotannon. Yksitoista olutta puoliksi naapurin kanssa.

Kokemus koostui seuraavista tuotteista maistelujärjestyksessä:

Northern Lights
Skiffer
Munkkiniemen Kreivi
Krapi Talonpoika Lager
Juniper Weisse
West Coast IPA
Mosaic APA
Chinook IPA
Pobre Pamana
Etäpäivä Kaurastout
IPA

Yhtään huonoa olutta ei tarjonnasta löytynyt, muttei yhtään poikkeuksellisen hyvääkään yksilöä. Termi ”lyhyt” kuvaa panimon tuotantoa. Oluiden ensimaku lupaa useimmissa tapauksissa jotakin erinomaista mutta yllättäen maku loppuu kuin seinään. Muutamaa humalaista lageria lukuunottamatta ei juomissa ollut merkittävää jälkimakua. Ehkä tämä on tarkoituksella. Panimon oluet on tehty helposti nautittavaksi.

Seuraavaksi harkinnassa on toisen lähipanimon CoolHeadin tuotannon läpikäynti, mutta ei ihan lähiaikoina. Urakka vaatii tosin Rennie-kuurin ennen ja jälkeen suorituksen. Valikoima on sen verran sour-pitoinen.

Myös grillikausi tuli samalla avattua. Sapattiman.comin potentiaalinen sponsori Chef Wotkin’sin (vink vink!) loistava Chipotle grilleri sai kunnian toimia avajaistuotteena.

Kuvassa loistava olut ja räikeää tuotesijoittelua potentiaalisen sponsorin houkuttelemiseksi.

Jälkiruuaksi maistoimme sitten ihan jotakin muuta. Vahva, maustettu stout sopii tilanteeseen loistavasti. Viimeisen Mikkellerin kuukausipaketin mukana tullut Adjunct Etc räjäytti pankin . Lähes täydellinen, kuten Untappdiin tuli kirjoitettua.