Välillä töissä hommat luistavat ja välillä tulee turpaan, siis noin kuvainnollisesti.
Oma päätöksenhakumallini perustuu pitkälti filosofiaan hyökkäys on paras puolustus eli selvitän taustat kunnolla, lätkäisen faktat pöytään, annan päätösvaihtoehdot, puollan niistä mielestäni parasta, saan myönteisen päätöksen ja hommiin. Usein toimii, mutta ei aina. Onneksi.
Hommat eivät siis menneet ihan suunnitelman mukaisesti. Pari Tiisun ”Elämältä turpaan sain” kuuntelukerran jälkeen vaihdoin ämyreihin Amaranthen ”Strong” ja valmistautuminen uusintaotteluun alkoi.
Lähtökohtaisesti päättäjät ovat aina oikeassa eli vian täytyy löytyä joko asiasta tai sen esittelijästä. Lyhyt reflektointi tiimissä, itsenäisesti ja asian suhteen neutraalin kollegan avulla ja uudistetun strategian kimppuun.
Aikanaan Hartwallin vielä ollessa Heinekenin omistuksessa silloinen hollantilainen toimitusjohtaja laittoi kaikki esihenkilöt laajaan koulutuskokonaisuuteen. Muistaakseni Challenger culture -koulutus sisälsi viisi parin päivän sessiota. Kouluttajana iso hollantilainen, ei sellainen pitkä laiha kuikelo kuten 99% kyseisestä kansasta on vaan sellainen eläköityneen raskaansarjan vapaaottelijan näköinen möhkäle, jolla oli kova ja käskevä ääni ja jota herra käytti runsaasti.
Koulutus ei todellakaan ollut helppo. Kouluttaja haastoi, kritisoi, antoi rakentavaa palautetta ja kehui kun siihen oli oikeasti aihetta. Koulutus laittoi myös oikeasti ajattelemaan asioita, omia fakkiintuneita mielipiteitä ja ainakin itseni kohdalla konkreettisesti avasi silmät ja kiitos kouluttajan myös korvat uusille ajatusmalleille. Huomioimaan esimerkiksi miksi joku toinen ajattelee asiasta eri tavalla kuin itse ajattelen.
Vapaaottelija näyttää eläköityneen QChallenge -yrityksen palveluksesta, mutta muuten yritys näyttää ainakin kotisivujensa perusteella toimivan. Suosittelen lämpimästi jos jossain halutaan oikeasti ravistaa henkilöstöä.
Kaivoin siis naftaliinista kyseisen kurssikokonaisuuden materiaalit. Tai tarkemmin sanoen nahkakantisen käyntikorttikansion, joka oli pullollaan luottokortin kokoisia kaksipuolisia muistilappuja eri aihealueista. Toisella puolella aihe ja siihen liittyvä kuvitus ja toisella lista huomioitavista asioista.
Monta asiaa oli taas jäänyt unholaan, jotka palautin mieleen. Ne on nyt huomioitu päätöksen teon seuraavaa erää varten.
Toinen kurssi tai paremminkin seminaari, joka on jäänyt vahvasti mieleen on Esa Saarisen parin päivän silloiselle työnantajalleni dedikoitu seminaari. Hyvin poikkeuksellinen kokonaisuus, jossa kuuntelijoiden tehtävänä oli vain ja ainoastaan kuunnella. Saarisen joustava rönsyily asioista toiseen silti säilyttäen kokonaisuuden punaisen langan oli uskomatonta seurattavaa. Mieleen jäi James Bond teoria ja se kuinka kuulijakunnan ranskalaisedustusto loukkaantui eräästä naisten alusvaatteisiin liittyvästä esimerkistä.
Varsinainen syy loukkaantumiseen jäi mysteeriksi. Varmaan tästäkin kirjoituksesta joku saattaa loukkaantua tai uhriutua. Eihän tosin nykypäivänä uskalla sanoa mitään etuoikeutettuna, kesät talvet todella valkoisena keski-ikäisenä miesoletettuna. Joku pöyristyy tai uhriutuu jo hyvän päivän toivotuksesta.
Itselläni riski on tosin todella pieni kiitos blogini suppean lukijakunnan. Jos naapurini tai veljenpoikani vetää herneen nenään niin saatan mahdollisesti selviytyä moisesta.
Saarisen verbaliikasta ja sen sisältämistä viisauksista pääsee nauttimaan kuka tahansa Youtubeen talennettujen Aalto yliopiston ”Filosofia ja systeemiajattelu” luentojen kautta. Huolellinen keskittyminen kannattaa vaikkakin leopardikuvioinen takki sattuisikin silmään.
Jäi Saarisen seminaari itseasiassa mieleen vielä muustakin syystä. Tai asiat eivät Saariseen liittyneet vaan sen pitopaikkaan riikalaisessa hotellissa. Luentosali oli erotettu sitä kiertävistä hotellihuoneista lasiseinällä ja yhtäkkiä kesken luentoa kuulijoiden katseet kiinnittyivät erään huoneen ympärillä parveileviin kauhisteleviin siivoojiin. No tämä eräs huone sattui olemaan oma huoneeni jonka jaoin kollegan kanssa. Kollegan joka ei nukkumaan mennessään ollut huomannut tyynylle asetettua suklaamakeista ja heräsi sen kuoret selässään sisältö muussaantuneena yön aikana aluslakanaan. Suklaanruskean vanan lakanassa voi tulkita niin monella tavalla.
On muutamia muitakin kursseja vuosien varrelta mieleen jäänyt. Nimekkäiden puhujien sessioiden sisältö valitettavan harvoin loppujen lopuksi antaa mitään pysyvää. Viihdyttäviä ne tosin saattavat olla kuten aikanaan tiiminrakennuksesta puhumaan palkattu Pasi Rautiainen, joka pysyi varsinaisessa aiheessa noin kymmenen sekuntia. Siitäkin huolimatta tai ehkä paremminkin sen vuoksi puheenvuoro oli yksi hauskimmista kautta aikojen.
Sapattiman - sapattimiehen seikkailut 