Aavemaiset katsomot Bundesliigassa osin miehitettyinä katsojien pahvikuvilla edustavat karmealla tavalla jalkapalloa koronan aikaan. Suomessa otteluihin päästetään maksimissaan 500 osallistujaa per katsomon osa. Ravintoloiden terasseille saa toki ahtaa yleisöä niin paljon tuolitilaa riittää kunhan vaan varmistetaan että takapuoli pysyy kiinni penkissä.
Jalkapallohan toki olisi taudin leviämisen kannalta vaarallisempi koronalinko katsojien halaillessaan kaikkia ympärillään olijoita kannattamansa juokkueen onnistuessa maalinteossa. Vastaavasti fanit joiden omassa päädyssä kävi vahinko pärskäyttelisivät kirosanoja sellaisella voimalla, että basiliskot leviäisivät koko katsomoalueelle. Onneksi nousuhumalaiset suomalaiset ovat aina pitäneet turvavälin naapuripöytiin eikä epätoivottavia lähentymisyrityksiä illan pimetessä koskaan tapahdu.
Senaatintori on suunnitteilla muuttaa kokonaisuudessaan terassialueeksi turistien houkuttamiseksi. Jokin logiikkahan näissä urheilutapahtumien ja ravintolaterassien hallituksen määräimissä sääntöeroavaisuuksissa täytyy olla. Eikös täydykin?
Oma oikea jalkapallourani alkoi erään hiekkakentän laidalta parisen vuosikymmentä sitten. Olin liian hidas tai typerä jäädessä katsomaan vanhemman poikani treenejä ja yllättäen huomasin olevani osa joukkueen taustaryhmää. Joukkueenjohtajasta nousujohteinen urani vei seuraavaksi parin seuran hallitukseen ja ennen kuin huomasinkaan olin sekä seuran puheenjohtaja, että Uudenmaan piirihallituksessa. Tästä tilanne vielä kehittyi eli piirihallituspaikka muuttui varapuheenjohtajan pestin ja edelleen puheenjohtajaksi ja liiton puolella tulin valituksia liittovaltuuston edustajaksi ja jopa senkin puheenjohtajistoon.
Varsinainen pelaajaura onkin ollut huomattavasti mitättömämpi. Aloin pelaamaan kuninkaiden lajia sarjapeleissä vasta ikämiesikäisenä ikämiessarjoissa. Ja pakkoraossa kun en muuten saanut joukkuetta kasaan. Ura ei kovin montaa vuotta kestänyt.
Koko ikämiesjoukkueen tarina meinasi tyssätä ensimmäiseen peliin, josta saimme monen sadan euron sakot ilman lisenssiä pelaavien pelaajien ja puuttuvien ottelupöytäkirjojen vuoksi. Lisenssit olisi pitänyt hankkia jo edellisen vuorokauden aikana ja mistään pöytäkirjoista en nappulajoukkueen johtajakokemuksella ollut koskaan kuullutkaan.
Luottamushenkilönä ja eri joukkueiden taustana olen pyrkinyt luomaan toimintaedellytyksiä ja edistämään asioita, mutta myös samalla taistelemaan epäloogisuutta ja -oikeudenmukaisuutta vastaan. Väliin olen ollut mukavan miehen maineessa, väliin kapinakenraalina. Seurani on ollut Palloliiton kanssa muutamaan otteeseen napit vastakkain ja edustamani taho on aina finaalissa saanut vain hopeaa.
On jalkapallosta perheelle jotakin konkreettistakin hyötyä ollut. Fudiksen ansiosta esikoinen sai stipendin opiskelupaikkaan jenkeissä suorittaen paikallisessa yliopistossa kaksi erillistä tutkintoa ennätysajassa. Myös jalkapallon saralla tuli mantereen takana menestystä konferenssimestaruuksien muodossa.
Palloliiton Uudenmaanpiirin vihoviimeisen kevätkokouksen pääkirjoitus lähti aamusta ex-piirijohtajalle osaksi heinäkuun kevätkokouksen materiaalia. Kirjoituksen keskeisenä sisältönä oli valtiovallan tympeä kohtelu seuroja ja ylipäänsä koko urheilutoimintaa kohtaan. Jalkapallon täytyy jatkossa suurimpana urheilulajina ottaa edunvalvonta strategiseksi tavoitteeksi ja saada viestinsä Hesarin urheiluosiosta pääuutisten joukkoon.
Oma vaatimaton peliura loppui alati venähtäviin nivelsiteisiin kymmenisen vuotta sitten. Ja toki myös siihen etteivät taidot ja nopeus yksinkertaisesti enää riittäneet ikämiessarjoissa. Seuran puheenjohtajuudesta onnistuin irroittautumaan muutamia vuosia sitten ja hallituspaikan luovutin viime vuoden alussa. Edustusjoukkueen taustaryhmässä vaikutan edelleen eli meikäläisellä on rooli varajoukkueenjohtajana ja edustusjoukkueen ottelutapahtumien järjestelyissä. Palloliiton Uudenmaanpiirin puheenjohtajan ja Seuraparlamentin jäsenen roolit piti loppua jo alkukevään aikana, mutta korona on estänyt sääntömääräiset kevätkokoukset ja virat jatkuvat toistaiseksi. Virat eivät tosin tällä haavaa enää merkittävästi työllistä eikä vastuuta tai valtaa liiemmin ole.
Uudenmaanpiiri odottaa virallista siunausta järjestön lopettamiselle heinäkuussa ja Liiton Seuraparlamentti uusia jäseniä, joita päästään valitsemaan elokuussa.
Palloliitto on viime vuosina käynyt läpi suuren organisaatio- ja toimintamuutoksen. Organisaatiota keskitettiin ja suoraviivaistettiin, luottamusorganisaatiota harvennettiin. Muutoksesta huolimatta osa vanhoista rakenteista jäi henkiin. Liittovaltuuston korvannut Seuraparlamentti on edelleenkin mielestäni turha instanssi. Suhteellisen monen vuoden kokemuksella voin sanoa, ettei ainuttakaan liittohallituksen tai liiton henkilöstön esittämää asiaa olisi torpattu, yhtä mitätöntä jäsenmaksujen korotusta lukuunottamatta. Kaikki mitä esitetään menee sellaisenaan läpi. Instanssin voisi helposti korvata pitämällä Seurojen kokouksen vuosittain pääosin virtuaalisesti ja laajentamalla liittohallituspohjaa siten, että myös muutkin kuin pääsarjaseurat saisivat sinne edustustaan. Suunnitelmissa lisäksi on ainakin ollut muutaman oikean hallitusammattilaisen lisääminen liittohallitukseen, mutta se ei riittäne oikaisemaan kieroutunutta edustustoa, joka on valitettavasti muistuttaa lähes Veikkausliigan hallituksen kokoonpanoa. Ehdollepanotoimikunnan esitystä odotetaan siis mielenkiinnolla. Tänään julkistettu esitys puheenjohtajistosta ei tuonut nykytilanteeseen muutosta.
Eläköidyn toistaiseksi jalkapallosta siis viimeistään elokuussa. Pallo pyörii eikä peli yhtä miestä kaipaa. Seurani Pallokerho Keski-Uusimaan edustusjoukkueen grillimaisterina jatkan kylläkin niin kauan kuin kuormasta saa syödä. Ja Arsenalia kannatan hamaan loppuun saakka vaikkei seura sitä nykypelillään ansaitsisi.
Sapattiman - sapattimiehen seikkailut 