Pallo pyörii taas

Aavemaiset katsomot Bundesliigassa osin miehitettyinä katsojien pahvikuvilla edustavat karmealla tavalla jalkapalloa koronan aikaan. Suomessa otteluihin päästetään maksimissaan 500 osallistujaa per katsomon osa. Ravintoloiden terasseille saa toki ahtaa yleisöä niin paljon tuolitilaa riittää kunhan vaan varmistetaan että takapuoli pysyy kiinni penkissä. Jalkapallohan toki olisi taudin leviämisen kannalta vaarallisempi koronalinko katsojien halaillessaan kaikkia ympärillään olijoita kannattamansa juokkueenJatka lukemista ”Pallo pyörii taas”

Lomaviikko

Miten ihmeessä sapattivapaalla voi pitää lomaviikon. Eikös koko sapatti ole yhtä lomaa. Omat kaksi viimeistä kuukautta ovat olleet tiukkaan aikataulutettuja. Aikataulu on toki tarvittaessa joustanut, mutta olen silti pyrkinyt pitämään asettamistani tavoitteista kiinni. En tosin aivan kunnialla, kuten väliaikaraporteissani olen joutunut kaikelle kansalle paljastamaan. Yhtä kaikki, päätin pitää tämän viikon lomaa. En ole liiemmin tehnytJatka lukemista ”Lomaviikko”

Juokseminen on tylsää

Juokseminen on todella tylsää. En pidä siitä. Vauhtini on liian hidas, jotta tuntuisin etenevän tarpeeksi nopeasti ja samalla liian nopea, jotta ehtisin kunnolla nauttimaan maisemista ja siitä mitä juoksureitin ympärillä tapahtuu. Juokseminen on myös valitettavasti tehokas tapa kohottaa kuntoa, joka on yksi sapattivapaani keskeisistä teemoista. Sillä saa myös hallittua painoa, joka on toinen keskeinen teema.Jatka lukemista ”Juokseminen on tylsää”

Välitavoite 3/8

Neljän kuukauden kehittymisohjelmasta on nyt takana 38% ja taasen analysoidaan kehittymistäni tai paremminkin sen puutetta ainakin joiltakin osin. Olen hukannut ajantajun. Ihansamatai on yleisin päivä. Tunnistan oikeastaan vain perjantait ja nekin vain kiitos Twitter-hahmo Koomamiehen, jolla on tapana julkaista joka perjantai kuva itsestään juomassa Guinnesia pyöräilykypärä päässään. Ehkäpä muutkin viikonpäivät tarvitsisivat joitakin tunnusmerkkejä. Tai toisaaltaJatka lukemista ”Välitavoite 3/8”

Seuraavat askeleet työuralla

Olen ollut siinä mielessä onnellisessa asemassa, että työ on pääsääntöisesti etsinyt minut enkä minä työtä. Headhunterit ovat jollain mystisellä logiikalla löytäneet yhteystietoni ja toistuvasti ehdotelleet tehtäviä ja yrityksiä, joista en yhtään tiennyt olevani kiinnostunut. Rehellisyyden nimessä sanottakoon, että olen myös työurani aikana lähetellyt hakemuksia, mutta mikään niistä ei ole tärpännyt. Liekö syy hakemuksissani vai olenkoJatka lukemista ”Seuraavat askeleet työuralla”

Winston

Mitä tulee ostamuksiin niin olen elämäni aikana tehnyt kolme hankintaa joita en ole koskaan katunut. Näistä ensimmäinen on Jura-merkkinen kahviautomaatti, joka vielä kohta yli kuuden vuoden ikäisenä tekee loistavaa kahvia, eikä sitä ole tarvinnut kertaakaan huollattaa. Nyt tämän kirjoitettuani se varmastikin laukeaa viimeistään huomenna. Laskin aikoinaan business casen vempeleelle ja sain 18 vuoden takaisinmaksuajan säästyneenäJatka lukemista ”Winston”

Kesät Hämylandiassa

Vietin kaikki ala-asteiän kesät Hämeessä kesämökillä. Pari kolme kertaa kesässä pääsin joko oman perheen tai naapurien kyydissä Hämeenlinnaan tai Hämylandiaan kuten me pääkaupungista tulleet mökkiläiset sitä kutsuimme. Hämeenlinna oli maaginen paikka. Tori oli täynnään elämää ja sen sivukujilta löytyi yksi mökkielämän piristäjistä eli divari. Kahdella Korkkarilla divarista sai vaihdossa yhden tilalle. En tiedä miten divarinJatka lukemista ”Kesät Hämylandiassa”

Välitavoite 2/8

Neljän kuukauden kehittymisohjelmasta on nyt takana 25% ja taasen analysoidaan kehittymistäni. Rytmi on hiukan kärsinyt muutaman antisapattimaisen tarjouksen myötä. Työehdotukset ovat tulleet kirjaimellisesti yllättäen ja pyytämättä. Pahaksi onneksi ne ovat myös olleet äärettömän mielenkiintoisia ja tarjonneet uudenlaisia aidosti haastavia mahdollisuuksia. Mutta niistä ei nyt enempää tässä vaiheessa. Olen oletuksieni vastaisesti tottunut erinomaisesti ohjatun kiireen puutteeseen.Jatka lukemista ”Välitavoite 2/8”

Kuvataidetta

Tällä kertaa tarinaa sarjakuvataiteesta. Esittelyssä joukko sarjakuvia, jotka ovat aikanaan syystä tai toisesta kolahtaneet meikäläiseen. Monien muiden omituisien piirteiteni lisäksi olen myös vakavasti hairahtunut kuvataiteeseen, tarkemmin sanottuna sarjakuva sellaiseen. Työhuoneen yhdellä seinällä seisoo kirjahylly täynnään kyseistä taidetta ja pikkuhiljaa ne ovat alkaneet levitä myös olohuoneen hyllystöön. Konflikti perinteisten romaanien kanssa alkaa olla vain ajan kysymysJatka lukemista ”Kuvataidetta”

Ranskalainen kahvila

Hurmaavin ranskalainen kahvila, johon olen eläessäni törmännyt löytyy yllättäen Miamista. Espanola Wayllä sijaitseva A La Folie Cafe edustaa minulle autenttisinta ranskalaista kahvilaa missä olen ikinä vieraillut. Ja kyllä, olen ollut Pariisissa lukuisia kertoja. Eteinen taasen on paikka mistä löytyvät päällysvaatteet, liian monet kengät, työkalut ja monet muut asiat luovassa kaaoksessa. Kenkiä pitää olla lukuisia, jottaJatka lukemista ”Ranskalainen kahvila”