Takaisin sorvin ääreen

Suunnitelma Neljän kuukauden sapattivapaasta meni monilta osin pieleen. Ja onnistui monilta osin yli odotusten.

Neljä kuukautta päättyi kuukautta liian aikaisin eli aloitin duunit uudessa paikassa jo heinäkuussa elokuun sijaan. Syynä moiseen on käynnissä oleva suuri projekti jossa tehdään linjauksia pitkälle tulevaisuuteen. En halua olla vastuussa asioista, joista joku toinen on tehnyt päätökset. Hyppään siis mukaan liikkuvaan junaan, mutta matkan alkupään asemalla.

Sapatin loppumisesta huolimatta ajattelin jatkaa tämän epämääräisen päiväkirjan pitoa. Yritän saada sapatin saavutetut hyvät puolet yhdistymään työelämään. Selvitän olenko oppinut jotain pysyvää vai johtuiko mielenrauha vain pakollisen tekemisen puutteesta.

Tämän blogin alkuperäinen idea oli piiskata itseäni asettamieni tavoitteiden toteuttamisessa tekemällä niiden seurannasta julkista riistaa. Lisäksi halusin taas kirjoittaa kokonaisia lauseita powerpointin ranskalaisten viivojen sijaan. Kirjoittamistahti on ollut vaihteleva. Olen kirjoittanut kun on huvittanut. En ole pakottanut itseäni tuotoksiin väliraportteja lukuunottamatta. Siitä tulikin mieleen, että 6/8 on hiukan vaiheessa. Saatte sen viimeistään viikonloppuna.

On näille sepustuksille sienaantunut lukijoitakin lähemmäs parituhatta. Muutamia tykkäyksiäkin on kertynyt eri somekanaviin ja itse blogipalveluunkin. Kiitoksia vaan naapuriin!

Mitäs sitten kolmessa kuukaudessa on tapahtunut?

Henkisen hyvinvoinnin kehitys ylitti kaikki odotukset. Olo on harmonisen rauhallinen, uni maittaa ja olen kaikin puolin tyytyväinen.

Olen oppinut suppeassa mittakaavassa uusia tietoja ja taitoja. Lukenut paljon ja laajalla variaatiolla kuvottavista dekkareista ihmislajin historiaan kahlaten monen muun teoksen kautta . Myös Helsingin Sanomat on koluttu päivittäin pieteetillä lävitse joko paperi- tai sähköversiona. Lukeminen on luontevaa kun on aikaa.

Fyysisen puolen kanssa on suunnitelma mennyt pääosin penkin alle. Liikuntaa olen toki harrastanut paljon normaalia enemmän, mutta varsinaiset tavoitteet juoksun ja lihasmassan kehityksen suhteen eivät ole edistyneet suunnitelman mukaisesti. Juoksemisen välttämiseen on löytynyt aina hyviä tekosyitä. On ollut joko liian kuumaa tai liian kosteaa.

Lisäksi fysiikkaan oleellisesti liittyvä painonhallinta on epäonnistunut totaalisesti vaikka ruokavalio on ollut hiukan normaalia terveellisempi. Tai toisaalta kuulemani perusteella pari kiloa lisääntynyt painoni on paljon koronaeristyneiden keskiarvon alapuolella.

Viimeisimpänä muttei todellakaan vähäisempänä on koti puutarhoineen. Työhuone ja kellari ovat vielä pääosin raivaamatta, mutta muuten asiat ovat varsin hyvällä tolalla.

Koska työt haittaavat sapattia päätin jatkaa projektia yhdellä ylimääräisellä kuukaudella. Jatkan siis kehittymistä ja sen seuraamista elokuun loppuun. Painotus viimeisen kahden kuukauden osalta tulee selkeästi keskittymään fysiikkaan ja painonhallintaan. Uskoisin homman toimivan paremmin kun päiviin tulee työn mukana enemmän rytmiä.

Painonhallinta on jo kahdessa päivässä tuottanut hurjan 1,3 kilon pudotuksen siitäkin huolimatta, että eksyin ensimmäisenä duunipäivänä lounaalle Pizza Hutin buffettiin.

Ensimmäinen työpäivä oli vapauttava. No aamulla herääminen ei ollut varsinaisesti mitään herkkua, mutta pari kuppia kahvia väli-HIITillä sai kropan käyntiin yllättävänkin helposti pari tuntia totuttua aikaa aiemmin.

Ahdistavin osa aamutoimia olivat sukat. Kiitos poikkeuksellisten helteiden ei moisia ole tullut liiemmin käytetyksi viikkoihin. Tai ainakaan malleja jotka ylittävät nilkan.

Yritän myös aloittaa uuden rutiinin. Aamupalan syönnin. Tavallisesti aikainen aamuni sisältää ison lasin vettä ja kaksi kuppia kahvia. Kotoa ei löytynyt maitoa muroihin enkä jaksanut alkamaan keittelemään puuroa eli piti taas innovoida. Parin viikon takaiselta Porvoon reissulta oli vielä pussillinen riisisuklaata jäljellä eli pari patukkaa huiviin. Eiköhän se ole suunnilleen sama asia kuin murot.

Uuden duunin toimisto on Helsingin ydinkeskustassa. Matka korona-aikana ei ollut hermoja raastavaa, mutta saa nähdä muuttuuko mielipide kun liikenne palaa normaaliksi. Pitänee joko lähteä liikkeelle kukonlaulun aikaan tai sitten ysin jälkeen kun pahin suma on purkautunut. Itseni tuntien lienee jälkimmäinen ratkaisu kaikkein todennäköisin.

Parin päivän perusteella paikka tuntuu sopivan meikäläiselle. Porukka on mukavaa ja omalla vastuualueella on paljon kehitettävää. Uutta omaksuttavaa asiaa on paljon, mutta omaa osaamista on pystynyt jo hyödyntämään yrityksen hyväksi ensi tunneista lähtien.

Uuden työnantajan käytössä oleva parkkihalli nousee anti-Top-3:een kevyesti yhdessä hotelli Lappeen ja Ruduksen vanhan Lassilan pääkonttorin kanssa. Itse parkkiruudut eivät tällä kertaa ole ongelma vaan luiska alas halliin. Auton kaikki tutkat huusivat taukoamatta yhteen ääneen ajaessani alas rampin käsittämättömän kapeaa mutkaa. Ehkä tämä on merkki siitä, että pitää vihdoinkin antaa periksi viidenkympin villitykselle ja hankkia se sulavalinjainen kaksipaikkainen avoauto.