Cooper osa 1

Olin joskus kova juoksemaan ja kunto oli loistava. Siitä on kauan aikaa. Nykyään vähänkin pidemmän matkan juokseminen tylsistyttää, koska matka ei tunnu lainkaan edistyvän, eikä juokseminen tunnu ylipäänsä hyvältä. Minun pitää siis saada itseni innostumaan aiheesta jollakin kierolla tavalla.

Tavoitteet! Olen aina ollut vahvasti tavoiteorientoitunut ja kilpailuhenkinen. Hidas juoksukunnon kehitys ei motivoi. Pitää siis olla jotain konkreettisempaa ja räjähtävämpää. Ja jotakin jolle löytyy selkeä johonkin perustuva tavoite.

Juoksua on tullut harrastettua äärimmäisen satunnaisesti viimeiset kolme vuosikymmentä eli lähtötasoa ei käytännössä ole. Tähtäisinkö siis puolimaratonille vai vetäisinkö ihan koko pätkän? Juoksisinko toistuvasti tasaista pitkää matkaa ja mittaisin aikaa tai pulssia tai jotain muuta kunnon kehityksen mittaria? Ei. Tarvitsen jotakin räjähtävää, mutta silti kuntoa kehittävää. Siispä Cooperin testi sopii parhaiten tarpeisiini.

Cooperin testi eli Cooper-testi on testi, jolla mitataan maksimikestävyyttä. Sen kehitti yhdysvaltalainen tohtori Kenneth H. Cooper vuonna 1968 Yhdysvaltain armeijalle. Ideana testissä on edetä 12 minuutissa niin pitkälle kuin pääsee. Cooper-testi korreloi koko väestössä hyvin maksimaalisen hapenottokyvyn (VO2max) kanssa ja sopii käytettäväksi suuren ihmisjoukon kuntotason selvittämiseen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Cooperin_testi

Nykyäänhän Cooper on käsittääkseni jäämässä pikkuhiljaa historiaan ja sen korvaajaksi on kehitetty Kestävyyssukkulajuoksu eli kansankielellä Piip-testi

Kestävyyssukkulajuoksu tai kestävyyssukkulajuoksutesti tai piip-testi (ruots. beep-testengl. beep test) on juoksukuntotesti, jolla mitataan maksimaalista kestävyyttä. Se on yleensä sisätiloissa (liikuntasalissa) suoritettava aerobisen ja anaerobisen kestävyyden mittari. Siinä juostaan 20 metrin matkaa edestakaisin yhä nopeammin aina uupumukseen saakka. Testiä tahdittaa äänite, jonka äänimerkit antavat luvan lähteä aina seuraavalle sukkulalle. Juoksuvauhdin nopeutuessa alkavat huonokuntoisimmat karsiutua, koska eivät ehdi ajoissa seuraavaan käännökseen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kestävyyssukkulajuoksu

Entäs tavoite? Armeijassa kuntoisuuslomaa sai tietyllä tuloksella ja tokihan se oli aikanaan minimitavoite. Tulokseni juoksuradalla oli parhaimmillaan 3400 metriä kahdessatoista minuutissa. Nyt en enää pääse millään ilveellä lähestulkoonkaan samaan tulokseen. Mikäli haluan seurata tasaisesti kehittymistä ei se myöskään tule onnistumaan olosuhteiden puolesta. En saa itseäni lähtemään säännöllisesti paikalliselle urheilukentälle. Hyödynnetään siis helposti käytössä olevia olevia olosuhteita ja suhteutetaan tavoite niiden mukaisiksi. Eli juoksusuoritus tulee lähteä kotiovelta.

Ajatus siitä, että juoksen kaksitoista minuuttia johonkin suuntaan kieli vyön alla ja ajan täyttyessä palaan jollakin keinoin takaisin kotiin ei kuulosta hyvältä. Vaihdetaan mitattava aika ennätysmatkaani. 1700 metriä yhteen suuntaan ja sama takaisin.

Kaksitoista minuuttia, 3400 metriä ja juoksurata johon lisätään reilut 30 vuotta ja kumpuileva maasto. Minuutti per vuosikymmen ja pari minuuttia maastosta. Olkoon (todennäköisesti järjetön) lopputavoite siis seitsemäntoista minuuttia, joka jakautuu sopiviin kalenteroituihin välitavoitteisiin.

15.4 on ensimmäisen välitavoitteen aika eli nyt Sapattiman pukee lenkkikamat päälle, vetäisee lenkkarit jalkaan (jos ne jostain löytää) ja kirmaisee metsätielle.

Ensimmäinen suoritus

Olin jo saanut releet niskaan kun tajusin vilkaista ulos. Vesisade kasteli pihaa. Hetken jo emmin lähtöä, mutta enhän sentään ole sokerista. Lenkki alkaa mukavalla alamäellä joten ensimmäiset sadat metrit etenivät mukavasti. Oikeastaan kaikki kulki hyvin puoleen matkaan asti. Kääntöpaikalla vedin hetkisen henkeä ja se taisi olla virhe. Juoksemisen uudelleen käynnistys teki todella tiukkaa varsinkin pienoista ylämäkeä vastaan. Pääsin vauhtiin, mutta koko toiselta puoliskolta oli rytmi jotenkin kateissa. Varsinkin kun piti välillä pysähtyä ottamaan luontokuvia.

No maaliin päästiin.

Pulssikin oli suhteellisen tasainen. Eikös se ole hyvä merkki? Tosin nyt oli tasaisesti maksimissa.

Tästä se lähtee!

One thought on “Cooper osa 1

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: