Kirjallinen tuotos

Sapattiman.com ei ole kirjallisen tuotantoni pääkohde. Tavoitteena on jatkaa muutama vuosi sitten aloitettua romaania.

Tämän blogin funktiona sen sijaan ovat ainakin seuraavat asiat:

• Itsensä kehittämisen tavoitteiden motivointi. Tavoitteiden ja niiden seurannan tuominen julkiseksi vaikeuttaa merkittävästi niiden laistamista.
• Elämisen rytmin säilyttäminen. Kun tavoitteena on julkaista viikossa pari hiukan ajateltua kirjoitelmaa ja pari rykäisyä pysyy elämässä tietty rytmi. En uppoudu päiviksi Football Managerin imuun tai röhnötä sohvalla Netflixiä tuijotellen.
• Kirjoitusrutiinin lisääminen. Työelämässä pääasiallinen dokumentointiväline oli sähköposti ja Powerpoint. Kummankaan yhteydessä ei tekstiä tullut liikoja tuotettua, enemmänkin ranskalaisia viivoja ilman lauserakennetta. Kirjoittaminen rutinoi kirjoittamiseen, jota tarvitsen varsinaiseen tavoitteeseeni.
• Mitä kuuluu -tiedon välittäminen niille joita se mahdollisesti kiinnostaa. Vaikkei tämä blogi ole suoranainen päiväkirja, kertoo se jotakin puuhasteluistani. Tätä osuutta on tarkoitus hiukan lisätä vastaisuudessa.
• Sosiaalisen median lainalaisuuksiin tutustuminen ja työkalujen käytön opiskelu. WordPress ja Google Analytics on tullut tutuksi blogia pyörittäessä. Hakusana optimointi, Twitterin ja Facebookin lisäksi on tarkoitus ottaa uusia some-kanavia käyttöön sillä rajoituksella etten todellakaan aio alkaa tanssimaan tai laulamaan TikTokissa. En vaikka kuinka pyydettäisi. Lisäksi blogin visuaalinen ilme on erittäin spartalainen eli siihenkin pyrin saamaan kohennusta lisäoppimisen kautta.

Mikäs sitten on päätavoite kirjoittamiselle? Kirjoittaa vihdoin se romaani josta olen koko ikäni haaveillut. Aihetta tai valmiusastetta en aio vielä tämän enempää paljastaa, mutta teos tullaan luonnollisesti nimittämään 2000-luvun merkittävimpien kaunokirjallisten luomusten joukkoon ja sen oikeudet myydään 50 maahan Hollywoodin ja BBC:n kamppaillessa filmausoikeuksista.

No toki ensimmäinen tavoite on saada homma maaliin ja sitten katsoa onko tuotoksesta mihinkään.

Juoni on pääosin kasassa. Tosin odotan innolla miten se päättyy. Vimeiset luvut ovat vielä itsellenikin arvoitus. Vaihtoehtoja on useita. Jännä jossain vaiheessa lukea loppuratkaisu.

Kyseessä on realistinen romaani. Ei fantasiaa, eikä scifiä. Niitä kirjoittelin kesät mökillä varhaisessa teini-iässä. Kyseessä on fiktiota vaikkakin osa tapahtumista perustuu väljästi ja toivottavasti tunnistamattomasti itseni tai tuttujeni elämään. Yksikään romaanin hahmo ei edusta suoraan ketään oikeaa hahmoa. Piirteitä toki on käytetty ja joku saattaa olla niissä tunnistavinaan itseään tai jotakuta toista.

Kirjoitustyyli on ollut pienoinen haaste. Alkaessani kirjoittamaan käytin yhtä tyyliä, mutta matkan varrella se on merkittävästi muuttunut eli osan jo tehdystä työstä joudun uudelleen kirjoittamaan. Veivaaminen onkin ehkä suurin haasteeni. Olen ”kerralla purkkiin” tyylisuunnan suuri ystävä, kuten tästä blogistakin voi jokainen helposti todeta. Kirjoitan siis tekstin, korjaan korkeintaan räikeimmät kirjoitusvirheet ja lähetän tuotoksen matkaan. Romaanissa tämä tyyli ei oikein onnistu. Kappaleita pitää hioa, osin kirjoittaa kokonaan uusiksi kun jokin hyvä ajatus ei olekaan tyylin tai juonen kannalta oikea.

Hidas eteneminen turhauttaa. Senkin sietäminen on osa prosessia, jonka lopputuloksena on harmonisempi ja parempi minä.