Elämässä pitää olla nautintoja. Itselleni oluiden maistelu on yksi suurimmista. Maistelulla en tarkoita korillisen kittaamista vaan ennemminkin pieniä määriä eri oluita. Yksin on vaikea juoda pieniä määriä ellei sitten halua haaskata jaloa ainetta jättämällä osan tölkkien tai pullojen sisällöstä juomatta. Onnekseni minulla on samanhenkisiä ystäviä joiden kanssa juoman jakaminen helposti onnistuu.
Kuvassa yksi onnistuneimmista tee-se-itse tastingeista keilajengimme (josta ehkä myöhemmin lisää tai sitten ei) Tahkon reissun yhteydessä. Olutta ei todellakaan pitäisi nauttia muovimukeista, mutta mökin varustus ei mahdollistanut 49 lasia.
Seitsemän urhoa sai seitsemän juoman setistä loistavan oppitunnin tummien ja vähän vahvempien oluiden maailmaan. Mukana oli myös sellainen harvinaisuus, josta kukaan ei pitänyt. Juoma aiheutti muutamissa jopa sen nimen mukaisen saatanallisen paniikin. Porukka jakautui myös jyrkästi kahtia kolmannen juoman eli Koffin Porterin jälkeen kun oluiden maku selkeästi jyrkkeni ja prosentit siirtyivät toiselle kymmenelle.
Yksi ikimuistoisimmista maistelumenuista oli Amsterdamin Leidseplanilla nauttimani Flight of the Trappist, jossa tastingin kohteena oli luostarioluiden loistava kokoelma. Juuri kun luuli maisteneensa sitä päivän ehdottomasti parasta olutta oli seuraava vieläkin maistuvampi. Pubin nimeä en muista, mutta ratikkakiskolla seistessä (omalla vastuulla) naama kohden terassiaukeaa löytyy se oikean puoleiselta reunustalta läheltä aukion takanurkkaa.
Tapa on onneksi myös rantautunut Suomeen. Maistelumahdollisuus tuli kotimaassa ensimmäisenä vastaan Tampereen Plevnassa ja nykyään lähes jokainen ”oikea” olut-ravintola on sisällyttänyt sen valikoimaansa.
Pääsiäisen alkupäivinä maistelimme pihakasvuston harvennushakkuun jälkeen naapurin kera paikallisen panimon Maku Brewingin koko myynnissä olevan tuotannon. Yksitoista olutta puoliksi naapurin kanssa.
Kokemus koostui seuraavista tuotteista maistelujärjestyksessä:
- Northern Lights
- Skiffer
- Munkkiniemen Kreivi
- Krapi Talonpoika Lager
- Juniper Weisse
- West Coast IPA
- Mosaic APA
- Chinook IPA
- Pobre Pamana
- Etäpäivä Kaurastout
- IPA
Yhtään huonoa olutta ei tarjonnasta löytynyt, muttei yhtään poikkeuksellisen hyvääkään yksilöä. Termi ”lyhyt” kuvaa panimon tuotantoa. Oluiden ensimaku lupaa useimmissa tapauksissa jotakin erinomaista mutta yllättäen maku loppuu kuin seinään. Muutamaa humalaista lageria lukuunottamatta ei juomissa ollut merkittävää jälkimakua. Ehkä tämä on tarkoituksella. Panimon oluet on tehty helposti nautittavaksi.
Seuraavaksi harkinnassa on toisen lähipanimon CoolHeadin tuotannon läpikäynti, mutta ei ihan lähiaikoina. Urakka vaatii tosin Rennie-kuurin ennen ja jälkeen suorituksen. Valikoima on sen verran sour-pitoinen.
Myös grillikausi tuli samalla avattua. Sapattiman.comin potentiaalinen sponsori Chef Wotkin’sin (vink vink!) loistava Chipotle grilleri sai kunnian toimia avajaistuotteena.
Jälkiruuaksi maistoimme sitten ihan jotakin muuta. Vahva, maustettu stout sopii tilanteeseen loistavasti. Viimeisen Mikkellerin kuukausipaketin mukana tullut Adjunct Etc räjäytti pankin . Lähes täydellinen, kuten Untappdiin tuli kirjoitettua.
Sapattiman - sapattimiehen seikkailut 